Onko muille tapahtunut huonossa liitossa sitä, että ns. ”Lakkaa elämästä”
Onko teille muille tapahtunut tällaista, jotka olette eläneet todella haastavassa tai huonoksi menneessä liitossa.. pikkuhiljaa kun lähes kaikki yhteiset tekemiset ovat loppuneet, tuntuu ettei elä enää kunnolla/täysillä. Jotenkin itsekkin jumahtaa siinä ahdistavassa tilanteessa niin ettei enää tule käytyä missään, harrastettua tms. En voi väittää, että koskaan olisin ollut superaktiivinen, mutta yli vuoteen emme ole enää käyneet missään miehen kanssa. Eikä hän kertaakaan ole ehdottanut edes moista aikoihin. Itsekkään ei tule enää lähdettyä minnekkään, kokeiltua mitään uutta. Onko kokemusta, että onkohan kaikilla tällaista vaihetta vai onko epänormaalia? Tuntuu, että käyn töissä ja hoidan lapset ja koskaan ei tule käytyä missään vaikka olen alle 40v.
Kommentit (4)
Exän kanssa olimme yhdessä 20 vuotta. Ei oikeastaan koskaan käyty yhdessä missään. Koskaan ei edes hotelliyötä vietetty ja yhdessä, kun ex ei halunnut. Lasten kanssa olin vuosia kotona. Lasten kanssa liikuttiin lomillakin ym., mutta isä ei ollut mukana. Sitten lähdin opiskeleen ja oli joitain opiskelijamenoja. Valmistuin ja töihin ja töissä sitten oli työporukan kanssa menoja, ammattiosaston toimintaa ym. Ei vain puolison kanssa.
Avioliitto loppui, ja minulla on uusi suhde. Ihanaa, kun on miesystävä, jonka kanssa olemme reissanneet, käyneet keikoilla, ravintoloissa ym.
Me ei käydä edes kaupassa yhdessä. Tavallaan eletään vaan yhtä elämää mies keskiössä. Omassa elämässäni ei ole mitään. Samaa tyhjää päivästä toiseen. Silti mies marttyyrina vain valittaa.
Vierailija kirjoitti:
Exän kanssa olimme yhdessä 20 vuotta. Ei oikeastaan koskaan käyty yhdessä missään. Koskaan ei edes hotelliyötä vietetty ja yhdessä, kun ex ei halunnut. Lasten kanssa olin vuosia kotona. Lasten kanssa liikuttiin lomillakin ym., mutta isä ei ollut mukana. Sitten lähdin opiskeleen ja oli joitain opiskelijamenoja. Valmistuin ja töihin ja töissä sitten oli työporukan kanssa menoja, ammattiosaston toimintaa ym. Ei vain puolison kanssa.
Avioliitto loppui, ja minulla on uusi suhde. Ihanaa, kun on miesystävä, jonka kanssa olemme reissanneet, käyneet keikoilla, ravintoloissa ym.
Onpa kiva kuulla, että tilanne muuttui. Jotenkin itsellä itsetunto mennyt ihan maihin, vaikka minua on kehuttu nätiksi ja mukavaksi. Jotenkin syö naista, kun ikää alle 40 ja itse vanhemmat kollegat puhuu töissä matkoista, konserteista ka kaikesta kivasta, mitä miehen kanssa tehneet viikonloppuisin. Oma mieheni istuu puhelin kourassa sohvalla löhöten viikonloput. Joko teen lasten kanssa jotain tai yksin. Hän ei ikinä aktiivisena osapuolena ehdota mitään tekemistä, ahdistaa yhä enemmän. En tiedä mitä tehdä.
Täällä yksi. Takana pitkä liitto. Yhteistä vain sukunimi, lapset ja osoite. Tosin nyt, kun lapset ovat jo isoja, nuorinkin 15v., on omaakin aikaa. Käyn teatterissa, konserteissa, keikoilla ym. Oikeastaan missään emme käy yhdessä. Lasten ollessa pieniä kävin töissä, vein päivähoitoon ja hain sieltä, tein kaikki kotityöt. Yksin. Mies työnarkomaani eli aina töissä, myös viikonloput, lomaa pitää vain vähän, 2-3 viikkoa vuodessa. Rankkaa oli silloin. Nyt helpottaa. Silti olen surullinen tästä tilanteesta.