Lue keskustelun säännöt.
Oletko läheinen äitisi kanssa?
25.11.2019 |
Miten usein soittelette / näette? Keskusteletko äitisi kanssa kaikesta?
Oma äitini asuu alle 10km päässä ja käy meillä 1-2krt / v.
Saattaa mennä monta viikkoa ettei jutella, jollen itse soita hänelle. Yleensä soitan kerran, pari viikossa.
Olen huomannut ettei ole oikeasti kiinnostunut elämästäni. Reilu viikko sitten kerroin hänelle eräästä vaikeasta asiasta elämässäni. Itkeä tirautinkin. Sen puhelun jälkeen en ole kuullut mitään. Jotenkin voisi olettaa että äitinä olisi kiinnostunut lapsestaan mutta ilmeisesti sitten ei.
Ja en todellakaan yleensä valita mistään, sen sijaan kuuntelen hänen monologiaan sairauksistaan, tuttaviensa sairauksista jne., missä kävivät tuttujensa kanssa syömässä, ostoksilla tms. Monta puhelua kuuntelin jaarittelua millaiset jouluvalot hän haluaa ja miltä ne nyt näyttää jne.
En ikinä muista olleeni lapsena äitini sylissä, hän ei myöskään ole ikinä halannut minua (niin pitkälle kuin muistan).
Rahaa antaa lahjaksi jouluna ja synttärinä (myös pojalleni). Rahan sijaan kyllä mieluummin ottaisin läheisemmän äitisuhteen.
Onko muilla tällaista varsin pintapuolista suhdetta äitiinsä?
Kommentit (7)
Olin. Kuoli lähes 20 vuotta sitten. Olin alle 30-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luoja, en. Koskaan en ole tehnyt mitään oikein. Pienestä asti opin tarkkailemaan hänen vaihtelevia mielialojaan, ja olemaan varpaillani etten vain sano jotain väärin. Ja tämä omien tunteiden piilottaminen on kulkenut mukanani koko elämäni, minun vaikea pitää puoliani, haluan miellyttää kaikkia. Vasta nyt, yli nelikymppisenä olen oppinut olemaan välittämättä muiden fiiliksistä ja alkanut ajattelemaan itseäni ensiksi.
Vuosi sitten lakkasin pitämästä juuri mitään yhteyttä äitiini, ja olo on ollut ihanan kevyt ja vapaa siitä lähtien. Sitä naista en kaipaa tippaakaan, enkä hänen arvosteluaan.
Ulospäin äiti on kyllä aina esittänyt hyvää äitiä. Oli hyvää ruokaa, puhtaat vaatteet, muotia seurattiin, sai matkustaa, sukkia kudottiin, kaverit syötettiin. Mutta. Koskaan en tiennyt koska taas räjähtää, ja miksi. Minäkään en muista että hän olisi koskaan pitänyt sylissä, halannut tai sanonut rakastavansa.
Kyllä, katellisena seuraan ystävättäriäni joilla on läheinen suhde äitiinsä. Yhä on vaikea ymmärtää että joku voi olla ystävä äitinsä kanssa.
Onneksi en ole siirtänyt tätä vaikeutta äitiyttä omaan vanhemmuuteeni. Välini liki aikuisiin lapsiini ovat lämpimät, halaamme vieläkin, en syyllistä heitä omasta väsymyksestäni tai milloin mistäkin, ja viihdymme aidosti yhdessä.
En ole. Täysin arvaamaton hullu, joka on kiinnostunut vain itsestään. Ei jaksa kiinnostua edes lapsistani. Veljeni on äidille kaikki kaikessa ja häntä jaksaa kehua joka käänteessä. Äitini on myös suoraan sanonut kuinka paljon enemmän pitää veljeni vaimosta kuin minusta, omasta tyttärestään. No, hän tässä on se häviäjä. En pidä yhteyttä, enkä kaipaa yhtään. Kuvottava ihmishirviö.
Kohtalotovereita näköjään on..
Isäni oli väkivaltainen alkoholisti josta äitini (luojan kiitos) otti eron kun olin 7v.
No, äitini seuraava mieskin oli alkoholisti joka nyt ollut, ainakin toistaiseksi, pari vuotta raittiina.
Että esim. ihanista, rauhallisista perhejouluista tms. on saatu vain haaveilla. No, onneksi nyt aikuisena ja oman lapsen saatuani olen saanut rakentaa sitä perhejoulua omassa kodissa. Ainakaan ei ole tarvinnut alkkisten räyhäämistä kuunnella.
Ap
Samaa deeänaata. Pikkuisen. Repi mut kappaleiksi ja rakennustyö menossa...
Hän on itse rikkinäinen ja ihmissuhteissa avuton.
Pelkkä esittäjä ja pieni lapsi.
Olen helpottunut kun hän on jäänyt ns herran haltuun. Eli ei ole enää numeroakaan. Pojalla on.
En edes koe että minulla olisi ollut äitiä.
Koen vain hymähdyksen. Ja oivalluksen että kukaan joka halveksuu, mitätöi, kohtelee kaltoin, ei ole sekunninkaan arvoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin todella läheinen. Soitimme joka päivä. Kun lapseni isä kuoli, melkein asuimme äitini luona, hän oli suuri tuki ja turva. Valitettavasti äitini kuoli toistakymmentä vuotta sitten, kun olin 25, hän 50.
Vihaan häntä. Ei vaan tsjua kuolla.