Lue keskustelun säännöt.
Mitä sitä pitäisi tehdä kun jokainen päivä tuntuu turhalta pskalta?
03.12.2019 |
Herään 5.30, torkutan 10 minuuttia, 5.40 uusi herätys, torkutan viis minuuttia, 5.45, torkutan ehkä vielä 5-10 minuuttia, kunnes nousen ylös, käyn ehkä pikasuihkussa tai sitten vain harjaan hampaat ja hiukset ja pukeudun. Kello 6.08 puen ulkovaatteet niin nopeasti kuin vain voin ja ryntään bussille, joka lähtee 6.12. Muistan samalla, että unohdin juoda lasillisen vettä. Tuijotan apaattisena bussin ikkunasta ja kuuntelen musiikkia. Sekään ei oikein herätä enää mitään tunteita, paitsi joskus harvoin tekee mieli vähän itkeä.
Töihin kävelen bussipysäkiltä pikavauhtia, jolloin olen paikalla viimeistään klo 6.55. Puen työvaatteet ylleni ja ryhdyn töihin. Klo 8.30-10.30 välillä ehdin juoda kupposen kahvia.
Klo 15-15.30 lähden äkkiä kiirehtimään päiväkotiin hakemaan lapsia. Kaikki bussit ovat myöhässä aikataulusta ja yritän mielessäni keksiä syitä, ettei minun tarvitsisi kiirehtiä enää. Ehdin päiväkodille juuri ja juuri ennen puoli viittä. Lapset ovat olleet päiväkodissa jo yli 10 tuntia ja kiukuttelevat milloin mistäkin ja mikä pahinta, hidastelevat kotimatkalla.
Vihdoin kotona. Pitää tehdä ruokaa. Yleensä kukaan ei vain jaksa tehdä ruokaa, koska ei kuitenkaan enää ehdi tehdä ruokaa ennen kuin perhe kuolee nälkään joten sitten syömme eineksiä. Itse en yleensä jaksa syödä mitään. Jos illaksi ei ole ohjelmassa mitään aktiviteetteja kuten kaupassa käynti tai pyykinpesu, menen istumaan sohvalle ja yritän pitää silmiäni väkisin auki, jotten pilaisi iltaani liian myöhäisillä päiväunilla. Mikään liikunnan harrastaminen ei jaksa innostaa, kun väsyttää niin että järki sumenee. Kirjoja ei voi lukea, koska lapset metelöi ja silmät menee umpeen ensimmäisen lauseen jälkeen. Oikeastaan, yhtään mitään ei jaksa, jos haluaa seuraavana aamuna jaksaa nousta sängystään.
Viivytän kuitenkin nukkumaanmenoa tahallani, koska olen kiukkuinen siitä, etten jaksa mitään ja kaikki aikani menee vain seuraavan työpäivän murehtimiseen ja arkisiin rutiineihin. En pidä työstäni, enkä pidä itsestänikään enää. Perheenikin tuntuu pieneltä taakalta, josta haluaisin pienen loman - vaikka joka päivä.
Mitä tehdä siis tilanteessa, kun koko elämä näyttää menettäneen merkityksensä?
Kommentit (12)
Radikaali neuvo, mutta otat lopputilin ja opettelet elämään erilailla ja vähemmällä. Muutat itsesi, asenteesi ja uskomuksesi kaikkea kohtaan. Ja opettelet rakastamaan itseäsi.
Tiedän että tuollainen on niin helvetillinen oravanpyörä, itse saman kokeneena.
On paljon parempi olla köyhä ja vapaa, kuin rikkaampi mutta henkisesti vangittu, itsemurhaa hautova ihminen, jolle jokainen päivä on vain suoritus.
Ja kun olet toipunut ja muuttunut ihmisenä, niin voit miettiä uudelleen työhön paluuta. Mutta sellaiseen, joka innostaa sinua.
Kannattaisi myös harkita psykedeelejä, niin elämän merkitys saattaa alkaa avautua hieman eri lailla. Suosittelisin kyllä ihan kaikille, jotka eivät näe elämässä enää mitään ihmeellistä.
Mutta turhiahan nää neuvot on, koska harva ihminen uskaltaa muuttua. Ennenkuin on niin pohjalla, niin palasina, että koko elämä ja minuus täytyy rakentaa uudelleen. Yleensä se muutos tapahtuukin vain maksimaalisen tuskan kautta. Jos taas on jämähtänyt "mikääneitunnumiltään"-tilaan, on siinä vaikea ihmisen herätä.
Mutta minä toivon, että heräät nyt siihen, mitä oikeasti tarvitset. Ja sanon tämän kaikille muillekin, jotka samoin tuntevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös voipi olla jotain fyysistä tai psyykkistä häikkää, lääkärissä vois käydä näytillä.
Menet aikaisemmin nukkumaan iltaisin, lakkaat kiukuttelemasta lapsillisilla ja itsllesi haitallisilla tavoilla ja alat syödä kunnolla. Olet hölmö, ja aiheutat ongelmasi ihan itse, vaikka syytät niistä maailmaa, työelämää, päiväkotia ja lapsiasi. Lopeta.
