Lue keskustelun säännöt.
Millainen asperger -ihminen aikuisena? Millaiset sosiaaliset taidot?
05.12.2019 |
Miten käyttäytyy muita ihmisiä kohtaan? Onko tunnekylmä?
Kommentit (20)
Sosiaaliset taidot voivat olla hyvät, jos on opetellut ne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliset taidot voivat olla hyvät, jos on opetellut ne.
Epäilen eräällä lähipiirin aikuisella aspergeria. Teoreettinen, kylmä ja tunteettoman oloinen. Ei auta muita, ei näytä tai hymyile aidosti. Ei itke edes äitinsä ja isänsä kuoltua, ei sure, totesi vain että nyt kuoli.
Pelottavan oloinen tunnekylmyytensä takia.
Sosiaalisissa tilanteissa opetellut tietyt fraasit mitä sanoo kussakin tilanteessa viileän tunteettomasti.
Hänen seurassaan tuntuu kammottavalta.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliset taidot voivat olla hyvät, jos on opetellut ne.
en usko
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliset taidot voivat olla hyvät, jos on opetellut ne.
Aika roolitetut ne silti ovat. Ulkoa opetellut. Osaan minä hetkellisesti näytellä, mutta näin vanhemmiten ei jaksa/kiinnosta.
AS46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erinomaiset siihen asti kunnes uuvun enkä jaksa esittää kiinnostunutta.
Mun tuntema asperger ei missään nimessä ole tunnekylmä. Päinvastoin, joissain asioissa tunteikkaampi kuin muut, ehkä on vaikeus ilmaista vaikeita asioita, niin menee "lukkoon". Tunteiden ilmaisu on tosi kaavamaista, eli vaikka tuo osanotto, ei varmasti osaa sanoa muuta kuin otan osaa.
Välillä on ihan uskomattoman avulias joissain asioissa. Toisissa asioissa vaikuttaa tunnekylmältä (voi lähteä kuskaamaan ihmisiä lentokentälle keskellä yötä, mutta ei voi mennä katsomaan kuolevaa lähisukulaista tms.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erinomaiset siihen asti kunnes uuvun enkä jaksa esittää kiinnostunutta.
Juuri tämä 😊
AS46
Olen tunteeton ja vetäytyvä. Sosiaalisesti kömpelö. En osaa suunnistaa ja etäistyksien arvioiminen on hankalaa. Voin osallistua keskusteluun mutta en osaa aloittaa sitä. En koe ystävyyttä tärkeäksi.
Vastapainona mulla on norsun muisti ns. valokuvamuisti ja matemaattista lahjakkuutta. Näillä eväillä on pärjättävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua koetaan aika usein jäykkänä, tunnekylmänä ym. En oikeasti sitä ole. En vaan tajua asioita. Jos sanot minulle että sun kissa kuoli niin saatan sanoa vaan ”okei”. En välttämättä tajua kysyä sinulta mitään sellaisia kysymyksiä mitä sosiaalisesti taitavat osaa ”no voi, miten nyt niin kävi, jaksatko olla töissä, haluatko puhua siitä...” ym. Sitten taas jos kysyt minulta miten se minun kissa voi niin saatan jauhaa siitä kissasta sen jälkeen tunti koska minun kissa on minulle tärkeä. Sun kissa ei ole minulle tärkeä. Sinä olet minulle tärkeä mutta sen osoittaminen vaan on hankalaa. Voin esimerkiksi käyttää koko ilta siihen että etsin tietoa eläinlääkäreistä jos sä pyydät apua ihan vaan koska pyysit. Teen sen mielelläni. En silti pidä sun kissaa tärkeänä. On todella vaikeaa ja kuormittavaa yrittää esittää normaalia.
Osaatko kuitenkin vastata "otan osaa", "ikävä kuulla" tai "olen pahoillani"? Koska olet jo aikuinen, niin olet varmaan sen oppinut, että kuolemantapauksesta kerrottaessa - oli ihminen tai lemmikkieläin - on tapana ottaa osaa ja/tai pahoitella tapahtunutta. Mitään kysymyslitaniaa ei tosiaan tarvitse jatkoksi esittää, en itsekään tee useimmiten niin. Pelkkä "okei" sellaiseen uutiseen kuulostaa kyllä todella tylyltä ja ylimieliseltä, enkä ihmettele, jos ihmiset siitä loukkaantuvat. Kaikkea ei voi perustella sillä, että "en vaan tajua".
Vierailija kirjoitti:
Olen tunteeton ja vetäytyvä. Sosiaalisesti kömpelö. En osaa suunnistaa ja etäistyksien arvioiminen on hankalaa. Voin osallistua keskusteluun mutta en osaa aloittaa sitä. En koe ystävyyttä tärkeäksi.
Vastapainona mulla on norsun muisti ns. valokuvamuisti ja matemaattista lahjakkuutta. Näillä eväillä on pärjättävä.
Hahmotushöiriössä on tuo suunnistus ongelma. Tosin aika yleinen kaikilla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliset taidot voivat olla hyvät, jos on opetellut ne.
Eikö kaikki opi sosiaaliset taidot jostain, vrt. Susilapset. Sitäpaitsi, ei niitä kaikilla neuronormaaleillakaan ole.
Aspergereja, kuten muitakin, on joka lähtöön.
