Eka joulu oman perheen kesken, tunnelman luominen?

Jutelkaa yhdessä, ja kysy myös lapsilta. Me oltiin viime jouluna ekan kerran perheen kesken jouluna, tosin yksi ystävä oli meillä vieraana. Lasten kanssa sovittiin, että kun joulu ja joulupöytä laitetaan, niin sitten niitä ruokia maistetaan valittamatta ja tekemättä siitä numeroa. 

Jos ei se tule luonnostaan, miksi ihmeessä väkisin yrittää kehitellä jotain erityistekemistä? Mulle joulu on henkinen tila, joka ei kaipaa muuta kuin muutaman kynttilän, kuusen, kukkia ja hyvää ruokaa.

Saahan sitä ihan vaan ollakin :)

Mutta nythän on oiva tilaisuus ottaa kaikki ne kivat jutut omaan kotiin, ja jättää tylsemmät. Jos haluat katsoa joulurauhanjulistuksen, tehkää se. Mutta jos hautausmaareissu ei kiinnosta, älkää menkö. Ja jos tykkäät runsaasta punaisesta koristelusta, tee sellainen! Tai jos on vaan kivempi että lapset laittaa muutaman oman koristeen, niin se on just oikein.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei se tule luonnostaan, miksi ihmeessä väkisin yrittää kehitellä jotain erityistekemistä? Mulle joulu on henkinen tila, joka ei kaipaa muuta kuin muutaman kynttilän, kuusen, kukkia ja hyvää ruokaa.

Ehkä mulla on itselläni joku kriisi tän asian kanssa, kun lapsuuden joulut tuntui niin erityisiltä ja ihanilta, ja aikuisena tuntuu että se fiilis on lässähtänyt.. haluaisin että omat lapset saisivat kuitenkin kokea joulun sellaisena ettei se ole yksi arkipäivä muiden joukossa. Tiedän ettei siis tarvita mitään taikatemppuja

Ap

Minäkin aikoinani luulin, että joulun rakentaminen ja tunnelman luominen kuuluu yksin minun vastuulle. Muut vaan nauttii. Nyt, kun lapset ovat aikuisia ja avioliittoa on takana yli 28 vuotta, olen tullut siihen tulokseen, että yhdessä tekeminen olisi ollut kaikkein parasta ja palkitsevaa.

Annan nuorille perheille ja varsinkin äideille vihjeen, älkää yksinään kantako joulupäällikön roolia ja vastuuta, vaan laitatte koko perhen tekemään yhteistä joulua.

Hienoa. Oman perheen traditioita on syytä kehittää. Koristelua kuun alusta pikkuhiljaa, tonttuja ja muuta. Voitte tehdä itse. Valoköynnöksiä saa edullisesti. Ehkä punaista liinaa. Kynttilöitä. Jouluviikolla kuusi- joko pieni aito tai muovinen kota voi käyttää seur 10 vuotta. Piparit helppo tehdä samoin tortut. Tai mistä pidättekään. Joululaulut. Riisipuuro. Jos ette pidä tekemisestä, ostakaa. Rauhoittukaa. Tonttuleikkejä ladten kanssa.

Me haemme sitä tunnelmaa yleensä muualta kuin kotoa:

Käymme vanhanajan joulumarkkinoilla. Perinteenä on ostaa glögi/kuuma mehu ja ehkä jokin pulla. Muuten kierrämme katselemassa ihania tavaroita yms.

Käymme kirkossa laulamassa Kauneimmat joululaulut.

Jossain askartelupajassa askartelemassa ( seurakunnat, järjestöt, kaupungin nuorisotoimi, kirjastot, leikkipuistot)

Käymme ihastelemassa paikalliset jouluikkunat/seimet.

Käymme ihastelemassa kaupungin jouluvalot.

Joulukirkossa käymme myös.

Kotona tunnelma tulee joulukuusesta, piparkakkujen koristelusta ( Kyllä, joskus ostamme piparkakutkin valmiina.), jouluisesta liinasta, lasten askarteluista, joululauluista.

Voi myös miettiä niin, että tarjoatko kaikille aisteille jotain:

Kuulolle jouluista musiikkia,

makuaistille jotain joulun makuja ( Kaikkea ei kannata ruveta rustaamaan),

näköaistille, jotain koristetta,

hajuaistille esim. joulukuusi, piparkakut, kinkku, glögi,

ja tuntoaistille jotain, mitä voi käsillä tehdä tai koskettaa ( Itsetehdyt joulukortit, piparkakkujen koristelu, joulukuusen koristelu, joulutontun puku ( kaulus ja lakki)

Joulunyyppä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei se tule luonnostaan, miksi ihmeessä väkisin yrittää kehitellä jotain erityistekemistä? Mulle joulu on henkinen tila, joka ei kaipaa muuta kuin muutaman kynttilän, kuusen, kukkia ja hyvää ruokaa.