Tuollaisessa tilanteessa pistetään ensin perusasiat kuntoon. Ne vaikuttaa ällistyttävän paljon mielialaan. Eli ihan ensiksi katsot että syöt tarpeeksi, puhuit että et jaksa syödä, mutta pakota itsesi siihen. Syöt kunnon proteiinipitoisen aamiaisen, samoin päivällisen. Töihinkin kannattaa ottaa vaikka pähkinöitä naposteltavaksi.
Sitten pistät unirytmin kuntoon. Herää joka aamu samaan aikaan, älä torkuta, äläkä luista edes viikonloppuisin. Mitä kauemmin heräät samaan aikaan joka aamu, sitä helpommalta se tuntuu. Yritä mennä myös ajoissa nukkumaan vaikka ei huvittaisi.
Kokeile kuukausi noita ja jos ne ei auta niin on aika pohtia työpaikan tai jopa alan vaihtoa. Mutta yllättävän usein tuollaiset perusjutut kohentaa mielialaa jo paljon.
Syötkö mitään aamun ja päivän aikana? Et mainitse kuin kupin kahvia ja sen, ettet yleensä jaksa illalla syödä. Ei ihme että masentaa ja väsyttää koko ajan, jos et syö! Muuten samoilla linjoilla muiden kanssa, eli muutosta kehiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap, täällä onkin hyviä vinkkejä. Kannattaa oikeasti alkaa miettiä omaa elämää ja sen muuttamista pikkuhiljaa mieleisemmäksi.
Me elämme vain kerran.
Minä ratkaisin yhden osaalueen niin, että menen tuntia aiemmin nukkumaan, ja herään tunnin ennen kui tytär täytyy aamulla herättää.
Tuon aamuisen hiljaisen tunnin aikana ehdin lankuttaa (odotellessa että kahvi tippuu), syödä aamiaisen rauhassa uutisia lukien, pukeutumaan ja valmistelemaan tytön aamupalan, ja ulkovaatteet ja omat eväät töihin.
Herätettyäni hänet, hän saa syödä rauhassa, ja minä keskityn esim. keittiön siivoamiseen ja yleiseen hääräämiseen (toki tyttöä huomioiden).
Minä olen aamulla stressitön, kaikki on otettu järjestelmällisesti esille jne ilman kiirettä.
En luovu mistään, olen vain siirtänyt yhden sohvatunnin illasta aamuun. J akaikki tuntuu helpommalta/kevyemmältä kun saa nauttia tunnnin hiljaisuudesta ja rauhasta ennen sitä arjen paasausta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on ap lapset ja työ ja terveys, miksi valitat? Lapset tarvitsevat sinua.
Minulla ei ole työtä eikä lapsia, puolisoa, sisaruksia, minun elämäni on yksinäistä ja merkityksetöntä.
Ajattele ennen kun valitat asioita.
Menet samaan aikaan nukkumaan kuin lapset. Kokeile edes yhtenä iltana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Stressittomat aamut pelastavat yllattavan paljon. Itse heraan klo 6.30 (tai 6.20 jos pitaa pesta hiukset) ja lahden toihin vasta klo 7.55.
En torkuta vaan nousen heti kun kello soi.
Sankyyn menen 21.30 ja nukkumaan 22-22.30 valisena aikana. Haluan vahintaan 8 tunnin younet.
Aamulla syon rauhassa hyvan aamiaisen (joko 2 viipaletta ruisleipaa tai puuroa marjakeitolla tai jogurttia hunajalla ja siemenilla), kuuntelen samalla aanikirjaa. Sitten suihkuun, sen jalkeen meikkaus ja aanikirja taas paalla. Hiusten laitto, evaitten teko ja toihin rauhallisena.
Vinkkina myos, etta jos viikolla ei jaksa/ehdi tehda ruokaa, niin tee sunnuntaina valmiiksi ja laita osa pakkaseen. Sitten ei tarvitse kuin ottaa sulamaan ja lammittaa.
Eineksissa on tosi huonot ravintoarvot, ei ihme etta sua masentaa ja vasyttaa.
Olisiko sinulla ketään, jolle avautua tuosta olotilastasi? Olet ikäänkuin ajautunut tuommoiseen merkityksettömien tilanteiden kierteeseen, spiraaliin missä olo koko ajan pahenee. Arvelen, että olet myös masentunut, et ehkä ollut alussa mutta koska tekemisesi eivät aiheuta mielihyvää etkä saa mitään iloa mistään, ei ihme että masentuu kun et jaksa tehdä mitään mistä olo kohenisi. Siksi en sano että otapa itseäsi niskasta kiinni, kun se pointti siinä on se, että masentunut ei vaan jaksa vaikka tietää miten pitäisi tehdä.
Jos edes saisit varattua ajan lääkärille, ja avautuisit siellä? Olet lapsillesi maailman tärkein ihminen, muistathan, eikä ainutkertaisen elämän kuulu mennä noin. Toivottavasti löytäisit ratkaisuja! Voimia!
Uupumuksen merkkejä.
Sairasloman paikka, että saisit nyt ensin levätä ja pitäisi ylipäätään alkaa järjestää omaa elämää miellyttävämmäksi. Oletko miettinyt, että ei sinun ole pakko käydä töissä joka vain syö sinua! Olisiko mahdollista kokeilla muita hommia? Opiskella mieleinen ala? Muutos lähtee sinusta ❤