Pariskunnat; onko teillä päiviä jolloin ette puhu mitään?
Olemme olleet kotona yhtä aikaa puoli viidestä saakka. Illan tuntien aikana ollaan mm syöty yhdessä koko perhe ja istuttu samalla sohvalla miehen kanssa. Mies meni äsken nukkumaan. Havahduin huomaamaan, että me ei puhuttu mitään toisillemme koko päivänä. Ainoa kommunikaatio oli, kun wu:n perheryhmässä kysyin mitä ruokaa tuon. Siihen mies vastasi yhdellä sanalla. Ei siis tervehditty tullessa, pöydässä puhuttiin lapsille, mies selasi luuria, mä mainoksia... Ilta sohvalla kumpikin omaa ruutua ja telkkaria vahdaten. Mies ei sanonut hyvää yötä, kun meni nukkumaan.
Eikä meillä mitään riitaa ole ollut. Meillä on pitkä, tasainen, vähäriitainen suhde ja tämä syksy on ollut raskas. Iso, koko perhettä kuormittanut projekti saatiin päätökseen pari viikkoa sitten. Mutta onko tämä nyt silti normaalia?
Kommentit (16)
Outoa.
Välillä väsyneenä ei paljoa puhuta, mutta aina vähintään kysytään miten päivä meni. Ja se tuottaa pientä keskustelua.
On kyllä omituista, että ei mitään reaktiota, kun työpäivän jälkeen nähdään kotona. Se, ettei varsinaisia keskusteluja tule käytyä, kuulostaa tavallisemmalta.
En tiedä onko yleisesti normaalia, mutta meille epänormaalia. Meillä aloitetaan puhuminen aamulla, kun syödään aamupalaa, ja puhutaan vielä illalla ennen kuin nukahdetaan. Päivälläkin puhutaan puhelimessa, jos töiltämme ehdimme. Silloin tietenkin ollaan hiljaa, jos toinen lukee tai tekee ajattelua vaativaa työtä yms.. Ollaan myös hiljaa, kun katsotaan elokuvia yhdessä. Uutisia voidaan kommentoida. Meillä ei pääse riitaakaan syntymään, kun puhutaan asioista.
Ei ole. Aina toivotetaan hyvät huomenet ja yöt, siinä välissä kommunikoidaan muuten päivän mittaan. Isoisäni oli hyvä seura- ja aviomies ja oli eräänä aamuna lähtenyt töihin sanomatta sanakaan vaimolleen, isoäidilleni, joka soitti isoisäni työpaikkalääkärille huolestuneena ja isoisällä todettiin aivoverenvuoto, jonka seurauksena lähti puhekyky ja myöhemmin kävelykyky. Molemmat kyllä palasivat muutamassa vuodessa. Aina kannattaa observoida.
Meillä on tuollaisia päiviä eikä kumpikaan meistä koe sitä ongelmaksi. Puhumme, jos on asiaa. Tosin samassa pöydässä on hankala istua syömässä puhumatta, koska meillä ei kännykkää oteta lautasen vierelle.
30 vuotta yhdessä ja niin ymmärretään toisiamme ettei puhua paljoa tarvitse. Puhumme sitten ystäviemme kanssa sitäkin enemmän. Järkyttävää mutta totta on että kauan kun ollaan eletty yhdessä niin ei tarvitse mitään juurikaan puhua.
Ei ole koskaan ollut.
Me puhutaan jatkuvasti jotain ja sääntönä on ettei nukkumaan saa mennä sanomatta hyvää yötä. Meilläkin on pitkä, tasainen ja hyvin vähäriitainen suhde.
Vierailija kirjoitti:
30 vuotta yhdessä ja niin ymmärretään toisiamme ettei puhua paljoa tarvitse. Puhumme sitten ystäviemme kanssa sitäkin enemmän. Järkyttävää mutta totta on että kauan kun ollaan eletty yhdessä niin ei tarvitse mitään juurikaan puhua.
Meillä 22 vuotta. ap
Ei ole normaalia. Kyllä normaalisti ihmiset edes tervehtii, kiittää ruuasta, toivottaa hyvät yöt jne. vaikka ei olisikaan varsinaisesti mitään sanottavaa. Puhuiko mies lapsille kuitenkin? Te puhuitte molemmat lapsille mutta ette toisillenne?
Molemmat puhuttiin lapsille. Mies tosin aika vähän ja lapsetkin (isoja jo) olivat enimmäkseen omissa huoneissaan ja puuhissaan.
meillä voi mennä montakin päivää puhumatta ilman ongelmia. pitkässä suhteessa tietää jo puhumattakin, ja eipähän tule riitaa.
Vierailija kirjoitti:
30 vuotta yhdessä ja niin ymmärretään toisiamme ettei puhua paljoa tarvitse. Puhumme sitten ystäviemme kanssa sitäkin enemmän. Järkyttävää mutta totta on että kauan kun ollaan eletty yhdessä niin ei tarvitse mitään juurikaan puhua.
Tää on just se juttu, ekat 10v koko ajan jotain puhuttavaa, seuraavan 10 v aikana väheni sillä molemmat tiesi mitä toinen ajatteli, nyt 29v takana...aika vähäistä on, ne pakolliset "mitä kuuluu" mutta kun kumpikaan ei enää kuuntele niin so what. Meillä menee silti hyvin, ei se puhumisesta aina parane.
Ei ole. Joskus harmittelen sitä, että yhteinen aika menee telkkarin ääressä kun itse mieluummin keskustelisin. Mies puolestaan on erityisen tarkka siitä, että tervehdykset, heipat ja hyvät yöt toivotetaan asianmukaisesti huonoinakin päivinä. Jokunen sana tulee siis päivittäin väkisinkin vaihdettua, lisäksi lasten menoista tulee viestiteltyä työpäivänkin aikana.
Olisikin edes joskus tuollainen päivä. Kerran pyysin synttärilahjaksi, että vaimo olisi koko päivän hiljaa. Ei pystynyt.
Normaalisti hän puhuu taukoamatta heräämisestä nukahtamiseen asti. Olen välillä ihan hapoilla siitä taukoamattomasta puhetulvasta.
No ei ole. Siis ei tervehdyksiä, hyvää yötä, kysymystä kelpaisiko toisellekin tee/kahvi/jotain... Ei yhtään mitään. Todella ankeaa.