Rakastan miestäni yli kaiken, mutta hänen ex ja lapsi häiritsevät
Onko täällä muita lapsettomia, jotka ovat rakastuneet/ olleet joskus rakastuneet mieheen, joka ollut jo naimisissa ja on lapsi/ lapsia edellisestä liitostaan?
Täällä yksi ja en mitään muuta toivoisi kuin että olisin tavannut mieheni ennen hänen tavattuaan exäänsä. Unelmoin vain siitä, että minä olisin saanut olla se, joka mennyt hänen kanssaan naimisiin ja perustanut perheen. Nyt minä saan sitten ns. jämän eli lapsi mukana ja inhottava ex. Miehellä sen verran ikää, ettei lapsia enää halua. Mies on täyttä kultaa, mutta emme voisi edes muuttaa yhteen tuon lapsen takia. Lapsi aiheuttaa minussa todella voimakkaita traumaperäisiä stressireaktioita oman taustani vuoksi.
En tiedä, pitäisikö vain luopua miehestä ja olla aivan yksin, hoitaa itseni kuntoon ja löytää ehkä toinen unelmieni mies. Vaiko jäädä ja yrittää saada traumat kuntoon ja hyväksyä kohtaloni, että miehellä on oma entinen perhe-elämänsä, joka seuraa perässä.
Olen niin rakastunut, vuoden aikana tunteet syntyneet ja kasvaneet hitaasti, mutta varmaksi. En kuitenkaan ole koskaan tuntenut vastaavaa turvattomuutta kuin nyt, lukuunottamatta lapsuuttani.
Mitä te tekisitte tilanteessani? Onko kohtalontovereita?
Kommentit (43)
Miksi se on parasta, mitä hänelle voin tehdä? Hän rakastaa minua ja toki haluaa, että minullakin olisi vain paras olla.
Ai, tällä kertaa tällanen provo. Sinut tunnistaa tyylistä.
Et todellakaan rakasta miestäsi, jos kutsut häntä "jämäksi". Mies ansaitsee parempaa.
Tämähän se on ongelma käytetyn miehen suhteen. Et todella omista sitä.
Mikä tässä tarinassa vaikuttaa provolta? Ihan tosissani olen ja pyytäisin neuvoja.
Tunteillesi et mitään mahda, muttet mahda myöskin sille, että miehellä on historiansa painolasti mukana. Hyväksy tai eroa.
Mitäkö tekisin tilanteessasi? Menisin mielisairaalaan intensiivihoitoon ainakin puoleksi vuodeksi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi se on parasta, mitä hänelle voin tehdä? Hän rakastaa minua ja toki haluaa, että minullakin olisi vain paras olla.
Sittenhän kaikki on hyvin. Vai onko. Omat lapset ovat ihmiselle aina se ykkösprioriteetti. Tontit siihen kakkonen , kolmonen tai ehkäpä vitonen tai teet omat ratkaisisi.
On se jännä juttu, kun on sitten aivan pakko seurustella sellaisen miehen kanssa jolla on lapsia. Se tuskin tuli yllätyksenä.
Mikäli et kerran kestä menneisyyttä miehellä niin minkä ihmeen takia edes aloit olemaan sellaisen kanssa?
"Lapsi aiheuttaa minussa todella voimakkaita traumaperäisiä stressireaktioita oman taustani vuoksi."
Jos pelkkä lapsen olemassaolo aiheuttaa stressireaktiota niin luuletko, että oma lapsi olisi eri asia?
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä tarinassa vaikuttaa provolta? Ihan tosissani olen ja pyytäisin neuvoja.
Kirjoitustyylisi. Se on luettu niin monta kertaa aiemmin.
Olisipa tämä vain unta ja heräisin huomenna aamuun niin, että miehellä ei tuota painolastia ole lainkaan mukanaan :( :( :(
No mitä ne lapsuutesi traumat ovat? Sori, mutta en keksi mikä lapsuuden trauma saisi inhoamaan jonkun eksää ja lasta.
Vierailija kirjoitti:
Luovu miehestä. Se on parasta, mitä hänelle voit tehdä.
Kyllä
Suurin rakkauden tekosi hänelle. Jos todella häntä rakastat sen teet.
Hän on aina lapsensa isä, lapsi on aina elämässä mukana myös teininä ja oman perheen perustettuaan. Joko hyväksyt lapsen tai siirryt takavasemmalle.
Se lapsi ei ole miehellesi painolasti vaan rakas lapsi. Se on painolasti sinun päässäsi joten mene hoitoon ja hoida traumasi ja sen jälkeen voit miettiä niitä miehiä.
Vinkki kaikille sinkkunaisille: älkää koskaan alkako seurustelemaan käytetyn, lapsia omaavan miehen kanssa - siinä ei saa kuin harmia elämäänsä.
Mulla on täysi päinvastainen tarina. Mieheni rakasti minua niin, että päätti luopua ajatuksestaan elää lapsettomana ja pyrkiä tekemään kaiken parjaansa ollakseen lapselleni luotettava aikuinen. Koska rakasti minua niin.
Nyt aikuinen lapseni ja hän ovat hyvin tärkeät toisilleen.
Luovu miehestä. Se on parasta, mitä hänelle voit tehdä.