En haluaisi pitää yhteyttä ystävääni ympärivuorokautisesti
Olen viestitellyt erään ystäväni kanssa aamusta iltaan oikeastaan siitä lähtien, kun tutustuimme. Enää en vain jaksaisi, koska olen alkanut ottaa paineita siitä, pystynkö ”viihdyttämään” häntä tarpeeksi. En minä jaksa koko ajan yrittää olla jotenkin mielenkiintoinen tai hauskaa keskusteluseuraa. Voisin tietenkin vastata viesteihin suuremmalla aikavälillä, mutta minua oikeasti ahdistaa tieto siitä, että joku odottaa viestiinsä vastausta, enkä minä vain ole vielä viitsinyt vastata hänelle.
Kerran tein yllämainitulla tavalla, en vastannut hänelle koko päivänä, ja hän oli todella ihmeissään. Eihän sekään kivalta tuntunut. Pelottaa, että hän ymmärtää väärin, jos ehdotan, että voisimme viestitellä vähän harvemmin. En tiedä, miten edes voisin muotoilla tuon asiani. En minä kuitenkaan pidä muihinkaan ystäviini ihan koko aikaa yhteyttä, joihinkin kyllä ihan päivittäin, mutta en kehenkään muuhun tällä tavalla, ihan koko ajan. :/
Kommentit (4)
Kauheaa. Ei normaalia aikuisilta ihmisiltä. Ystäväsi on riippakivi.
Tosi oudolta kuulostaa! Pidät siis useisiin ystäviin päivittäin yhteyttä viestittelemällä? Mistä ihmeestä puhutte? Miten ehdit?
Itse en koskaan viestittele tai soita ystäville, tapaan heitä ajan kanssa kasvokkain, läheisimpiä 1-2 kertaa kuussa, monia rakkaita ystäviä muutaman kerran vuodessa. Viestejä toki saatetaan laitella joskus, jos tapahtuu jotakin erityistä mutta ei juuri onnistu tapaaminen. Ja toki sovitaan nämä tapaamiset.
Rupea vain viestittelemään harvemmin. Pidennä vastausaikoja vähitellen, ensin tunteihin, sitten pariin päivään. Toki suoriin kysymyksiin ja ehdotuksiin on kohteliasta vastata mahdollisimman pian. Laita itse viestiä vain, kun sinulla on jotain asiaa. Lopeta viihdyttäminen. Älä ota yhteydenpidon harventamista itse puheeksi, mutta jos ystävä ottaa, voit vastata rehellisesti samat asiat kuin aloituksessasi.
Vierailija kirjoitti:
Tosi oudolta kuulostaa! Pidät siis useisiin ystäviin päivittäin yhteyttä viestittelemällä? Mistä ihmeestä puhutte? Miten ehdit?
Itse en koskaan viestittele tai soita ystäville, tapaan heitä ajan kanssa kasvokkain, läheisimpiä 1-2 kertaa kuussa, monia rakkaita ystäviä muutaman kerran vuodessa. Viestejä toki saatetaan laitella joskus, jos tapahtuu jotakin erityistä mutta ei juuri onnistu tapaaminen. Ja toki sovitaan nämä tapaamiset.
Rupea vain viestittelemään harvemmin. Pidennä vastausaikoja vähitellen, ensin tunteihin, sitten pariin päivään. Toki suoriin kysymyksiin ja ehdotuksiin on kohteliasta vastata mahdollisimman pian. Laita itse viestiä vain, kun sinulla on jotain asiaa. Lopeta viihdyttäminen. Älä ota yhteydenpidon harventamista itse puheeksi, mutta jos ystävä ottaa, voit vastata rehellisesti samat asiat kuin aloituksessasi.
Pidän tosiaan muutamaan ystävään yhteyttä lähes päivittäin ryhmächatin kautta, mutta on meilläkin ollut pidempiä taukoja aina välillä, kun ei pahemmin vain olla puhuttu.
Niin, ehkä tuo harventaminen olisi sitten paras vaihtoehto.
Ap
En minäkään haluais, enkä edes pystyisi. - Jos ystävyys olisi kiinni, eä päivitän tulisi viestitellä, niin luulempa, tai ise asiassa olen aivan varma ettei minusta olisi tuollaiseen ystävyyeen, jossa pitäisi päivitäin viestitellä. Ystävyyteen kuuluu minusta sallia ja arvostaa myös toisen tarvetta omaan tilaan ja valintoihin. Tai jos ei aina kykenikään arvostamaan, niin ainakin tajuta, että ystävälle saattaa olla joitain sellaisiakin asioita tärkeitä ja merkitäviä, joista ei itse ymmärrä, saati ole aina ole edes tietoinen. En minä edes haluaisi tietää kaikkea mitä ystäväni puuhaavat, vaikkapa kumppaninsa kanssaan tai ovat puuhaamatta.
Sinkkumies