Ehkä mulla on itselläni joku kriisi tän asian kanssa, kun lapsuuden joulut tuntui niin erityisiltä ja ihanilta, ja aikuisena tuntuu että se fiilis on lässähtänyt.. haluaisin että omat lapset saisivat kuitenkin kokea joulun sellaisena ettei se ole yksi arkipäivä muiden joukossa. Tiedän ettei siis tarvita mitään taikatemppuja

Ap

Osaatko eritellä, että mikä teki lapsena joulusta erityisen?

Oliko se lahjojen odotus, joulupukin käynti, makeat herkut, juhlavasti pukeutuminen, haudoilla käynti, joulukuusen koristelu...?

Joulunyyppä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei se tule luonnostaan, miksi ihmeessä väkisin yrittää kehitellä jotain erityistekemistä? Mulle joulu on henkinen tila, joka ei kaipaa muuta kuin muutaman kynttilän, kuusen, kukkia ja hyvää ruokaa.

Ehkä mulla on itselläni joku kriisi tän asian kanssa, kun lapsuuden joulut tuntui niin erityisiltä ja ihanilta, ja aikuisena tuntuu että se fiilis on lässähtänyt.. haluaisin että omat lapset saisivat kuitenkin kokea joulun sellaisena ettei se ole yksi arkipäivä muiden joukossa. Tiedän ettei siis tarvita mitään taikatemppuja

Ap

Ei se joulu mitään ihmeellistä vaadui. Koristelette kodin, laitatte jouluruokia ja olette yhdessä. Ota kaikkeen tähän lapset mukaan, menkää lasten ehdoilla ja olkaa kerrankin yhdessä lasten kanssa. Laitatte pientä joulupalaa, vähän karkkeja ja alkoholitonta glögiä myös lapsille. Joulupuuro ja lapsille mantelit. Ulkoilette yhdessä ja pelaatte erilaisia pelejä lasten kanssa  ja olette vaan yhdessä. Se on ollut meilläkin parasta aikaa kun on ollut yhteistä aikaa ja tekemistä lasten kanssa. Nämä joulut ovat jääneet mieleen.

Joulupukki 👍

Meillä siihen kuuluisi kuusen haku ja koristelu. Jouluisia valoja hieman. Herkkuja ja hyvää ruokaa. Glögiä ja sauna. Lahjojen availua ja aivan täydellinen rauha. Syötäs, nukuttas, luettas kirjoja ja vaan oltas. Lapset saisi levittää kaikki lelunsa ja lahjanarut vaikka pitkiinsä. Ei pakkailua, ei paikasta toiseen juoksua, ei lelujen etsintää kylässä, ei hymistelyä "älä vaan avaa sitä Lego pakettia ettei osat katoa, kotona sitten"

Meillä oli viime vuosi eka joulu oman perheen kesken, silloin kolmivuotiaan kanssa. Tunnelma syntyi aika hyvin hyvissä ajoin haetusta joulukuusesta (jonka hakureissusta sai jo hyvän tarinan...), sähkökyntteliköstä, valkoisesta pöytäliinasta.

Jouluruokina oli ne lapsuudenkodin perinteisimmät, osa itse tehtyä ja osa ostettua. Pöytä hienosti katettuna.

Ohjelmassa oli joulukirkko, sauna ja ruokapöytään paremmat vaatteet päälle, siitä syntyi jo juhlava tunnelma.

Syötiin rauhassa, ja nautittiin konvehteja jälkkäriksi. Sitten availtiin paketit ja katsottiin Lumiukkoa Areenasta.

Illalla miehen kanssa vielä pelailtiin kaksistaan, yllättävän helposti se joulumieli tuli.

Joulupäivänä käytiin yhdessä luistelemassa, niin tuli siihenkin päivään jotain erityistä, tapanina ajeltiin sitten sukuloimaan.

Vierailija kirjoitti:

Joulunyyppä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei se tule luonnostaan, miksi ihmeessä väkisin yrittää kehitellä jotain erityistekemistä? Mulle joulu on henkinen tila, joka ei kaipaa muuta kuin muutaman kynttilän, kuusen, kukkia ja hyvää ruokaa.

Ehkä mulla on itselläni joku kriisi tän asian kanssa, kun lapsuuden joulut tuntui niin erityisiltä ja ihanilta, ja aikuisena tuntuu että se fiilis on lässähtänyt.. haluaisin että omat lapset saisivat kuitenkin kokea joulun sellaisena ettei se ole yksi arkipäivä muiden joukossa. Tiedän ettei siis tarvita mitään taikatemppuja

Ap

Osaatko eritellä, että mikä teki lapsena joulusta erityisen?

