Voiko kaveruudeksi muuttuneen suhteen vielä elvyttää?
Takana reilut 20 vuotta yhteistä taivalta. Lapset ovat olleet jo pitkään arkea pyörittävä asia. Huoman, että suhde on muuttunut kaveruudeksi, en osaa enää suudella miestäni, se tuntuu tukalalta ja halauskin ystävän halaukselta. Rakastelua on enää harvoin enkä saa siitä iloa enkä tyydytystä. En kaipaa sitä muutoin kuin ajatuksen tasolla.
Ikää on jo sen verran, että mietin että tätäkö loppuelämä on. Enkö enää koe rakkautta ja intohimoa. Rakastan tavallaan miestäni, mutta en niin kuin aviomiestä kuuluisi rakastaa.
Voiko suhde vielä elpyä vai kannattaako laittaa lusikat jakoon ja toivoa, että löydän vielä uuden rakkauden? Mitään draamaa tässä ei ole, mutta sitä jo melkein kaipaan, jotta tietäisin eläväni.
Kommentit (15)
Ei. Kyllä se on melkein kun yrittäis ruveta rakkaan veljensä kanssa romanssiin. Toisaalta kannattaa miettiä elätkö mielummin yksin vai pitkäaikasen ystävän kanssa. Mitään elokuva rakkautta ja intohimoa et tule enää kuitenkaan kokemaan vaikka yrittäisitkin vaihtaa miestä.
Vierailija kirjoitti:
Voi, jos alat taas antaa pillua.
Sittenkö se rakkaus palaa?
No millä se nyt siitä enää muuttuis? Ajattele järjellä.
Vaihdevuosissaan sitä kannattaakin lähteä etsimään rakkautta ja intohimoa:D Kannattaiskohan siihen elämään keksiä sisältöä jostain muualta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi, jos alat taas antaa pillua.
Sittenkö se rakkaus palaa?
Ei siitä luulisi haittaa olevan ainakaan.
Sellasta teini settiä. Vaan vähän vanhemman tytön näppikseltä.
Nyt sun kannattaa jättää miehes ja ihan salee ekan mutkan takaa ratsastaa rinssi valkosella orilla. Ihahanaa!
Kyllä voi, mutta se vaatii, että molemmat alkaa tehdä suhteen eteen töitä. Parisuhdeterapeutti voisi olla hyvä idea. Vaikka rakkautta ei voi pakottaa, sen voi useimmiten palauttaa.
Jos tossa nyt hiljalleen ja pienin askelin etsisitte sitä puuttuvaa kipinää. Seksiä lisäämällä tuskin muuta tapahtuu kuin, että ap:n ällötys yhteistä seksiä kohtaan lisääntyy.
Vietättekö aikaa erillään? Pieni paussi ja ajatuksia teidän kahden välisistä hetkistä, niistä teidän,alkuajoista?löytyykö?
Voi. Rupeatte tekemään uusia, kivoja asioita yhdessä. Koskettelette toisianne, vaikka se alkuun saattaisi tuntua oudolta. Suutelette, käytte treffeillä. Keskustelette oikeasti, ette vain rupattele tyhjänpäiväisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vietättekö aikaa erillään? Pieni paussi ja ajatuksia teidän kahden välisistä hetkistä, niistä teidän,alkuajoista?löytyykö?
Olemme erillämmekin välillä, mutta tällöin nautin omasta ajasta. En koe ikävää. Miksi keski-ikäisenä ei voisi löytää enää rakkautta ja intohimoa, en nyt sentään kuollut ole vaan hyvässä kunnossa oleva ja itsestäni huolta pitävä nainen.
Samaan ihmiseen voi rakastua monta kertaa, ja usein pitkässä suhteessa näin käykin. Erilaiset ajanjaksot vaihtelevat ja välillä suhde on enemmän kaverillinen. Toki jos jokin tilanne on päässyt pitkittymään ja jämähtämään, ei se välttämättä pelkästään odottelemalla muutu ainakaan parempaan suuntaan. Kummallakin pitäisi löytyä ainakin toive paremmasta ja valmius yrittää. Ulkopuolinen apu voi olla myös paikallaan.
Voi, jos alat taas antaa pillua.