Lue keskustelun säännöt.
Burn out, miten selvitä ilman uran menettämistä?
26.11.2019 |
Olen huomannut että olen aivan ylikuormittunut. Läheisen äkillinen sairastuminen katkaisi kamelin selän, ja enää pakka ei pysy kasassa.
Oireina on mm. tärkeiden asioiden unohtelu, käsittämätön hitaus työtehtävissä, jotka aiemmin sujui tosi tehokkaasti, ärtymys, kykenemättömyys kaiken kaikkeaan ajatella tai organisoida yhtään mitään. Voitte kuvitella että aika huono tilanne kun olen hyvin vastuullisessa ja vaativassa asiantuntijatyössä.
Kysymys kuuluu, miten saan tilanteeni selvitettyä ilman uran täydellistä menetystä? Tiedän että tilanne korjautuisi pitkällä sairaslomalla, sillä ei ole masennusta tai mitään yleisesti ylitsepääsemätöntä ongelmaa. Mutta en voi jäädä lomalle! Työnantajani on hyvin vaativa, ja jo viikon ylimääräinen loma on kauhistus. Lisäksi työpaikassani on lähiaikoina paljon irtisanomisia.
Mitä teen? Odotanko lopullista pimahtamista?
Kommentit (12)
Kiitos vastauksesta! Lomalle jääminen on vain vaikeaa kun töissä ei selvitä ilman mua. Mutta ehkä on vielä pahempi jos jään ja mokailen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä trendikäs välivuosi pakettiautossa asustellen?
Olisiko vuorotteluvapaa tms oikeasti mahdollinen? Jos ei niin mieluummin saikulle kuin pimahdus, mitä alemmas romahdat sitä kauemmin kestää toipuminen ja siinä se urakin sit kärsii. Jos lennät nykyisestä työpaikasta niin voit aina jatkaa uraa toisessa, ehkä vähemmän stressaavassa paikassa?
Epäilen vahvasti että työpanostasi ei voida korvata. Sinusta on revitty liikaa tehoja ulos, lopputuloksena burn out. Suoraan vaan lääkäriin hakemaan saikkua, ilman huonoa omatuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksesta! Lomalle jääminen on vain vaikeaa kun töissä ei selvitä ilman mua. Mutta ehkä on vielä pahempi jos jään ja mokailen...
Kylla ne selviaa jos on pakko. Usko pois.
Yleensa ovat vaan laiskoja ja menevat helpomman kautta, so. laittavat sinut tekemaan.
Jos jotain olen oppinut 40+ vuoteen mennessa niin sen, ettei kukaan ihminen ole firmalle korvaamaton.
Tsemppia tilanteeseesi ja uskalla pyytaa apua ajoissa! <3
Tarvitset huolenpitoa itsestäsi, riittävän pitkät yöunet, ymmärtävää keskusteluapua, päivittäin pieniä irrottautumisen hetkiä arjesta. Välitä ensisijaisesti itsestäsi ja sen jälkeen muista-muusta. Tällaisella reseptillä selvisin itse työtä menettämättä. Ai niin, kaikki työntekijät ovat korvattavissa, älä tukeudu ajatukseen että olet ainoa osaava tekijä ja ylivoimainen. Tee työsi rennommin, olet arvokas sellaisena kuin olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme-neljä vuotta meni omassa palautumisessa, siis sen jälkeen kun irtisanouduin XD
Kukaan ei ole korvaamaton. Korvaamattomia on hautausmaat täynnänsä ja ihmiset kuvittelee olevansa töissään korvaamattomia - kerron totuuden, kukaan ei ole korvaamaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep. Kannattaa katkasta nopeasti stressin pukkaus.
Ei oo sen väärti pimahtaa. Todettu on: työpanoksesi pystyy hoitamaan joku toinen
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksesta! Lomalle jääminen on vain vaikeaa kun töissä ei selvitä ilman mua. Mutta ehkä on vielä pahempi jos jään ja mokailen...
Jätä se imuri päälle ja ne tirsat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelläni on meneillä nyt toisesta burn outista toipuminen. Ensimmäinen meinasi viedä hänet hautaan. Hän oli saikulla kuitenkin pätkissä noin puoli vuotta, kunnes meni jatkamaan töitä samaan paikkaan. Kaikki menikin hetken ihan hyvin, kunnes sama toistui.
Onneksi hän on nyt jutellut kanssani kaikesta ihan alusta alkaen ja olemme yhteistuumin rintarinnan taistelemassa häntä terveeksi. Myös lapset ovat omalla tavallaan tukena asiassa.
Mies päätti ottaa loparit ja parantua kotona ihan täysin ilman työpaikalle palaamisen stressiä. Irtisanoutumisensa jälkeen hän lähti melkein pariksi viikoksi yksin lappiin vaeltelemaan ja mietiskelemään asioita, otti sinne mukaan läjän hyviä kirjoja, latasi äänikirjoja ja hyvää ruokaa. Alkoholia mies ei ottanut yhtään, samaten ei myöskään mitään lääkitystä. Hän pisti estoon kaikki työhön liittyvät puhelinnumerotkin ja ei antautunut juttelemaan asiastaan yhtään kenenkään sellaisen kanssa, jolta olisi voinut tulla ikävää tai jeesustelevaa kommenttia.
Sitten hän nukkui nukkui ja nukkui. Nukkumisen välillä hän söi, kävi kävelemässä tai pyöräilemässä, lueskeli ja nukkui taas. Niin meni muutama kuukausi ja nyt hän on innostunut uusista asioista, jotka eivät edes liippaa työasioita. Hän on näillä näkymin vaihtamassa alaa täysin kokonaan ja pitkästä aikaa näen hänessä taas oikeaa iloa ja energiaa.
Ajattele nyt siis vain ja ainoastaan itseäsi ap. Jätä työpaikan rähinät taaksesi lopullisesti ja anna muiden hoitaa ne niin kuin parhaaksi katsovat. Uran valitseminen oman terveyden sijaan on erittäin huono valinta ja se työstä tuleva raha ei lämmitä mieltä, jos pää ja kroppa ovat täysin sekaisin. Työpaikkasi on hukkuva laiva, pelasta itsesi siitä vielä kuin voit.
Delegoi töitä, hanki sihteeri/assari/harjoittelija ja bookkaa itsellesi opintovapaa.
Olisi kyllä parempi saikuttaa kuin pahimmillaan ryssiä pahasti ja pilata maineensa samalla, kun saa potkut persuuksiinsa.
Siis kumpi sulle nyt on tarkeampi, sun oma (mielen)terveys vai sun ura?
Ellet jaksa tuolla tahdilla, ainut vaihtoehto on menna juttelemaan ammattilaisen kanssa ja hankkia sita sairaslomaa. Loistavaa sinansa, etta tiedostat tilasi ja pystyt jopa ennakoimaan, ennen kuin pimahdat lopullisesti! Ala paasta niin pitkalle, mita syvempi se kuoppa on mihin putoat, sita vaikeampi sielta on taas kivuta ylos.
Ja hei jos olet (pitkalla) saikulla niin ei sua voi irtisanoakaan. ;)