Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä 11-v huutamiselle?
19.11.2019 |
Esikoinen on herkkä ja impulsiivinen, hyvässä ja pahassa. Hänellä on nyt todella paljon sitä, että kokee ettei häntä ymmärretä ja esim että minä puolustan aina muita. Yritän häntä kehua, tukea ja kannustaa. Mutta kun joku asia ei mene hänen mukaansa, korottaa heti ääntä. Lopulta huutaa ja kiljuu. Se on äärimmäisen raskasta muille perheessä, eikä mitään saa selvitettyä esim sisarusten kiistoissa kun yksi huutaa. Sitten itkee ja paiskaa huoneensa oven ja menee sänkyyn. Rauhallinen keskustelu ei tehoa, kokee vaan ettei häntä ymmärretä. Suuttuu miksi otan vaikka veljensä pois siitä eli puolustan -ei ymmärrä millään että hänen huutamisensa, en itse asian takia. Liian rankkaa sisaruksille kuunnella. Mitä tehdä? Pelikiellot ei toimi kun ei muutenkaan juuri pelaa, kännykkää ei voi turvallisuussyistä ottaa kuin silloin milloin itsekin olen paikalla. Ja näistä vaan syntyy lisää kaunaa.
Onko tuo normaalia ikäiselleen? Niin rankkaa, miten huudan saa häneltä käytöksestä pois? Iltaisin perhettä väsyttää eikä jaksa kukaan kuunnella.
Kommentit (29)
Etkö keksi muita rangaistuksia kuin joko pelikiellon tai kännykkäkiellon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei varmaan kukaan jaksakaan illalla kuunnella, mutta onko muulloin aikaa kuunnella oikeasti, mitä nuorella on asiaa?
Tollanen mukamasrauhallinen asenne on ihan stnan ärsyttävää. Kyl määki huutaisin.
Voisit karjasta et viddu nyt mikä sun onkelma on?
Siitä se lähtee.
Onnea. 🥃🥴
Vierailija kirjoitti:
Ei varmaan kukaan jaksakaan illalla kuunnella, mutta onko muulloin aikaa kuunnella oikeasti, mitä nuorella on asiaa?
11v on lapsi. Nuoria ovat 12–29-vuotiaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei varmaan kukaan jaksakaan illalla kuunnella, mutta onko muulloin aikaa kuunnella oikeasti, mitä nuorella on asiaa?
11v on lapsi. Nuoria ovat 12–29-vuotiaat.
No kysytään sitten, että tuleeko lapsi oikeasti kuulluksi päivän aikana?
Vierailija kirjoitti:
Etkö keksi muita rangaistuksia kuin joko pelikiellon tai kännykkäkiellon?
Keksin, mutta en halua, että meistä tehdään lasu, joten ne eivät ole vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiemmista vastauksista mikään ei ollut alkuperäisen kysyjän kommentteja.
Niin on lapsi vielä 11v. herkkä ja tarvitseva. Aikaa varmaan on liian vähän, toisaalta sitä on ja yhteys on vahva. Aina kysyn kouluasiat, on ruokaa ja jutellaan. Mutta tietenkin mietin, että varmasti tarvitsee enemmänkin. Sanktioita on vaikea keksiä, ja koen myös ettei ole tässä ydinasia. Tunne kuulluksi ja arvostetuksi tulemisessa olisi varmaan se. Sitä työstän ja kuten kirjoitin, on haastavaa saada se kokemus hänelle. Ap
omena suuhun ja rauhoituspiikki kankkuun.
Sit kannatte sen kallonkutistajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos vaan aloittaisit sillä, että kiellät rangaistuksen uhalla huutamisen ja vastaavan häiriökäytöksen? Sitä kautta saa omatkin hermot kuntoon ja stressitasot normaaleiksi, minkä jälkeen voi aloittaa rauhassa huutamisen taustalla olleiden taustasyiden etsinnän ja mahdollisen ratkaisemisen.
