Lue keskustelun säännöt.
Masentaa ja tympii! Mikä neuvoksi?
22.03.2008 |
Perhana.
Kävin just viemässä miehen meidän yhteisten ystävien tupareihin. Sitten tulin itse kotiin mätänemään.. Ottaa aivoon. Kävin siinä ovella toivottelemassa onnea uuteen kotiin ennenkuin lähdin, ja näin siellä noin 20 tuttua, joiden kanssa olisi ollut tosi hauska istua ja höpötellä! Ja nyt mä olen täällä yksin.
Tai siis nimenomaan en ole yksin, 3-v esikoinen on vintissä yöunilla ja 2kk kaksoset pötköttelevät tuossa mun seurana. Viiniäkään ei voi ottaa kun imettää. Mesessä ei ole ketään, kenen kanssa jutella, ne ovat kaikki siellä tupareissa tai viettämässä perheidensä kanssa pääsiäistä. Mitä tässä keksisi, että piristyisi?
Kommentit (7)
kutakin, eli kohta sinäkin pääset illanviettoihin halutessasi, kun vauvat ovat isompia ja et enää imetä, eli eivät ole rintariippuvaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän mulla oikeastaan ole mitään syytä valittaa, mä olen tällä hetkellä, yleisesti ottaen, todella tyytyväinen elämääni.. Tai oikeastaan, en ole koskaan ollut onnellisempi. Olen löytänyt itsestäni naisen, joka rakastaa lapsia, kotielämää ja miestään (järjestys vaihtelee päivittäin :) ) enkä voisi kuvitellakaan eläväni toisin.
Silti harmittaa se, että siellä olisi ollut tosi mukava ilta tiedossa. Ei mulla kännäämään tee mieli, eniten tympii se, että niitä ihmisiä, joita siellä oli, näkee niin hirmuisen harvoin. Me asutaan Pohjanmaalla, ja aika moni nuoruusajan kavereista on muuttanut täältä pääkaupunkiseudulle. Nyt siellä juhlissa olisi ollut nimenomaan niitä pitkämatkalaisia.. Ja meidän toisen tuplan kummi oli siellä uuden naisystävänsä kanssa, olisi ollut hauska tutustua häneenkin kun en ole kertaakaan vielä ehtinyt tavata.. Plääh.
Sitten vielä jännittää se, että mihin aikaan ja missä kunnossa mies tulee kotiin.. Meidän kaksoset kastettiin viime sunnuntaina, ja huomenna oli tarkoitus lähteä kirkkoon, kun lasten nimet luetaan. Saa nähdä onnistuuko..
Toisaalta tämä hetki tässä on ihana. Mä istun hämärässä huoneessa, tv ja radio ovat kiinni, vauvatkin torkkuvat. Vielä kerran syötän heidät tässä, sitten lähdetään sänkyyn. Mä olen ihan itsekseni ajatusteni kanssa, ja itken. Se on sellaista hyvää itkua, puhdistavaa. En mä yhtä menetettyä iltaa sure, se on vain tekosyy sille, että saa tuulettaa tunteitaan.
-ap-
Nyt on tosiaan ihana olo. Kunpa pääsisitte huomenna sinne kirkkoon. Olisiko kummi voinut tulla pistäytymään teillä vaikka huomenna? Mutta oli varmaan kurjaa, kun _melkein_ pääsi mukaan.
Mutta, öitä sinne Pohjanmaalle, nyt menen nukkumaan. Aamulla herää ipanat kuitenkin taas kuudelta :)
Olen yh, eikä ole kavereita, lähipiiriä, mitään, 3-vuotiaan lapsen kanssa ollaan käkitty pyhät kaksistaan kaupungin kämpässä. 7 euroa rahaa tällä hetkellä. Ei ole herkkuja, ei juhlaa.
Toivottavasti piristi!
..ja sinne kirkkoon mä taidan mennä vaikkei mies lähtisikään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on rahkapiirakkaa ja suklaamunia, sekä lapsellesi leikkikaveri.
On varmaan ihan älyttömän kurjaa nyt. Missä vaiheessa uskallatte antaa vauvat vieraan hoitoon? Pystyykö isä hoitamaan vauvoja, kun olet poissa? Ajattele, että ensi kerralla on sitten sinun vuorosi päästä juhlimaan. Ja toisaalta, vauvat ovat pieniä vain hetken. Moni juhlissa olija varmasti vaihtaisi osia sinun kanssasi.
Me vietetään iltaa kotona, kuunnellaan Bachia ja lojutaan. Käyn läpi menneisyyttäni. 2- ja 3-vuotiaat nukkuvat huoneessaan, 30-vuotias tuossa sohvalla. Nyt on hyvä ja rauhallinen olo. Toivon sitä samaa sinnekin! Koetahan saada pikkuiset unille, vai valvovatko yleensä pitkäänkin?
T. toinen äiti