Lue keskustelun säännöt.
Miten saada masentunut kaverini ymmärtämään, että vointi voi vielä kohentua?
30.11.2019 |
Masentunut kaverini on vahvasti sitä mieltä, että hän olisi nyt terve, jos hän olisi saanut oikeanlaista terapiaa heti, kun apua haki. Hän oli sairastanut masennusta yli kymmenen vuotta ennen kuin haki minkäänlaista apua. Ensimmäiset keskusteluavut ja päiväsairaalat eivät auttaneet häntä, vaan kunto meni huonommaksi, vaikka ne aloitettiin heti, kun hän haki apua. Nyt hän on juuttunut siihen ajatukseen, että suomen terveydenhuolto on pilannut hänen mielenterveytensä eikä mitään ole enää tehtävissä, koska sen ensimmäisen vuoden aikana oikeanlainen apu ei löytynyt heti ja vointi menikin alaspäin. Miten saada hänet yli tästä erikoisesta ajatusmallista
Kommentit (18)
Ei mitenkään. Parhain mitä voit tehdä on olla tukena.
Olen itse ollut masentunut 7 -vuotiaasta lähtien ja kaikki selitys "Paistaa se aurinko vielä risukasaankin" saa vain vieläkin itsetuhoisemmaksi ja negatiivisemmaksi. Olen nyt paremmassa kunnossa ja pieni toivo näkyy horisontissa, mutta kun vointi oli huonompi kaikki tsempiksi tarkoitettu vain ärsytti suunnattomaksi. Sitä paitsi kukaan ei voi taata, että elämä paranee oikeasti.
Älä kuitenkaan polta itseäsi loppuun kaverisi tukena. Muista pitää huoli omasta itsestäsikin. Hurjasti tsemppiä teille molemmille. Olet ihana ihminen kun haluat auttaa kaveriasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole sinun tehtäväsi olla kaverisi terapeutti. Ole tukena mutta älä yritäkään parantaa.
Mun mielestä on vähän loukkaavaa, kun masentunut sanoo, ettei nauti mistään eikä mikään ole ollut kivaa ja juuri edeltävällä viikolla olemme olleet yhdessä elokuvissa ja sitä edeltävällä viikolla uimassa. Voisiko joku yrittää avata, miten masentuneen ajatukset oikein toimivat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on vähän loukkaavaa, kun masentunut sanoo, ettei nauti mistään eikä mikään ole ollut kivaa ja juuri edeltävällä viikolla olemme olleet yhdessä elokuvissa ja sitä edeltävällä viikolla uimassa. Voisiko joku yrittää avata, miten masentuneen ajatukset oikein toimivat?
Samantyyppisiä ajatuksia olen pyöritellyt myöskin.
Anna kaverin synkistellä, koska masentuneena on vaikea uskoa mihinkään parempaan. Saat jokaiseen kommenttiin vain vastaväitteitä. Jos seura uuvuttaa, ota etäisyyttä. Hän kuuluu terveydenhuollon ammattilaisten hoidettavaksi. Masennuksesta voi parantua, mutta se ei tapahdu hetkessä.
t. masennuksesta toipuva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenelle tahansa, jopa masentuneelle, on aika vaarallinen ajatus se, ettei mikään voi enää koskaan mennä paremmaksi. Tosiasiahan on se että jos jatkuvasti ajattelee ja toistaa kaiken olevan hirveetä, masentavaa ja ikävää, niin ei silloin mikään voikaan tuntua mukavalta. Voisiko madentuneen ohjata jollekin mindfulness- tai positiivisuusajattelukurssille?
Noo... vaikutat epäempaattiselta etkä mitenkään eläytymiskykyiseltä.
ilmeisesti ymmärrät tasan itseäsi etkä muita joilla on eri kokemuksia kuin sulla.
Ihan viimenen juttu mitä masentunut tarvitsee on joku asenneneuvoja kaveri.
