Lue keskustelun säännöt.
Luulen että minuun on petytty
18.11.2019 |
Ensin ei pyydetty mitään lääkärintodistusta, itse tarjouduin sellaisen viemään. Nyt sitten pyydettiin. Veikkaan että minulle pidetään vihainen puhuttelu, vaikka ei kukaan ole missään vaiheessa sanonut mitään ilkeää minulle.
Olin jo lähdössä kotoa, kun iski itkukohtaus (menkat) ja tajusin etten ole työkykyinen. En halua alkaa itkeä töissä tyhjästä tai olla veren hajuisena tai jotain. Mutta luulen että minulle ollaan nyt vihaisia. Luulen että minusta ei oikeasti pidetä. Minulle sanottiin, että harjoittelijat eivät saa tehdä asiaa x, mutta kummasti yksi toinen harjoittelija saikin. Ja olit tehnyt asian x kuulemma monta kertaa aiemminkin.
Kommentit (8)
Pelkään yli kaiken kaikkia vihaisia keskusteluja ja sitä, että minut kutsutaan johonkin takahuoneeseen puhumaan. Olen traumatisoitunut (oikeasti) työpaikoista, joissa on ilkeä pomo ja/tai työkaverit. Olen kokenut ihan liikaa ilkeitä jostain kumman syystä (...) vanhoilta akoilta. Nykyisessä paikassa olen oikeasti viihtynyt ja minulle on oltu oikein mukavia, mutta pelkäänpä että kaikkea negatiivista ei ole vain sanottu ääneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilkeilyä*
Puhelin muutti sanan.
Yhdessä paikassa pomo valitti VESSAKÄYNNEISTÄNI. Kävin liian hitaasti ja varmaan liian useinkin. En tiedä jälkimmäisestä, mutta hitaudesta valitti. Ja oli muutenkin todella ahdistava tyyppi ja uhkasi heittää minut pihalle. "On täältä muitakin lähtenyt." Niin lähdin minäkin, oma-aloitteisesti.
Ja vaikka se viivästytti valmistumistani, oli se sen arvoista. En minä kestä paikoissa, joissa minulle ilkeillään eikä vessassakaan saa käydä ilman tulipalokiirettä. Samainen pomo ärjyi minulle hiljaisemmasta puheäänestä, itse kun kailottaa niin, että kuuluu MONEN METRIN päähän vaikkei olisi edes samassa tilassa hänen kanssaan. Ihan oikeasti. En tiedä tajuaako hän miten kovaa kailottaa. Nykyisessä paikassa saan puhua ihan sellaisella äänen volumella kuin itse tykkään.
Mutta pelkään että minut heitetään pihalle. Tunnen olevani pelkkä pettymys.
Voimia, AP! En osaa oikein muuta sanoa, toivottavasti kaikki selkeytyy vielä. Teet varmasti parhaasi ❤❤❤❤❤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt ollaan kyllä vähän liikaa siellä omassa päässä niiden omien tunnesykkyrämykkyröiden kimpussa. Eihän tuolla tavalla pysty mihinkään työelämään.
Vierailija kirjoitti:
Voimia, AP! En osaa oikein muuta sanoa, toivottavasti kaikki selkeytyy vielä. Teet varmasti parhaasi ❤❤❤❤❤
Kiitos. Uskon että huomenna pääsen ihan normaalisti töihin, mutta pelkään yli kaiken reaktioita.
En vain jaksa mitään nyt. Olen ihastunut työkaverimieheen kai, tai olin. Kyllä ajattelen häntä usein, mutta nyt iski ahdistus ja tuntui, etten pysty kohtaamaan häntä. Jos hän olisi jotenkin erilainen kuin ennen, alkaisin vain itkeä töissä ja nolaisin itseni. Kerran jo purskahdin itkuun enkä saanut sitä loppumaan. Tosin silloin en ollut nukkunut ikuisuuteen yhtäkään yötä kunnolla, vaan katkonaisesti muutamia tunteja ja olin niin poikki kuin ihminen voi olla.
Ensin vilkuilimme työkaverin kanssa toisiamme, hymyilimme, nauroimme ja juttelimme. Sitten yhtenä päivänä hän vaikutti etäiseltä ja tuntui välttelevän katsekontaktia. Samana päivänä kysyi, missä asun ja juteltiin taas. Mutta muistan sen vaivaantuneen hymyn ja mietin miksi hän ei halua hymyillä aidosti, kuten ennen.