Lue keskustelun säännöt.
Traumat eivät aukea terapiassa:(
04.12.2019 |
Ei mitään yhteyttä, ei tunteita.
Täytys etsiä sellainen terapiamuoto joka auttaa.
Kellään kokemusta?
Kommentit (21)
Onko vika terapeutissa vai terapian muodossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene psykiatrin luo niin hän laittaa lähetteen sairaalan polille. Mulle psykiatri sanoi, että vääränlainen terapia voi pahentaa asioita. Jokainen terapiaan haluava pitäisi ensin tutkia perusteellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Onko vika terapeutissa vai terapian muodossa?
Enemmän terapiamuodossa mutta terapeuttikaan ei osaa tehdä tälle asialle mitään.
Missä terapiassa käyt, Ap? Monet on saaneet kuulemma apua traumaterapiasta.
Mites taideterapia? Voisit paremmin päästä kiinni alitajuntaasi. Toki terapeutin olisi hyvä olla pätevä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä terapiassa käyt, Ap? Monet on saaneet kuulemma apua traumaterapiasta.
Ihan tavallisessa terapiassa käyn.
Aikaisemmin kävin "traumaterapiassa"
mutta terapeutti oli mikä oli.
Vierailija kirjoitti:
Mites taideterapia? Voisit paremmin päästä kiinni alitajuntaasi. Toki terapeutin olisi hyvä olla pätevä.
Voisi olla hyvä juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et avaudu niin mikäs siihen auttaa, ei mikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä terapiassa käyt, Ap? Monet on saaneet kuulemma apua traumaterapiasta.
Ihan tavallisessa terapiassa käyn.
Aikaisemmin kävin "traumaterapiassa"
mutta terapeutti oli mikä oli.
Terapeutitkin on vaan ihmisiä, ja heitä voi olla hyviä tai huonoja. Aina hekään eivät ole joka asiassa oikeassa.
Minua on auttanut lapsuudentraumoihin paljon se, kun olen lukenut psykiatriaan liittyvää kirjallisuutta ja miten lapsuuden ympäristö ja kasvuolosuhteet vaikuttaa aikuisuuteen. Tai miten se vaikuttaa jopa aivotoimintaan. Olen myös saanut vertaistukea samoja asioita kokeneilta, myös sillä on ollut iso merkitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sinusta ei ole psykoterapiaan.
Kaikista ei nimittäin ole. Kaikkia psykoterapia ei nimittäin hyödytä. Terapiassakin isoin osa työstä on tehtävä itse, ja jos ei asiakkaalla ole sitä kykyä, taitoa tai rohkeutta, ei taitavinkaan terapeutti voi häntä auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä terapiassa käyt, Ap? Monet on saaneet kuulemma apua traumaterapiasta.
Ihan tavallisessa terapiassa käyn.
Aikaisemmin kävin "traumaterapiassa"
mutta terapeutti oli mikä oli.Terapeutitkin on vaan ihmisiä, ja heitä voi olla hyviä tai huonoja. Aina hekään eivät ole joka asiassa oikeassa.
Minua on auttanut lapsuudentraumoihin paljon se, kun olen lukenut psykiatriaan liittyvää kirjallisuutta ja miten lapsuuden ympäristö ja kasvuolosuhteet vaikuttaa aikuisuuteen. Tai miten se vaikuttaa jopa aivotoimintaan. Olen myös saanut vertaistukea samoja asioita kokeneilta, myös sillä on ollut iso merkitys.
Niin minäkin. Oireisiin lukeminen ei auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinusta ei ole psykoterapiaan.
Kaikista ei nimittäin ole. Kaikkia psykoterapia ei nimittäin hyödytä. Terapiassakin isoin osa työstä on tehtävä itse, ja jos ei asiakkaalla ole sitä kykyä, taitoa tai rohkeutta, ei taitavinkaan terapeutti voi häntä auttaa.
Musta on. Olen kehittänyt menetelmän jolla joskus pääsee tunteisiin kiinni mutta tuolla terapeutti ei siihen kehoita.
Et ehkä käsittänyt että kyseessä on äärimmäisen vakavat traumat.
Rohkeutta mulla kyllä on.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinusta ei ole psykoterapiaan.
Kaikista ei nimittäin ole. Kaikkia psykoterapia ei nimittäin hyödytä. Terapiassakin isoin osa työstä on tehtävä itse, ja jos ei asiakkaalla ole sitä kykyä, taitoa tai rohkeutta, ei taitavinkaan terapeutti voi häntä auttaa.