Oliko se lahjojen odotus, joulupukin käynti, makeat herkut, juhlavasti pukeutuminen, haudoilla käynti, joulukuusen koristelu...?

Tottakai jännitys siitä, mitä paketista paljastuu, joululaulut ja kuusi koristeineen. Jouluruuat..

tuntuu ehkä että oma äiti on pistänyt tason niin ”korkealle” etten siihen pysty yltämään. Teki kaikki herkut alusta asti itse, aloitti jo marraskuussa leipomisen pakkaseen (lanttu- ja porkkanalaatikot yms.). Ostaisin mieluusti valmislaatikot jne ja sitten tulee se ajatus että ehkä mun pitäis kuitenkin jaksaa tehdä ne itse..

Eli tavallaan mulla on se mielikuva mitä oma äiti teki ja se ristiriita tulee sitten siitä että ”nyt tää meidän joulu ja jouluperinteet on mun vastuulla”, asutaan lähiössä eikä ole leivinuunia missä paistaa kinkkua, joten kannattaako edes yrittää :D

Terapian tarpeessa siis

Ap

mummo 59 kirjoitti:

Minäkin aikoinani luulin, että joulun rakentaminen ja tunnelman luominen kuuluu yksin minun vastuulle. Muut vaan nauttii. Nyt, kun lapset ovat aikuisia ja avioliittoa on takana yli 28 vuotta, olen tullut siihen tulokseen, että yhdessä tekeminen olisi ollut kaikkein parasta ja palkitsevaa.

Annan nuorille perheille ja varsinkin äideille vihjeen, älkää yksinään kantako joulupäällikön roolia ja vastuuta, vaan laitatte koko perhen tekemään yhteistä joulua.

Älä ala päälliköksi, laita kaikki tekemään?

Eli ala päälliköksi. Ei se joulu tule, jos kaikki tekevät omiaan.

Meillä joulutunnelman luominen alkaa ensimmäisenä adventtina, jolloin koti koristellaan jouluiseksi.  Kun koti on valmis, sytytetään kynttilät, laitetaan joulu-cd soimaan ja juodaan yhdessä ensimmmäisen kerran glögiä ja syödään piparkakkuja ja torttuja. Tämän jälkeen kaikilla on sydän lämmin, hellä ja onkin lasten aika kirjoittaa joulupukille.

Aattona tunnelmaa taas luo vuodesta toiseen samana toistuvat jouluperinteet eli aamupalaksi riisipuuroa, jonka jälkeen lapset saavat valita kuusen alta yhdet lahjat ja avata ne. Meillä lapset ovat siis jo niin isoja, etteivät enää usko pukkiin, vaikka joulupukille kirjoittaminen kuuluukin yhä perinteisiin.

Sitten onkin aika siirtyä joulusaunaan, jonka jälkeen pukeudutaan juhlavaatteisiin ja varustaudutaan joulurauhan julistuksen katsomiseen. Siihen kuuluu olennaisesti glögi ja pasteijat.

Tämän jälkeen on aika kattaa pöytä valmiiksi juhlakuntoon ja tehdä jotain pieniä valmisteluja, kuten kerman vatkaus rosolliin ym. ennen kirkkoon lähtemistä. Kirkon jälkeen hautausmaalle ja sen jälkeen kotiin syömään. Syömme aattona pitkän kaavan mukaan ja pöydässä on juhlava kattaus.

Syötyämme lapset jakavat lahjat ja jokainen avaa paketti kerrallaan toisten katsellessa. Sen jälkeen onkin aika soittaa kiitospuhelut kummeille, mummoväelle ja muille, joilta paketteja on tullut.

Olennaista minun mielestäni on siis samojen asioiden toistuminen vuodesta toiseen ja poikkeamat arkirutiineista. En esimerkiksi voisi kuvitellakaan meneväni saunaan aamuisin kuin jouluaattona, mutta toisaalta joulu ei tunnu joululta ilman aamusaunaa.

Voi se oli ihana hetki, kun päätettiin jäädä  omaan kotiin jouluna <3 

Sai kerrankin syödä jouluruokia jo päivällä  _ilman kauheaa hössötystä_   ja joulupukkia ei tarvinnut odottaa seitsemään asti illalla. Sitä olin aina ihmetellyt... heti kun lapset sai lahjansa niin olikin jo melkein nukkumaanmenoaika.

Eli poimi ne parhaimmat muistot ja muuta niitä, jotka ärsyttivät muiden nurkissa joulua viettäessä. 

Ehkä parasta on se, kun lapset ovat kerrankin rauhassa kotona ja pelaamme lauta- ja korttipelejä. Taustalla telkkarista tulevia jouluohjelmia kuten Lumiukko. Oi että, tulispa pian jo joulu! 

Jotenkin hullua, että haluaa samanlaisen joulun kuin lapsena, mutta ei kykene kertomaan, että mitä se oikein oli. Mieskään ei ole juhlaihminen.