Jos et pysty pitämään mölyjä mahassasi ja olemaan tukena (et luultavasti edes käsitä mitä tukena oleminen tarkoittaa) on ehkä parasta että pysyt erossa masentuneesta tuttavastasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on vähän loukkaavaa, kun masentunut sanoo, ettei nauti mistään eikä mikään ole ollut kivaa ja juuri edeltävällä viikolla olemme olleet yhdessä elokuvissa ja sitä edeltävällä viikolla uimassa. Voisiko joku yrittää avata, miten masentuneen ajatukset oikein toimivat?
Aivot eivät toimi masentuneella oikein. Vaikka tapahtuisi miljoona hyvää asiaa ja vain yksi vähän vähemmän positiivinen asia, aivot kiinnittävät täyden huomion siihen ja unohtaa ne miljoona muuta hyvää asiaa. Tämä ei ole tahdonalainen asia, jos on sairastunut masennukseen. Ei vaan pysty suuntaamaan huomionsa hyviin asioihin, koska aivot ovat sairastuneet. Jotkut masentuneet eivät pysty tuntemaan iloa - vain pohjatonta surua ja synkkyyttä.
Mä en edes ymmärrä sitä että jos masentunut on elänyt sen masennuksen kanssa yli kymmenen vuotra eli lähes koko aikuiselämänsä, miten se voi ajatella että toipuminen kävisi jotenkin ykskaks??! Eikö se masennus ole vähän niinkuin osa persoonaa ja terapiassa sen kanssa opetellaan elämään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on vähän loukkaavaa, kun masentunut sanoo, ettei nauti mistään eikä mikään ole ollut kivaa ja juuri edeltävällä viikolla olemme olleet yhdessä elokuvissa ja sitä edeltävällä viikolla uimassa. Voisiko joku yrittää avata, miten masentuneen ajatukset oikein toimivat?
No sehän sitä masentunutta varmaan auttaa, kun tietää että oma sairaus suututtaa ja loukkaa kaikkia läheisiäkin. Ensinnäkin sun pitää oppia ymmärtämään, ettei se ole itse valinnut sairauttaan, eikä ole tahallaan ja ilkeyttään masentunut. Sen aivokemiat ei toimi samalla tavalla kuin sinun tai muiden terveiden. Älä vertaa masentuneen tunteita omiin tunteisiisi, ei ne toimi samalla tavalla. Ole fiksu ja ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Noo... vaikutat epäempaattiselta etkä mitenkään eläytymiskykyiseltä.
ilmeisesti ymmärrät tasan itseäsi etkä muita joilla on eri kokemuksia kuin sulla.
Ihan viimenen juttu mitä masentunut tarvitsee on joku asenneneuvoja kaveri.
Jos et pysty pitämään mölyjä mahassasi ja olemaan tukena (et luultavasti edes käsitä mitä tukena oleminen tarkoittaa) on ehkä parasta että pysyt erossa masentuneesta tuttavastasi.
No jos olet itse masentunut, kerrotko millainen tuki on hyvä? Minun masentunut kaverini ilmeisesti vain toivoo että lähden mukaan siihen paskassa ja väöryydessä vellomiseen ja vain vahvistaisin hänen vääristyneitä ajatuksiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on vähän loukkaavaa, kun masentunut sanoo, ettei nauti mistään eikä mikään ole ollut kivaa ja juuri edeltävällä viikolla olemme olleet yhdessä elokuvissa ja sitä edeltävällä viikolla uimassa. Voisiko joku yrittää avata, miten masentuneen ajatukset oikein toimivat?
No sehän sitä masentunutta varmaan auttaa, kun tietää että oma sairaus suututtaa ja loukkaa kaikkia läheisiäkin. Ensinnäkin sun pitää oppia ymmärtämään, ettei se ole itse valinnut sairauttaan, eikä ole tahallaan ja ilkeyttään masentunut. Sen aivokemiat ei toimi samalla tavalla kuin sinun tai muiden terveiden. Älä vertaa masentuneen tunteita omiin tunteisiisi, ei ne toimi samalla tavalla. Ole fiksu ja ymmärrä.
