Vauvalle kaksi kieltä

Mikään ei ole liian aikasta, mutta suositeltavaa olisi aloittaa ennen ensimmäistä ikävuotta, jolloin lapsi alkaa muotoilemaan kuulemiaan ääniä. Niin varmistetaan ainakin paras ääntäminen.

Isä puhuu lapselle saksaa. Ihan niin kuin suomenruotsalaiset tekevät.

Kumpi on isälle vahvempi ja omempi kieli? Näkeekö lapsi isän saksankielisiä sukulaisia? On tärkeää että kukin puhuu lapselle omaa vahvinta kieltään ja kannattaisin kyllä myös että vanhempi puhuu systemaattisesti aina sitä samaa kieltä.

Ei mene sekaisin, kunhan miehesi pitää kielet selvästi erillään. Tai itse asiassa vaikka puhuisikin ihan sekaisin, niin kyllä se lapsi ne oppii erottamaan, mutta aikaa menee enemmän. Jos oikeasti haluatte lapsesta kaksikielisen, niin pelkkä kotona puhuminen ei tietenkään riitä.

Lisäyksenä vielä, lapselle ei ole mitään tarvetta puhua omaa "vahvinta" kieltään, jos osaa erinomaisesti useampaa kuin yhtä. Toisinaan oman äidinkielen puhuminen on jopa haitallista.

Molemmat kielet ovat yhtä vahvoja, tietysti enemmän suomea käyttää. Ja suunnitteilla, että veisimme saksankieliseen päiväkotiin heti kun mahdollista.

Parhaiten lapsi oppii kaksi kieltä, jos isä puhuu hänelle aina saksaa. Ja on tosiaan tärkeää aloittaa saksan puhuminen nyt heti, sillä lapsi oppii alle yksivuotiaana erottamaan oman äidin/isänkielensä äänteet ja kiinnittämään huomiota niissä olennaisiin eroihin.

Vaikka isä puhuisikin lapselle aina saksaa, niin te kaksi voitte puhua keskenänne suomea myös lapsen kuullen. Se ei sekoita mitään.

En suosittele. Neuvolasta sekä eskarista saatiin julmettu määrä ongelmia kun lapsi puhui natiivi englantia ja huonommin suomen kieltä. Opettakaa vasta kouluiässä, kerkeää oppimaan moneen kertaan.

Kuten edellä on kerrottu, lapsen äännekartta muotoutuu varhain. Siksikin tärkeää, että lapsi aloittaa mahdollisimman varhain haluttujen kielten kuulemisen. Pienellä lapsella on valmiudet kaikkien kielten äänteiden oppimiseen, mutta tuo valmius alkaa sulkeutua aika varhain.

Vierailija kirjoitti:

En suosittele. Neuvolasta sekä eskarista saatiin julmettu määrä ongelmia kun lapsi puhui natiivi englantia ja huonommin suomen kieltä. Opettakaa vasta kouluiässä, kerkeää oppimaan moneen kertaan.

Miksi teistä toinen ei puhunut lapselle suomea?

Vierailija kirjoitti:

En suosittele. Neuvolasta sekä eskarista saatiin julmettu määrä ongelmia kun lapsi puhui natiivi englantia ja huonommin suomen kieltä. Opettakaa vasta kouluiässä, kerkeää oppimaan moneen kertaan.

Ei ole hyvä neuvo jättää asiaa noin myöhään. Vauvana hyvä aloittaa. Neuvolassa ei ehkä ajantasaista tietoa.

Esimerkkinä äänteiden erottamisen oppimisesta kerron sen, että monet äidinkielenään englantia tai saksaa puhuvat eivät meinaa suomea opetellessaan millään oppia eroa yksöis- ja kaksoiskonsonanttien välillä, koska he eivät kuule niiden eroa. Kun suomalainen sanoo "palo" tai "pallo", niin ne kuulostavat heistä täysin samalta sanalta, vaikka suomalaisen kuulijan mielestä ero on selvä.

Juuri tällaiset omassa kielessä merkitykselliset äänne-erot lapsi oppii tunnistamaan alle 1-vuotiaana.

Lapsenlapseni puhuu alusta asti kahta kieltä. Äitinsä kanssa hepreaa ja isänsä kanssa suomea. Äidin sukulaisten kanssa tietysti hepreaa, kuten myös päiväkodissa. Minun ja sukulaisteni kanssa puhuu suomea. Ei ole ollut haittaa koulunkäynnissä, yli yhdeksän keskiarvo.

Terveisiä kaksikielisestä perheestä: sinä puhut lapselle suomea ja isä puhuu lapselle vain ja ainoastaan saksaa. Isä puhuu lapselle saksaa myös silloin, vaikka seurueessa muut suomenkielisiä, tai perhekielenä muuten on suomi tai vaikka lapsi vastaisi isälleen suomeksi. Ja kannattaa aloittaa nyt vauva-aikana. Myöhemmin kommunikointi on työlästä vaihtaa saksaksi.

Niissä kielivalinnoissa pitää olla ehdottomia. Vaikka lapsi puhuisi isälle suomea niin isä "ei ymmärrä" tai vastaa saksaksi takaisin. Lapsi oppii näin jo pienenä erottamaan kielet toisistaan eikä sanat mene sekaisin. Puheen kehityksessä on yleensä pieniä viivästymiä, sitä ei kannata pelästyä, mutta kouluikään mennessä se tasaantuu ikäistensä tasolle.

Joo ei tuosta ole mitään haittaa, että kumpikin vanhempi puhuu lapselle omaa äidinkieltään.

Taannoin oli julkisuudessakin joku perhe, jossa äiti oli suomalainen ja isä tullut jostain Afrikan maasta Suomeen. Vanhemmat puhuivat keskenään rallienglantia, ja kuvittelivat, että olisi hyvä opettaa lapsikin puhumaan enkkua heti pienestä lähtien. Tässä tapauksessakin olisi ollut parempi puhua vain omaa äidinkieltä, sillä lapsi ei pahemmin hyödy kieliopillisesti virheellisestä tankeroenglannista.