Tämä on ihan roskapuhetta. Terapeutti on täysi puoskari jos tällaista puhuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinusta ei ole psykoterapiaan.
Kaikista ei nimittäin ole. Kaikkia psykoterapia ei nimittäin hyödytä. Terapiassakin isoin osa työstä on tehtävä itse, ja jos ei asiakkaalla ole sitä kykyä, taitoa tai rohkeutta, ei taitavinkaan terapeutti voi häntä auttaa.
Musta on. Olen kehittänyt menetelmän jolla joskus pääsee tunteisiin kiinni mutta tuolla terapeutti ei siihen kehoita.
Et ehkä käsittänyt että kyseessä on äärimmäisen vakavat traumat.
Rohkeutta mulla kyllä on.
"Kehittänyt menetelmän"? Kuulostaa erikoiselta.
Eli haluat jonkun terapeutintapaisen joka lähtee leikkimään sun leikkimenetelmiesi kanssa. Juu juu.
Plätää pöytään niin löydät varmasti jonkun työttömän näyttelijän joka lähtee sun kanssas työskentelemään huuhaaterapeuttina, tulet tyytyväiseksi.
Voi olla että terapeutti on huono tai teillä vain ei kemiat kohtaa. Sinuna yrittäisin etsiä uuden terapeutin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinusta ei ole psykoterapiaan.
Kaikista ei nimittäin ole. Kaikkia psykoterapia ei nimittäin hyödytä. Terapiassakin isoin osa työstä on tehtävä itse, ja jos ei asiakkaalla ole sitä kykyä, taitoa tai rohkeutta, ei taitavinkaan terapeutti voi häntä auttaa.
Musta on. Olen kehittänyt menetelmän jolla joskus pääsee tunteisiin kiinni mutta tuolla terapeutti ei siihen kehoita.
Et ehkä käsittänyt että kyseessä on äärimmäisen vakavat traumat.
Rohkeutta mulla kyllä on."Kehittänyt menetelmän"? Kuulostaa erikoiselta.
Eli haluat jonkun terapeutintapaisen joka lähtee leikkimään sun leikkimenetelmiesi kanssa. Juu juu.
Plätää pöytään niin löydät varmasti jonkun työttömän näyttelijän joka lähtee sun kanssas työskentelemään huuhaaterapeuttina, tulet tyytyväiseksi.
Olet törkeä. Miten kehtaat kun ihmisellä on oikeita vakavia ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla että terapeutti on huono tai teillä vain ei kemiat kohtaa. Sinuna yrittäisin etsiä uuden terapeutin.
Suurin syy on dissosiaatio ja vaikeat asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla että terapeutti on huono tai teillä vain ei kemiat kohtaa. Sinuna yrittäisin etsiä uuden terapeutin.
Suurin syy on dissosiaatio ja vaikeat asiat.
En osaa neuvoa kyseisessä aiheessa paljoa, mutta voin kertoa omasta kokemuksestani. Itse olen käynyt kahdella terapeutilla: ensimmäinen tuntui hyvin pinnalliselta ja väsyneeltä eikä oikein halunnut pureutua ongelmiini. Toinen taas on siinä mielessä nappivalinta että koin että pystyin luottamaan häneen ja että hän yritti aktiivisesti ymmärtää itseäni.
Minulla kesti aika pitkään ennen kuin pääsin sukeltamaan kovin syvälle terapiassa, sillä hyvin pitkään alussa kesti pelkästään kartoittaa tilannettani ja pohtia sen hetkisiä ongelmiani. Vuosien myötä tuntui että kerros kerrokselta pääsimme kuitenkin syvemmälle ja syvemmälle, kunhan vaan "löysin voimia" prosessiin. En siis aktiivisesti pyrkinyt väkisin käymään mitään läpi, vaan kroppa ikäänkuin oli valmis vasta tietyssä vaiheessa joihinkin asioihin. Jälkikäteen näen asian siis niin että alussa rakensimme luottamusta ja käsittelimme hieman lievempiä ongelmia, ja hiljalleen sukelsimme syvemmälle.
Tsemppiä prosessiisi! En tiedä kauanko olet käynyt terapiassa, mutta yritä olla kärsivällinen :)
Kävin kolme vuotta terapiassa, mutta mieleni oli niin lukossa, että siitä ei ollut apua. Aloitin lääkityksen ja nyt kaksi vuotta terapian jälkeen olen alkanut työstämään ongelmia ihan itsekseni. Eli hyöty on tullut jälkijunassa.
Pari lääkäriä piti psykoterapiaa huuhaana.