Mun mielestä Aspergerit on yleensä tosi tarkkoja joissain jutuissa kuten vaikka miten pihvi paistetaan tms heillä on paljon tietoa. Toisaalta yleensä ovat melko vaarattomia kirjaviisaita, ei mitenkään ilkeän oloisia, ennemmin he kaipaisivat kavereita jotka ovat yhtä paljon kiinnostuneita samoista asioista kuin he. Olisiko kukaan kauhean sosiaalinen jos olisi koko elämänsä ollu suurinpiirtein yksin? Jokainen voi miettii tätä. Kyseiset piirteet kuitenkin yleisesti hyväksytään automaattisesti tietyille ammatyiryhmille kuten atk-työntekijät, tutkijat, proffat, joten jos tää ketju on vaan perustettu as-henkilöiden haukkumista varten kannattaa miettiä mitä se kertoo itsestä että haluaa parhaita ja etsiä vikoja jostain ihmisryhmästä diagnoosin perusteella, jolle ei itse mitään voi. Asia henkilöt joutuvat usein jo lapsesta vähän syrjään joten mietityttää nämä aikuiset ja heidän motovaationsa jotka ihan perustaa ketjun pohtimaan asiaa netissä...
Nykyisin kun on niin helppo taantuma teini ikäiseksi ja nimitellä ja määritellä muita omaan pahaan oloonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aspergerit ollaan poistamassa autisminkirjon häiriöistä. Assit ovatkin usein tosi fiksuja, mitenkään autistisia väheksymättä mutta tämä lienee se syy tuohon muutokseen.
Muutostulossa kirjoitti:
Aspergerit ollaan poistamassa autisminkirjon häiriöistä. Assit ovatkin usein tosi fiksuja, mitenkään autistisia väheksymättä mutta tämä lienee se syy tuohon muutokseen.
No eikä olla. Assit sisältyvät juurikin tuohon ”autisminkirjon häiriöihin”. Minulla diagnosoitu Asperger on jo korjattu autismikirjoksi B-lausuntoon. Tämän lisäksi tarkennettu oirekuvaus.
Miksi kysyt kirjoitti:
Mun mielestä Aspergerit on yleensä tosi tarkkoja joissain jutuissa kuten vaikka miten pihvi paistetaan tms heillä on paljon tietoa. Toisaalta yleensä ovat melko vaarattomia kirjaviisaita, ei mitenkään ilkeän oloisia, ennemmin he kaipaisivat kavereita jotka ovat yhtä paljon kiinnostuneita samoista asioista kuin he. Olisiko kukaan kauhean sosiaalinen jos olisi koko elämänsä ollu suurinpiirtein yksin? Jokainen voi miettii tätä. Kyseiset piirteet kuitenkin yleisesti hyväksytään automaattisesti tietyille ammatyiryhmille kuten atk-työntekijät, tutkijat, proffat, joten jos tää ketju on vaan perustettu as-henkilöiden haukkumista varten kannattaa miettiä mitä se kertoo itsestä että haluaa parhaita ja etsiä vikoja jostain ihmisryhmästä diagnoosin perusteella, jolle ei itse mitään voi. Asia henkilöt joutuvat usein jo lapsesta vähän syrjään joten mietityttää nämä aikuiset ja heidän motovaationsa jotka ihan perustaa ketjun pohtimaan asiaa netissä...
Nykyisin kun on niin helppo taantuma teini ikäiseksi ja nimitellä ja määritellä muita omaan pahaan oloonsa.
Näin on, oppia voi lauseet yksikseenkin, mutta myös esittämistapaa arvostellaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen tunteeton ja vetäytyvä. Sosiaalisesti kömpelö. En osaa suunnistaa ja etäistyksien arvioiminen on hankalaa. Voin osallistua keskusteluun mutta en osaa aloittaa sitä. En koe ystävyyttä tärkeäksi.
Vastapainona mulla on norsun muisti ns. valokuvamuisti ja matemaattista lahjakkuutta. Näillä eväillä on pärjättävä.
Minä taas olen ylitunteellinen, vetäytyvä, ja sosiaalisia tilanteita kammoava.
Muutostulossa kirjoitti:
Aspergerit ollaan poistamassa autisminkirjon häiriöistä. Assit ovatkin usein tosi fiksuja, mitenkään autistisia väheksymättä mutta tämä lienee se syy tuohon muutokseen.
Eikä olla. Juuri tänään olen keskustellut pitkän linjan ammattilaisen kanssa asiasta.
Minua koetaan aika usein jäykkänä, tunnekylmänä ym. En oikeasti sitä ole. En vaan tajua asioita. Jos sanot minulle että sun kissa kuoli niin saatan sanoa vaan ”okei”. En välttämättä tajua kysyä sinulta mitään sellaisia kysymyksiä mitä sosiaalisesti taitavat osaa ”no voi, miten nyt niin kävi, jaksatko olla töissä, haluatko puhua siitä...” ym. Sitten taas jos kysyt minulta miten se minun kissa voi niin saatan jauhaa siitä kissasta sen jälkeen tunti koska minun kissa on minulle tärkeä. Sun kissa ei ole minulle tärkeä. Sinä olet minulle tärkeä mutta sen osoittaminen vaan on hankalaa. Voin esimerkiksi käyttää koko ilta siihen että etsin tietoa eläinlääkäreistä jos sä pyydät apua ihan vaan koska pyysit. Teen sen mielelläni. En silti pidä sun kissaa tärkeänä. On todella vaikeaa ja kuormittavaa yrittää esittää normaalia.