vi***taa kun opiskelukaverit luovat uraa...
ja minä istun lasten kanssa kotona. Nyt olen koittanut löytää itselleni akateemista koulutustani vastaavaa työtä, mutta laihoin tuloksin. Lasten hoitaminen kotona kun ei ole CV:ssä mikään ansio vaan pikemminkin pitkä miinus. Ja samaan aikaan ne kaikkein tolloimmatkin (siis ihan tosissaan tollot) kurssikaverit työskentelevät toinen toistaan paremmissa työtehtävissä. Nyt kyllä ketuttaa ja vahvasti!
Ja mitä tästä opin? Lasten hankkiminen ei todellakaan kannata ennen kuin on vaki-työpaikka tai mahtava ansioluettelo takataskussa - ei todellakaan.
Kommentit (2)
on työpaikkaa tärkeämpi enkä rakkaita lapsiani vaihtaisi mihinkään kuuna kullan valkeana, mutta silti tilanne enemmän kuin ärsyttää. Suorastaan raivostuttaa välillä. Enhän minä sitä tutkintoa siksi suorittanut, että voisin pyyhkiä takapuolia, niistää räkäneniä, keittää puuroa ja luututa lattioita omassa kodissani - niihin hommiin olisin kelvannut ilman tenttejäkin. Ja kai sitä saa olla tilanteeseen edes vähän katkera - vai saako? (Ja niin, kyllä minä koitan ymmärtää, että ihmisillä on ihan oikeasti suuria ongelmia ja menetyksiä elämässään, mutta tällä hetkellä tässä omassa pikku maailmassani tämä on juuri se minun elämäni tämänhetkinen ärsytyksen aihe)
T. AP (edelleen suunnattoman ärsytyksen ja tympäännyksen vallassa)
pitä