Sillä ei isoa merkitystä ole millainen se rangaistus on, kunhan se tehoaa lapseen eli lapsi alkaa totella koska ei halua saada rangaistusta.
Jos et itse keksi sopivaa rangaistusta, niin minulla tulee suoralta kädeltä mieleen esim. seuraavat täysin lailliset vaihtoehdot:
- nurkassa seisominen tai joku muu vastaava, missä rangaistaan tylsällä seisomisella ja/tai tylsällä seinän tuijottelulla
- mikä tahansa mieluisa tai lapselle hyödyllinen esine pois, esim. jos lapsi pyöräilee kouluun, kavereille tai harrastuksiin niin pyörän voi ottaa pois ja laittaa lapsen kävelemään matkat
- sakko eli rahaa pois lapselta
- kotiaresti eli ulosmenokielto muualle paitsi kouluun ja kavereiden tapaamiskielto
- herkut pois lapselta, eli ei esim. mitään sokerijuttuja kuten karkkia, keksiä tai jäätelöä
- älypuhelimen korvaaminen esim. jollain 20 vuotta vanhalla puhelimella jos lapseen on pakko saada puhelimitse yhteys koko ajan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juoksuta sitä talon ympäri joka kerta kun kiljuminen alkaa. Tai laita punnertamaan.
Vierailija kirjoitti:
Aiemmista vastauksista mikään ei ollut alkuperäisen kysyjän kommentteja.
Niin on lapsi vielä 11v. herkkä ja tarvitseva. Aikaa varmaan on liian vähän, toisaalta sitä on ja yhteys on vahva. Aina kysyn kouluasiat, on ruokaa ja jutellaan. Mutta tietenkin mietin, että varmasti tarvitsee enemmänkin. Sanktioita on vaikea keksiä, ja koen myös ettei ole tässä ydinasia. Tunne kuulluksi ja arvostetuksi tulemisessa olisi varmaan se. Sitä työstän ja kuten kirjoitin, on haastavaa saada se kokemus hänelle. Ap
Jos teet kaikkesi huomioidaksesi lapsen, mutta lapsen käytös jatkuu silti samana, niin olisiko aika kokeilla jotain uutta mahdollisesti? Sillä silloiin "se" tuskin varmaankaan "on se" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna sille syytä huutaa; nokialaista nuoriso-ohjaajaa molempiin reisiin. Yks-kaks.
Meillä oli tuollainen huutovaihe 10-11 v. tietämillä tytön kanssa. Teen työtä kotoa käsin ja oli TODELLA raskasta joutua huutojen vastaanottajaksi milloin mistäkin syystä. Useimmiten silloin, kun olimme kaksin, eli vaikka hänen myöhäisempänä kouluaamuna, kun muut olivat jo lähteneet. Tytölle tuli ikään kuin tavaksi purkaa stressinsä minuun huutamalla.
Tähän saatiin loppu kun sanoitin havaintoni hänelle ja kertakaikkiaan sanouduin irti huutojen vastaanottamisesta, ja kerroin, ettei hänellä ole oikeutta pilata minun päivääni huutamalla, ja häiritä työtäni. Tämän lisäksi yhteisen ajan lisääminen on todennäköisesti rauhoittanut tilanteen, meillä on harrastus jossa käyn kahdestaan tytön kanssa. En usko, että meillä tilanne olisi rauhoittunut sanktioilla, sitäkin kyllä tuli kokeiltua (puhelin pois).
