Lue keskustelun säännöt.
Tiedättekö, jos minua kehutaan, menen täysin lukkoon.
08.03.2008 |
Olen suht sosiaalinen ja juttelen ihmisten kanssa niitä näitä, mistä vaan. Mutta auta armias, jos joku menee ja kehuu minua. Olenpa nyt sitten sisustanut hienosti tai leiponut jotain hyvää tai pärjännyt opiskeluissa. En kerta kaikkiaa osaa ottaa vastaa tuollaista. Menen ihan punaiseksi, tulee hiki ja keksin jotain, jotta pääseen tilanteesta heti pois. Arvostelunkin kestän kuin " mies" . Mitenhän saisi muutettua itseään, tämä on vaikea asia minulle. Lapsena en äitini silmissä tehnyt koskaan mitään oikein. Asiat varmaan juontaa sieltä...
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla sama juttu meillä muillakin " kilteillä" tytöillä: kun joku kehuu, ei osata sanoa mitään. Kun mies kehuu kauniiksi, sanon " hanki silmälasit" . Kun saan kehua ruuastani, käännän sen jotenkin ihmeellisesti siihen, että " tekisin tätä enemmänkin mutta meidän lapset ei syö" ym. ym.
Me kai ollaan lapsesta asti totuttu siihen ,ettei osata mitään, ollaan tyhmiä ja kaikenkukkuraksi rumia. Itselläni kesti 30v tajuta, että olen kaunis, fiksu ja osaan laittaa ruokaa. En paras maailmassa, mutta paras itsenäni.
Olenkin iskostamassa itseeni vakiovastauksen kun minua kehutaan " Kiitos. Kiva kuulla" . Sitten pidän pienen tauon ja jatkan tarvittaessa " En ole tottunut saamaan kehuja" . Enkä missään nimessä " syö" tuota kiitosta millään itseäni halveksivalla kommentilla.
Älä sinäkään!