Lue keskustelun säännöt.
Rakastan miestäni yli kaiken, mutta hänen ex ja lapsi häiritsevät
21.11.2019 |
Onko täällä muita lapsettomia, jotka ovat rakastuneet/ olleet joskus rakastuneet mieheen, joka ollut jo naimisissa ja on lapsi/ lapsia edellisestä liitostaan?
Täällä yksi ja en mitään muuta toivoisi kuin että olisin tavannut mieheni ennen hänen tavattuaan exäänsä. Unelmoin vain siitä, että minä olisin saanut olla se, joka mennyt hänen kanssaan naimisiin ja perustanut perheen. Nyt minä saan sitten ns. jämän eli lapsi mukana ja inhottava ex. Miehellä sen verran ikää, ettei lapsia enää halua. Mies on täyttä kultaa, mutta emme voisi edes muuttaa yhteen tuon lapsen takia. Lapsi aiheuttaa minussa todella voimakkaita traumaperäisiä stressireaktioita oman taustani vuoksi.
En tiedä, pitäisikö vain luopua miehestä ja olla aivan yksin, hoitaa itseni kuntoon ja löytää ehkä toinen unelmieni mies. Vaiko jäädä ja yrittää saada traumat kuntoon ja hyväksyä kohtaloni, että miehellä on oma entinen perhe-elämänsä, joka seuraa perässä.
Olen niin rakastunut, vuoden aikana tunteet syntyneet ja kasvaneet hitaasti, mutta varmaksi. En kuitenkaan ole koskaan tuntenut vastaavaa turvattomuutta kuin nyt, lukuunottamatta lapsuuttani.
Mitä te tekisitte tilanteessani? Onko kohtalontovereita?
Kommentit (43)
Ymmärrän ap miltä susta tuntuu.
Itse kävin vähän samoja ajatuksia oman mieheni ja hänen lapsen ja eksän suhteen, etenkin kun mies ei halua myöskään enää lapsia lisää.
Jos haluat olla miehen kanssa pitkään, rakentaa yhteisen elämän, sanoisin että sun kannattaa koittaa käsitellä ne traumaongelmasi lapsen suhteen. Että voisit luoda suhteen sekä mieheen että lapseen. Ihmisille omat lapset on korvaamattoman tärkeitä.. kaikki mikä luo juopaa itsen ja lapsen väliin on stressaavaa. Joten ihminen luonnollisesti pyrkii jos ei nyt niin ainakin ajan kanssa tilanteeseen , jossa tällaista stressiä ei ole. Jos sinulla on ongelma miehen lapsen kanssa, se varmasti pitkällä tähtäimellä tulee rassaamaan miestä.
Suosittelen jotain keskusteluapua tuohon traumajuttuun. On aika epätavallista että lapsen läsnäolo itsessään jo triggeröi traumoja, joten onko traumat todellinen syy miksi ette voisi asua yhdessä? Vai koetko mustasukkaisuutta?
Nämä on vain ajatuksia. Itse valitsin mieheni ja parisuhteen hänen kanssaan vaikka olisin halunnut omia lapsia myös. Mulla oli vaihe kun olin lapsettomuudesta katkera enkä halunnut viettää aikaa tai tehdä mitään juttuja miehen lapsen kanssa koska olin katkera etten saa omaa lasta. Se vaihe meni ohi ja nyt suhtaudun miehen lapseen kuin lahjaan, joka on tullut elämääni.. että edes miehen lapsi kun ei omia ikinä. Olen jo suunnitellut että osan omaisuudestanikin jätän aikanaan sitten miehen lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap miltä susta tuntuu.
Itse kävin vähän samoja ajatuksia oman mieheni ja hänen lapsen ja eksän suhteen, etenkin kun mies ei halua myöskään enää lapsia lisää.
Jos haluat olla miehen kanssa pitkään, rakentaa yhteisen elämän, sanoisin että sun kannattaa koittaa käsitellä ne traumaongelmasi lapsen suhteen. Että voisit luoda suhteen sekä mieheen että lapseen. Ihmisille omat lapset on korvaamattoman tärkeitä.. kaikki mikä luo juopaa itsen ja lapsen väliin on stressaavaa. Joten ihminen luonnollisesti pyrkii jos ei nyt niin ainakin ajan kanssa tilanteeseen , jossa tällaista stressiä ei ole. Jos sinulla on ongelma miehen lapsen kanssa, se varmasti pitkällä tähtäimellä tulee rassaamaan miestä.
Suosittelen jotain keskusteluapua tuohon traumajuttuun. On aika epätavallista että lapsen läsnäolo itsessään jo triggeröi traumoja, joten onko traumat todellinen syy miksi ette voisi asua yhdessä? Vai koetko mustasukkaisuutta?
Nämä on vain ajatuksia. Itse valitsin mieheni ja parisuhteen hänen kanssaan vaikka olisin halunnut omia lapsia myös. Mulla oli vaihe kun olin lapsettomuudesta katkera enkä halunnut viettää aikaa tai tehdä mitään juttuja miehen lapsen kanssa koska olin katkera etten saa omaa lasta. Se vaihe meni ohi ja nyt suhtaudun miehen lapseen kuin lahjaan, joka on tullut elämääni.. että edes miehen lapsi kun ei omia ikinä. Olen jo suunnitellut että osan omaisuudestanikin jätän aikanaan sitten miehen lapselle.
Toki varmasti mustqsukkaisuuttakin, mutta lapsen läsnäolo saa aikaan järkyttävän olotilan. Täysi lamaantuminen ja vuorokauden parin palautuminen ylivirittyneestä olotilasta. Vanhoja traumoja, paha kiusaaminen koko lapsuuden plus sairas äiti. Ja toki miehen osaamattomuus tilanteissa. Minusta tämä on kuitenkin kiinni enimmäkseen. Ja miehen vahva reaktio kerran kun luuli että olin raskaana ja sanoi suiraan ettei todellakaan kiinnosta tähän mikään lapsi nyt jne. Järkytyin pahasti ja se varmaan entisestään lisäsi asennetta hänen omaa lasta kohtaan. Hän ei alunperin koskaan ollut halunnut lapsia mutta ex sai ylipuhuttua tuolloin.
Joo, voi sen noinkin ajatella. Aikamoista trollia kysellä muilta ihmisiltä asiaa, johon ei ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta ja joka pitää päättää aivan itse.