Tähän saatiin loppu kun sanoitin havaintoni hänelle ja kertakaikkiaan sanouduin irti huutojen vastaanottamisesta, ja kerroin, ettei hänellä ole oikeutta pilata minun päivääni huutamalla, ja häiritä työtäni. Tämän lisäksi yhteisen ajan lisääminen on todennäköisesti rauhoittanut tilanteen, meillä on harrastus jossa käyn kahdestaan tytön kanssa. En usko, että meillä tilanne olisi rauhoittunut sanktioilla, sitäkin kyllä tuli kokeiltua (puhelin pois).[/quote]
Miten sait hänet käsittämään ja hermostumis tilanteessa muistamaan sen ettei enää huuda? Olen kävellyt pois, lähtenyt suihkuun, olen puhunut hänen rauhallisena hetkenä asiasta, olen sanonut tiukasti että huuto ei sovi ja voi tulla valituksia naapureiltakin. Ei auta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tuollainen huutovaihe 10-11 v. tietämillä tytön kanssa. Teen työtä kotoa käsin ja oli TODELLA raskasta joutua huutojen vastaanottajaksi milloin mistäkin syystä. Useimmiten silloin, kun olimme kaksin, eli vaikka hänen myöhäisempänä kouluaamuna, kun muut olivat jo lähteneet. Tytölle tuli ikään kuin tavaksi purkaa stressinsä minuun huutamalla.
Tähän saatiin loppu kun sanoitin havaintoni hänelle ja kertakaikkiaan sanouduin irti huutojen vastaanottamisesta, ja kerroin, ettei hänellä ole oikeutta pilata minun päivääni huutamalla, ja häiritä työtäni. Tämän lisäksi yhteisen ajan lisääminen on todennäköisesti rauhoittanut tilanteen, meillä on harrastus jossa käyn kahdestaan tytön kanssa. En usko, että meillä tilanne olisi rauhoittunut sanktioilla, sitäkin kyllä tuli kokeiltua (puhelin pois).
:D sanoitin havaintoni, onpa hurskasta. Ei ihme, että lapsista tulee sekopäitä.
Vierailija kirjoitti:
Tähän saatiin loppu kun sanoitin havaintoni hänelle ja kertakaikkiaan sanouduin irti huutojen vastaanottamisesta, ja kerroin, ettei hänellä ole oikeutta pilata minun päivääni huutamalla, ja häiritä työtäni. Tämän lisäksi yhteisen ajan lisääminen on todennäköisesti rauhoittanut tilanteen, meillä on harrastus jossa käyn kahdestaan tytön kanssa. En usko, että meillä tilanne olisi rauhoittunut sanktioilla, sitäkin kyllä tuli kokeiltua (puhelin pois).
Miten sait hänet käsittämään ja hermostumis tilanteessa muistamaan sen ettei enää huuda? Olen kävellyt pois, lähtenyt suihkuun, olen puhunut hänen rauhallisena hetkenä asiasta, olen sanonut tiukasti että huuto ei sovi ja voi tulla valituksia naapureiltakin. Ei auta.
Se katkesi kerrasta kun melko räjähtävästi tein selväksi tuon, ettei hänellä ole oikeutta tuollaiseen käytökseen. Siihen hetkeen kärjistyi (kun annoin kärjistyä) se, että erään tällaisen huutokohtauksen takia yksi työtehtäväni myöhästyi, ja jouduin laittamaan työn tilaajalle määräpäivän aamuna viestin, että työ toimitetaan myöhässä. Tarvittiin siis tällainen "tosiasiallinen" kolaus ja vahinko, jonka tyttö ymmärsi aiheuttaneensa. Asia käsiteltiin ja tyttö oli pahoillaan. (Eihän tilanne niin vakava työympyröissä ollut, mutta toimi nyt hyvänä tilaisuutena opetukselle.)
Eikö auta, jos myönnät hänen tunteensa ja ajatuksensa oikeiksi ja selität, että sinun ajatuksesi on taas tällainen ja muiden ajatus taas toisenlainen ja mitä hänen mielestään pitäisi nyt tehdä, että kaikki olisi tyytyväisiä ja kenelläkään ei olisi paha mieli. Selität sitten, että haluat ehdottomasti kuulla hänen mielipiteensä ja kokeillaan onko se hyvä juttu.
Suosittelen nuorelle aikaa esim.nuorisotyöntekijälle