Lue keskustelun säännöt.
Onko joku täällä innostunut liikunnasta vasta aikuisiällä?
07.12.2019 |
Liikunnan harrastaminen tuntuu ihan vieraalta maailmalta, valitettavasti. Kaipaisin vinkkejä, miten päästä alkuun. Olen kolmikymppinen. Salille en kehtaisi mennä, kun en tiedä mitä siellä pitää tehdä tai miten käyttää laitteita. Jumppatunneille meno ei kiinnostaisi sekään. En tiedä pysyisinkö mukana ja hävettäisi heilua miten sattuu, kun muille jumppaajille liikkeet ovat varmaan ennalta tuttuja. Kannattaisiko alkaa kotona jumppaamaan? Jonkun sovelluksen vai youtuben avulla? Olen ns. "laiha läski". Olen hoikka, mutta lihasta ei ole ja muutenkin olen sellainen vähän löllö ja löysä. Ainut liikuntani on nykyään siivoaminen ja koiran kävelytys. Olisi kiva kuulla kokemuksia, jos joku on innostunut vasta aikuisiällä liikkumisesta ja aloittanut nollasta :)
Kommentit (16)
Laihaläskinä aloitin neljä vuotta sitten 33-vuotiaana. Käyn juoksemassa neljä kertaa viikossa ja kahdesti teen FitnessBlender -nimiseltä sivustolta lihaskuntokotijumppia. (Videoissa ei taustamusiikkia tai ylipirteitä tsempparivetäjiä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokeilemalla löytää oman lajinsa, menee parisen vuotta ennenkuin jää koukkuun nollatasolta, sen jälkeen menee itsestään.
No ihan totta tuo pari vuotta! Tosiaan joka paikassa toitotetaan, että liikuntaan jää koukkuun parissa viikossa tai max kuukaudessa. En kyllä jäänyt. Juoksuun meni kolme vuotta ja lihaskuntoharjoittelua siedän vain, koska haluan pystyä juosta...
Juoksu on helppo ja hyvä harrastus. Ei tarvii muuta kuin hyvät kengät ja juiksutrikoot ja takki. Aloita ihan hitaasti esim 2km lenkki. Joka kerta lisäät pituutta. Älä koskaan lopeta lenkkiä kesken, voit hidastaa vauhtia, mutta älä pysähdy.
Vierailija kirjoitti:
Kokeilemalla löytää oman lajinsa, menee parisen vuotta ennenkuin jää koukkuun nollatasolta, sen jälkeen menee itsestään.
Millaisia lajeja kokeilit? Millaista oli mennä kokeilemaan ei-liikunnallisena ihmisenä? Tuntuu tosiaan olevan iso kynnys itsellä mennä jollekin tunnille, kun ei ole oikeen mitään pohjaa. Lapsena tuli harrastettua kaikenlaista, mm. cheerleadingia ja jonkin aikaa yleisurheilua, mutta teininä loppui liikkuminen.
Ap
Mä antaisin sellaisen neuvon, että kokeile eri liikuntamuotoja. Sohvaperspektiivistä on kauhean hankala arvioida sitä, mikä laji ja harrasteryhmä alkaa kiinnostaa. Mä jäin koukkuun joogaan. Siitä tulee useaksi tunniksi tosi hyvä olo ja olen kehittänyt paljon kehonhallinnassa ja notkeudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en valitettavasti ole liikuntaherätystä vielä kokenut, mutta koulun liikuntatuntien henkisesti vammauttama exäni innostui jumppavideoiden myötä. Televisiosta tuli puolituntisia jumppaohjelmia, tallenteli niitä ja ohjeiden mukaan voimisteli kotona. Ei siis tarvinnut välittää siitä, miltä näyttää, ei hävetä jos ei jotain osaa, sai rauhassa harjoitella jos jokin oli vaikeaa.
No ihan totta tuo pari vuotta! Tosiaan joka paikassa toitotetaan, että liikuntaan jää koukkuun parissa viikossa tai max kuukaudessa. En kyllä jäänyt. Juoksuun meni kolme vuotta ja lihaskuntoharjoittelua siedän vain, koska haluan pystyä juosta...
