Lue keskustelun säännöt.
Kuinka unohtaa haavemies?
21.11.2019 |
Olen ollut parisuhteessa ihanan miehen kanssa noin vuoden. Meillä menee hyvin, arki sujuu. Välillä pieniä riitoja kuten missä tahansa suhteessa.
Kauan ennen mieheni tapaamista aloin Instagramissa jutella erään miehen kanssa. Meillä oli muutama yhteinen tuttu mutta asuimme kaukana toisistamme. Juttelimme niitä näitä parin vuoden ajan, välillä sivuttiin vähän vakavampia asioita mutta ei nyt koskaan mitään kauhean syvällisiä kuitenkaan. Juttelu oli säännöllisen epäsäännöllistä, vähän flirttiä välillä mutta ei varsinaisesti sitäkään.
Onnistuin jotenkin luomaan tästä instamiehestä jonkinlaisen haavekuvan itselleni. Nyt kun nykyisen miehen kanssa suhde on arkistunut huomaan leikkiväni ajatuksella millaista tosielämässä olisi tämän instamiehen kanssa. Mietin mitä tekisimme, mistä puhuisimme, mitä leffoja katsoisimme ym. Olen kuin mikäkin teini.
Onko muilla vastaavaa? En nykyään siis pidä tähän mieheen edes yhteyttä mutta en vaan jotenkin saa häntä mielestäni. Ihan tyhmää koska en ole siis edes tavannut tätä miestä tosielämässä enkä tämän takia voi tästä puhua kellekään kun tulee niin typerä olo. Vähän samanlaista kun ihastuu johonkin julkkiksen...
Kommentit (6)
Ma uskon etta tuo voi ajan kanssa haihtua. Ma monesti harrastan tata itse, en ole ikina seurustellut joten ei mitaan hajua mita se voi olla. Monta kuvitteellista poikaystavaa sen sijaan on ollut. Vahan surullista ehka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on etäisesti samantapainen tarina.
Tapasin tinderin kautta miehen joka oli ihan täydellinen joka tavalla, just sellainen ihminen jota olin aina toivonut tapaavani mutten uskonut että sellaisia on olemassa saati että ne voisi kiinnostua musta. Tavattiin muutama kerta kasvokkain mutta viestilogit oli pituudeltaan varmaan jotain kaikkien seitsemän Potterin luokkaa.
Vähän nolottaa myöntää, mutta olin siihen aivan rakastunut. Me elettiin tavallaan virtuaalisuhteessa, oltiin toistemme elämässä tosi tiiviisti läsnä. Siinä pääsee omalla tavallaan läheiseksi toisen kanssa, viestejä kirjoittaessa tulee kerrottua ihan eri tavalla asioita kun kasvokkain.
Ei siitä tullut lopulta mitään todellista eikä me pidetä enää yhteyttä. Kumpikaan ei varmaan enää edes löytäisi toista vaikka asiaa tulisikin. En harmittele tapahtunutta tai ikävöi sitä enää tai mitään. Mutta (ja taas nolottaa sanoa edes tätä) se tulee mulle aina välillä mieleen jostain, samalla tavalla kuin kuolleet läheiset. Enkä tapauksen jälkeen ole osannut kiinnostua kenestäkään muusta. Varmasti se täydellinen yhteensopivuus oli osittain mun kuvitelmaa, täydensin vaillinaisen kuvan haaveitteni mukaiseksi. Mutta oli siinä iso osa todellistakin. Ei kenen tahansa kanssa voi jakaa niin paljon tai tulla sillä tavalla ymmärretyksi. Aina jonkun uuden tavatessa vertailen mielessäni häneen, vaikka miten yritän olla ajattelematta asiaa. En tiedä voisiko kukaan kilpailla sen kuvitelman tai muiston kanssa.
Ajan kanssa haihtuu toivottavasti, mutta tätä kestänyt jo useamman vuoden...
Ap
Ap, musta voi kuulostaa siltakin ettet sitten lopultakaan ole oikean miehen kanssa parisuhteessa?
Jos haaveilee jostain toisesta jo vuoden jalkeen niin ehkei se ole sitten sulle oikea juttu. En sano etta tuosta haavemiehesta tulisi mitaan, se juttu on tod.nak sun paassa. Mut jos kaikki ei ole elamassa tyydyttavasti niin monesti sita alkaa harrastamaan todellisuuspakoilua oman paansa sisalla.
Jos tama jatkuu niin suosittelisin harkitsemaan eroa. Maailmassa on varmasti miehia joiden kanssa sun ei tarvitse haaveilla jostain nettimiehista.
Vierailija kirjoitti:
Ap, musta voi kuulostaa siltakin ettet sitten lopultakaan ole oikean miehen kanssa parisuhteessa?
Jos haaveilee jostain toisesta jo vuoden jalkeen niin ehkei se ole sitten sulle oikea juttu. En sano etta tuosta haavemiehesta tulisi mitaan, se juttu on tod.nak sun paassa. Mut jos kaikki ei ole elamassa tyydyttavasti niin monesti sita alkaa harrastamaan todellisuuspakoilua oman paansa sisalla.
Jos tama jatkuu niin suosittelisin harkitsemaan eroa. Maailmassa on varmasti miehia joiden kanssa sun ei tarvitse haaveilla jostain nettimiehista.
Tämäkin on käynyt mielessä. Olen aina haaveillut palavasta rakkaudesta, sellaisesta mitä näkee elokuvissa. Nykyisen kanssa suhde eteni hitaasti ja tunteet heräsi vähitellen. Kuvittelen usein mielessäni jos sattumalta kohtaisin instamiehen vaikka kassajonossa ja molemmat vaan tiedettäisiin että tää se on. Eli minulla on aivan epärealistinen ajatus tästä. Tiedostan kyllä että luultavasti tämän instamiehen kanssa syystä tai toisesta juttu ei mihinkään etenisi mutta silti haaveilen.
JSS