Tulossa on siis taas yksi hirviöäiti, joka suorittaa joulua hampaat irvessä ja huutaa miehelle, kun tämä ei tee mitään. Lapset siinä sivussa katsovat kauhuissaan, kun äiti uhkaa, että jos ette ole kunnolla, niin pukki ei tule. Jouluruoka ei maistu jännityksessä ja taas äiti huutaa, että kun ette syö, niin lahjat jäävät saamatta. Itkuiset lapset muistavat ikuisesti sen, miten kamalaa jouluna oli (vaikka yksittäiset asiat unohtuvat) ja jo pelkkä lanttulaatikon tuoksu aiheuttaa kammoa.

Älä tee omaa jouluasi! Jos perheelle riittää punainen pöytäliina ja joulupukki, niin se on sitten siinä, ihan ilman piparkakkutaloa ja uupunutta äitiä.

Koristelu, valot, kynttilät, pöytäliinat, kuusi jne tekevät suuren osan tunnelmasta. Niitä vähitellen lisää pitkin joulukuuta. Meillä on lapsuudenkodistani opittu tapa, että kuusi tuodaan sisälle aatonaattona siivouksen jälkeen ja koristellaan aattoaamuna. Ruokien suhteen ollaan laskettu rimaa aika reilusti. Itse tehdään sellaiset, missä omatekoisen maku on valmista parempi. Loput ostetaan valmiina, eikä mitään vain siksi että sitä pitäisi olla, vaikkei kukaan oikein tykkää.

Yksi asia mikä kannattaa miettiä etukäteen on se, haluatko viettää joulua vai näytellä viettäväsi joulua. Ts. haluatko mukavaa aikaa oman perheen kanssa, vai sellaisen joulun mitä oletat jonkun muun pitävän oikeaoppisena. Nyt ensimmäisenä vuotena huomaatte ehkä, että jokun on turhaa ja jotain tärkeää puuttuu, mutta ensi vuonna voitte sitten tehdä jotain toisin.

Joulunyyppä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joulunyyppä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei se tule luonnostaan, miksi ihmeessä väkisin yrittää kehitellä jotain erityistekemistä? Mulle joulu on henkinen tila, joka ei kaipaa muuta kuin muutaman kynttilän, kuusen, kukkia ja hyvää ruokaa.

Ehkä mulla on itselläni joku kriisi tän asian kanssa, kun lapsuuden joulut tuntui niin erityisiltä ja ihanilta, ja aikuisena tuntuu että se fiilis on lässähtänyt.. haluaisin että omat lapset saisivat kuitenkin kokea joulun sellaisena ettei se ole yksi arkipäivä muiden joukossa. Tiedän ettei siis tarvita mitään taikatemppuja

Ap

Osaatko eritellä, että mikä teki lapsena joulusta erityisen?

Oliko se lahjojen odotus, joulupukin käynti, makeat herkut, juhlavasti pukeutuminen, haudoilla käynti, joulukuusen koristelu...?

Tottakai jännitys siitä, mitä paketista paljastuu, joululaulut ja kuusi koristeineen. Jouluruuat..

tuntuu ehkä että oma äiti on pistänyt tason niin ”korkealle” etten siihen pysty yltämään. Teki kaikki herkut alusta asti itse, aloitti jo marraskuussa leipomisen pakkaseen (lanttu- ja porkkanalaatikot yms.). Ostaisin mieluusti valmislaatikot jne ja sitten tulee se ajatus että ehkä mun pitäis kuitenkin jaksaa tehdä ne itse..

Eli tavallaan mulla on se mielikuva mitä oma äiti teki ja se ristiriita tulee sitten siitä että ”nyt tää meidän joulu ja jouluperinteet on mun vastuulla”, asutaan lähiössä eikä ole leivinuunia missä paistaa kinkkua, joten kannattaako edes yrittää :D

Terapian tarpeessa siis

Ap

Ajattele lapsiparkojasi: sinä yrität tehdä kaiken kuin äitisi, ja varmasti lisäksi jotain omaa keksimääsi.

30 vuoden päästä lapsesi tuskailevat, kun pitää tehdä juuri äidin reseptillä 30 vuotta sitten niin suosittu vegaaninen "kinkku", tietysti sinun lapsuudessasi paistettu kinkku, ja vielä ne 30 vuoden päästä olevat hittijutut.

Eli osta laatikot valmiina, paista jos haluat pieni kinkku tavallisessa uunissa, ja mieti, mikä tekisi lapset ja sinut onnelliseksi tänä vuonna.

Kinkun voi hyvin paistaa sähköuunissa. Tulee hyvä tuoksu! Osta surutta laatikot valmiina- laita tarjolle omiin astioihisi ja duunaa niitä vähän. Älä vertaa äitiisi.