-no kyllä ainaki mulla siihen meni vähemmän kun pari vuotta..... :DD aika nopeasti huomasin, miten kivaa liikunta voi olla ku aloin käymää ryhmäliikunnassa joskus 19-20 vuotiaana enemmän.
Ja toi et on joskus lapsena harrastanu jotain, niin auttaa myös. Ei voi kukaan sanoa että mikä laji on just sun juttu, kokeilemalla se selviää ja esim ryhmäliikunnoissa on aina mukana myös uusia, suurin osa saattaa olla kokeneita, mut niiltä voi kattoa mallia esim liikkeissä jos on osaava. Eli harvaa ihmistä kiinnostaa kytätä negatiivisesti muita, ei mua ainakaan.... :D ja jos kiinnostaa, niin sehän on sitten hänen oma häpee ja ongelma. joten viiminen syy miks ei haluais aloittaa , on se, että muut kattoo. kun ei oikeesti kato. :D
mun lempilajeja on aerobikit, zumba, lattaritanssit, body combat (potkunyrkkeily, capoeira yms erityisesti), trampoliinitunnit jne....
juoksu sen sijaa ei oo mun juttu , mun mielestä tosi tylsää!!! :))) kaipaan ite rytmii ja monimutkasempaa liikettä ku mitä juoksu on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuntosaleista tai harrastusryhmistä ei kannata käydä hakea intoa. Siellä vammauttaa ittensä vain.
Youtubessa on erinomaisia cardio videoita. Tehokkaita ja helppoja. Kirjoita vaikka without jumps or squats.
Suomessa valitettavasti jumppaohjajat vetävät urhalija tason jumppia.
Kun loppuelämän pitää liikkua niin tee siitä vaivatonta ja helppoa! Varsinkaan kun ei tähdä mihinkään olympialaisiin.
Minä laskisin oman urheiluinnostukseni alkaneen "aikuisena", siinä mielessä että lapsena/nuorena en saanut harrastaa mitään ja aloin 19-vuotiaana pyöräillä ihan hulluna. Ajan myötä rakastuin myös retkeilyyn/vaellukseen.
Oli ihan mahtavaa miten kestävyyskunto kasvaa nollatasolta aloittaessa niin nopeasti että sen oikeasti huomaa. Minulle liikunnassa on aina ollut 100% tärkeätä maisemien vaihtuminen, en yksinkertaisesti saa mitään irti salilla hikoilusta. Ajoittain olen jaksanut tehdä kotioloissa jonkinlaista kuntopiiriä, mutta oikeasti motivoiva liikunta on aina ollut ulkona, luonnossa liikkumista. Kävelin, suunnistin, pyöräilin ja hiíhdin... ja lisäksi näitä lajeja harrastamalla sain kunnon sellaiselle tasolle että uskalsin lähteä Suomen Ladun syysvaellukselle jossa rakastuin lopullisesti retkeilyharrastukseen.
Ryhdyttyäni liikkumaan minulle palkitsevalla tavalla päädyin rinkkavaelluksille käsittämättömän hienoissa maisemissa, viikon pyöräretkille, antoisille viikonloppuretkille ja kolmeen kansalliseen pyöräilytapahtumaan (Finlandia-pyöräily, Nuuksiojärven ympäriajo ja Lohja 24h -hyväntekeväisyystapahtuma.
Oman peruskouluaikani liikuntamalli ei tukenut omaa lahjakkuuttani millään tavalla. Jokaviikkoiset sählypelit palkitsivat vain ne joilla oli massaa töniä muita tieltään. Onneksi olen löytänyt näin aikuisena minulle sopivia lajeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koululiikunnasta jäi traumoja enkä lukion jälkeen urheillut yhtään 15 vuoteen. Aloitin seuraavasti vastaavassa tilanteessa kymmenen vuotta sitten:
- aloitin niistä urheilulajeista joista olin aiemmin pitänyt (uinti, laskettelu ja salin tanssitunnit).
