Mistä minimalismisuus kumpuaa?

Onko sellaista sanaa kuin minimalismisuus? Eikö se ole minimalismi?

Vierailija kirjoitti:

Onko sellaista sanaa kuin minimalismisuus? Eikö se ole minimalismi?

Anteeksi jos kirjoitin väärin. Itseasiassa huomasin virheen itsekin ja ajattelin, että nyt kukaan ei varmaan pysty tähän ketjuun vastaamaan kun tuo kirjoitusvirhe häiritsee kovin.

Ap

No tää aika omituinen avauskin, ei tuohon mitään voi sanoa. 

Vaikkaisin minimalismisuuden liittyvän tekmologian kehityksen tuomaan imfornaatioähkyyn...

Mulla minimalismi liittyy Nuuskamuikkusmaiseen luonteeseen, muutetaan usein ja tuntuu että tavaraa saa olla sen verran että muutoista selviää mahdollisimman vähällä.

Ahdistaa omistaminen ja tavaran tuoma taakka ja rasite. Tiedän hyvin tarkkaan mitä omistan. Siivoaminen on helpompaa, kun tavaraa on vähän. Lisäksi ympäristöasiat ovat tärkeitä minulle. En haluaisi kuluttaa materiaa enempää kun on välttämätöntä. Ostan suurimman osan tavaroista Ja vaatteista käytettynä, lasten vaatteet ja lelut laitan heti uudestaan kiertoon kun ne jäävät tarpeettomiksi.

Kirjat ovat varmaan ainoa asia minkä määrää en juuri rajoita, ostan niitä mahdollisimman vähän uutena. Tuovat niin paljon iloa, että eivät tunnu muutoissa lainkaan taakalta 🤩

Pikemminkin on kyse mielen tervehtymisestä. Muutamassa vuosikymmenessä niin kuulo- kuin näköarsykkeiden määrä on lisääntynyt valtavasti. Tieto on lisääntynyt ja valintojen määrä on lisääntynyt. Tavaran ja materian määrä on lisääntynyt. Ihmisten välinen kanssakäyminen on lisääntynyt. Ja vastaavasti hetket, jolloin saa olla rauhassa yksin ja mitään erityistä ajattelematta vain  linnunluaulua kuunnellen raittiissa ulkoilmassa, ovat vähentyneet. 

En tiedä mistä johtuu, mutta mua ahdistaa tavarapaljous ja sekava värimaailma. Haluan että mulla on koti nätisti sisustettu neutraaleilla väreillä ja vähän tavaraa (ainoastaan sellaista mitä oikeasti tarvitsen ja mistä tykkään). Helppo pitää koti siistinä, kun ei esim. pölyjä pyyhkiessä tarvitse siirrellä miljoonaa pikkuesinettä ja imurin kanssa pääsee hyvin kulkemaan.

Mulla on vaikuttanut esim tavaraähky (tuntuu että kaikkea on liikaa ja mitään ei löydy), siivoamisen ja muutramisen hankaluus ja yleisesti halu elää yksinkertaisemmin. Tavara on vähentynyt reilusti, ainakin 30-40 % mutta vieläkin joitain juttuja on liikaa. Ne ovat kuitenkin sellaisia, että kuluvat ja vähenevät sitä kautta (esim sukat ja lakanat), enkä koe järkevänä hankkiutua eroon vain hommatakseni kohta vastaavia uusia. Joitakin asioita taas on paljon, mutta koska ne tuottavat iloa en koe varsinaista tarvetta vähentää. Esim kirjoja on paljon, mutta säästän vaan ne jotka haluan lukea vielä toistekin. Useimmat ostettu halvalla käytettynä tai saatu lahjaksi, joten fyysisten kirjojen muuttaminen e-muotoon tulisi kalliiksi.

Roinan paljouden keskeltä ei mikään erotu.

Ap kaikki on niin kontekstista kiinni. Jos nyt iskisi yhtäkkiä hirveä pula jostain hyödykkeestä, sinähän ryntäisit sen hamstraajan luokse että "anna tänne kun olet ollut niin viisas ja kaukonäköinen ja sinulla on ja nyt j-lauta ne tavarat tänne jakoon".

Noin yleensä: mielestäni ihmisen on hyvä kokea niin puutetta kuin ylenpalttisuutta elämässä ja etsiä sitten itsellensä sopiva tasapaino näiden väliltä. En usko, että on olemassa kaikille yhteisesti sopivaa tasoa. Minimalismissa on paljon ihailtavaa, mutta toisaalta se ei hirveästi työllistä ketään. (Et kuluta, et työllistä.) Omalla kohdallani ajattelen, että teen sellaisia hankintoja, jotka tuovat lisäarvoa elämääni. Hurskasteleva minimalismi on mielestäni turhaa ja luontaantyöntävää, mutta yhtä lailla minua ahdistavat ihmiset, jotka ostavat "vain jotain" kun eivät keksi rahoilleen tai ajalleen mitään sellaista käyttöä, joka toisi heidän elämäänsä todellista merkitystä. Eli hyvin käytetty raha on ihan ok käytetty.

Itselläni harkittu minimalismi liittyy varmaankin psyyken hallintaan: ulkoinen järjestys luo sisäistä järjestystä -tyyppiseen mielenlaatuun, vaikken mikään bipolaari häslääjä yleisesti ottaen olekaan. Viihdyn selkeässä, perussiistissä ympäristössä, jossa tavaroilla on oma paikkansa ja värit hillittyjä, rauhallisia. Sellainen olen myös ihmisenä. Ja kaikki tämä ilman mitään sen kummempia ideologioita ja nipottamista. Kun ympäristöni on järjestyksessä, myös ajatus kulkee selkeämmin. Muiden sotkut ja kasat eivät häiritse. Kukin elää tavallaan.

Mä uskon, että suurin osa ihmisistä kokee myönteisenä/mielenrauhaa lisäävänä avaran tilan ja kaman vähyyden. Siinä ei ole mitään epänormaalia. Hamstraajaa vastaava toinen ääripää olisi ehkä ihminen, joka ei kestä edes väliaikaista ahtautta ja ahdistuu kaikesta mikä ei ole kuin japanilainen zen-asunto.

Siisti ja selkeä koti edesauttaa mielenterveyttäni. Sotkuisuus, sekavuus ja runsaus kuormittaa aistejani niin, että minulle tulee paha olo.

T. Bipo

En ole minimalisti, mutta toivottavasti jonain päivänä edes hieman lähempänä sitä. Itse en pysty keskittymään ja ajattelemaan kamalan sotkun keskellä. Sotkulla on suora yhteys mielenterveyteeni. Ja jos (niin kuin meillä) on paljon tavaraa, niin järjestys on hankalempi pitää

Mun mielestä minimalismi on usein halua kontrolloida. Maailma on kaoottinen, tuntuu hyvältä, että joku osa-alue on tiukasti hallinnassa.

Muutan puolen vuoden välein ja vähäistä suurempi tavaramäärä olisi vaivaksi.

T: "laiska" opiskelija ja synnytysikäinen nainen, jonka opiskelu- ja pätkätyökuvioihin ei "yllättäen" mahdukaan miestä tai lapsia - muthei, ainakin työelämän joustavuus on kohdillaan!