Älä tahallaan ymmärrä väärin. En mä sille masentuneelle ole omaa loukkaantumistani näyttänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noo... vaikutat epäempaattiselta etkä mitenkään eläytymiskykyiseltä.
ilmeisesti ymmärrät tasan itseäsi etkä muita joilla on eri kokemuksia kuin sulla.
Ihan viimenen juttu mitä masentunut tarvitsee on joku asenneneuvoja kaveri.
Jos et pysty pitämään mölyjä mahassasi ja olemaan tukena (et luultavasti edes käsitä mitä tukena oleminen tarkoittaa) on ehkä parasta että pysyt erossa masentuneesta tuttavastasi.No jos olet itse masentunut, kerrotko millainen tuki on hyvä? Minun masentunut kaverini ilmeisesti vain toivoo että lähden mukaan siihen paskassa ja väöryydessä vellomiseen ja vain vahvistaisin hänen vääristyneitä ajatuksiaan.
Joo, ei toivo.
Repliikistäsi kuulee ymmärtämättömyytesi eikä mulla ole aikaa eikä kiinnostusta ruveta sitä parantamaan.
Lue vaikka pari kirjaa aiheesta.
Masennus tavallaan on juurikin sitä, että on kyvytön näkemään ja kokemaan positiivisia asioita ja valoa tulevaisuudessa - muutoinhan kyse olisi vain normaalista ala-kulosta, jollaisia on meillä ihan kaikilla. Masennuksen ja ihan normaalin pahan mielen ero on juuri siinä, että ensin mainittu sumentaa kaiken hyvän. Jos siis joku keksii miten masentuneen saa todella tunteen tasollakin ymmärtämään että huoomena voi olla paremmin, niin hän on melkeinpä keksinyt parannuskeinon.
Eli tuskin sinä voit asiaan vaikuttaa, mutta ei sinun myöskään tarvitse siihen pystyä. Pelkkä läsnäolo ja konkreettinen tekeminen, yhdessäolo voi auttaa, vaikka ei juuri sillä hetkellä, niin pitkällä tähtäimellä ainakin.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on vähän loukkaavaa, kun masentunut sanoo, ettei nauti mistään eikä mikään ole ollut kivaa ja juuri edeltävällä viikolla olemme olleet yhdessä elokuvissa ja sitä edeltävällä viikolla uimassa. Voisiko joku yrittää avata, miten masentuneen ajatukset oikein toimivat?
Siis häh? Masennushan tekee just tuota, että elokuvissa tai uimassa käyminen ystävän kanssa ei tunnu kivalta. Mikään ei tunnu miltään. Edes niistä kivoista asioista ei osaa olla iloinen. Miten tuosta voi loukkaantua?
Minä koin masennuksen jotenkin niin, että se oli sellaista omiin ongelmiin zoomaamista. Kun tuijottaa vaan niitä omia ongelmia ne näyttävät kauhean suurilta ja mitään muuta ei ajatuksiin mahdu. Minua auttoi se, että menin muiden ihmisten pariin ja sain muuta ajateltavaa. Joskus se oli jopa jonkinlaista auttamista, siis menin auttamaan jossain yhteisissä hommissa tai toisia ihmisiä heidän ongelmissaan. Teki hyvää ottaa se katse pois niistä omista ongelmista edes joksikin aikaa ja saada muuta ajateltavaa. Ja kun katsoi asiaa suuremmassa mittakaavassa, niin mitä sillä oli väliä että olin masentunut? Eihän siitä nyt koko maailma mennyt raiteiltaan, minulla vaan oli kurja olo.
En usko että niissä omissa ongelmissa ja itsesäälissä piehtarointi on hyvää yhdellekään masentuneelle. Se vaan pahentaa masennusta ja saa ongelmat näyttämään suuremmilta kuin ne ovatkaan.
Keskity omiin asioihin. kuuntele kaveria, älä kommentoi jos olet jo mielipiteen sanonut.