- menin täysin uuden lajin eli tenniksen alkeiskurssille jossa myös muut olivat vasta-alkajia
- kävin salin erityistapahtumissa kokeilemassa lajeja sekä messuilla vapaatunneilla (esim. kokeilemassa tuolloin uutta zumbaa)
- kirjasIn kolmisen vuotta kaikki tunnit kalenteriin ja päätin että urheilen vapaavalintaisesti n. 4 tuntia viikossa. Tuon jälkeen en ole enää kokenut tarpeelliseksi kirjata tunteja
- ostin uudet salivarusteet joten oli pakko käydä käyttämässä niitä
Olin aika tarkkana kolmisen kuukautta että tunnit tulevat joka viikko täyteen. Sen jälkeen urheilusta alkoi tulla tapa ja tiputin lajeja pois jos en pitänyt niistä. Esim. juoksemisesta en pidä yhtään joten en ole jatkanut. Lajeja kannattaa myös vaihdella ainakin muutaman vuoden välein. Selkä on nyt pysynyt kunnossa ja urheiluharrastus on pitänyt myös pään kuosissa tiukoissa elämänvaiheissa.
Yksi laji josta monet eläimistä pitävät innostuvat on ratsastus. Se on tietenkin kallis mutta siellä ei ainakaan arvioida muita. Eikä kyllä pahemmin salillakaan. Aika harvalla on aikaa arvioida tunneilla muiden tekemisiä kun yrittää keskittyä omiin liikkeisiin. Joten sekaan vain
Ehdottaisin että jumppaat tai hölkkäät kotona vaikka telkkaria katsoessa. Ei tarvitse lähteä mihinkään, aika kuluu kuvasti ja saa vähän rutiinia liikkumiseen. Myöhemmin voit miettiä kiinnostaisiko vaikka lenkkeily tai ehkä sittenkin se kuntosali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kun olin työelämässä kuuskytneljävuotiaaksi saakka , kävin viikonloppuisin juoksu /kävelylenkillä ja joskus kuntosalin ns kuntopiirissä.
En jaksanut enempää, kun työ vei kaikki voimat.
Nyt 63-74vuotiaana, olen käynyt säännöllisesti kuntosalilla, jumpassa, rivitanssissa, kävejy/juoksulenkillä jne.
Ei ole tullut pieneen mieleenikään ,etten voisi harrastaa kaikenlaista. Tuskin ketään kiinnostaa katsella toisen touhuja.
Itse innostuin liikunnasta vasta kesällä. Aloitin maantiepyöräilyn ja ajoin 3000km Touko- ja Syyskuun aikana. Aloitin myös ~3 viikkoa sitten tekemäön kotona punnerruksia, lankkuja ja vatsalihaksia. Kunto on noussut ihmeen nopeasti ja käsissä on oikeesti lihasta jo. Ihmettelen itsekkin asiaa. Olen 24v ja olen oikeesti iloinen kun löysin pyöräilyn ja nyt tämän "kotijumppailun". :) Tosi hyvä fiilis koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostin miehelle paremman älykellon. Hän on siihen asettanut erilaisia tavoitteita, mm.10000 askelta/ päivä pitää saada täyteen sekä tietty määrä portaiden kävelyä. En ikinä olisi uskonut, että kävelyä ja hölkkäämistä melkein inhoava mieheni juoksisi pitkin asuntoamme, jotta saa päivän tavoitteet täyteen. Hänellä kello toimii hyvänä motivaattorina.
Vierailija kirjoitti:
Ostin miehelle paremman älykellon. Hän on siihen asettanut erilaisia tavoitteita, mm.10000 askelta/ päivä pitää saada täyteen sekä tietty määrä portaiden kävelyä. En ikinä olisi uskonut, että kävelyä ja hölkkäämistä melkein inhoava mieheni juoksisi pitkin asuntoamme, jotta saa päivän tavoitteet täyteen. Hänellä kello toimii hyvänä motivaattorina.
Jaahas - en sitten ollut ainoa joka kävelee joskus tavoitteen täyteen sisällä :)
Kokeilemalla löytää oman lajinsa, menee parisen vuotta ennenkuin jää koukkuun nollatasolta, sen jälkeen menee itsestään.