Lue keskustelun säännöt.
Olenko rakastunut omaan mielikuvitushenkilööni liikaa?
18.11.2019 |
Ihastuin reaalimaailmassa yhteen itseäni reilusti vanhempaan, varattuun henkilöön ja valitettavasti en voinut aloittaa seurustelusuhdetta hänen kanssaan. Elämäni on ollut aika raskasta ja stressaavaa muutenkin.
En nyt tässä muutamaan vuoteen ole muita (kuin häntä) voinut ajatellakaan. Se mun kiinnostukseni häneen laajeni fantasioiksi ja tavallaan elelen hieman omissa fantasiamaailmoissani kaiken yksinäisen vapaa-aikani. Yhtäkkiä tajusin, että nautin niistä fantasioistani enemmän kuin jostain oikeasta suhdesäätämisestä, mutta haluaisin kyllä jossain vaiheessa oikean suhteen. Mikä tähän voisi auttaa (muu kuin terapia...johon siis en haluaisi tai ehtisikään edes)?
Kommentit (7)
Eiköhän se tapahdu ihan luonnostaan ajan kanssa se pelkkään fantasiaan tyytyminen jos kerran haluat kuitenkin oikean suhteen. Sitten kun on sen aika. Itse tosin olen valinnut fantasiat enkä edes halua oikeaa suhdetta, ne on paljon huonompia aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niissä mun fantasioissani mulla on aivan täydellisen ihana suhde häneen ja kaikkea ihanaa. Hän tukee minua ja rakastaa. On ihanaa nukahtaa niihin unelmiini hänestä ja herätä niihin myös. Onko muilla kokemusta vastaavasta ja miten pääsitte eteenpäin elämässänne niistä huolimatta?
Jos saat niistä hupia päivääsi niin anna palaa. Sinuna kuitenkin katselisin myös ympärilleni olisiko mukavia tyyppejä kiikarissa.
Mä itse olen jättänyt ihastumiset mutta lumoutunut maailmaan jonka loin tarinaa kirjoittamalla, ihan omaksi ilokseni. Sen maailman voi tehdä juuri sellaiseksi kuin haluaa. Viihdyn siellä, niiden ihmisten parissa. Voin kirjoittaa päähenkilölle kivan kaverin tai ihanan ihastuksen kohteen, täydellisen miehen.. pimeää touhua taitaa olla tämäkin. :)
Vierailija kirjoitti:
Jos saat niistä hupia päivääsi niin anna palaa. Sinuna kuitenkin katselisin myös ympärilleni olisiko mukavia tyyppejä kiikarissa.
Mä itse olen jättänyt ihastumiset mutta lumoutunut maailmaan jonka loin tarinaa kirjoittamalla, ihan omaksi ilokseni. Sen maailman voi tehdä juuri sellaiseksi kuin haluaa. Viihdyn siellä, niiden ihmisten parissa. Voin kirjoittaa päähenkilölle kivan kaverin tai ihanan ihastuksen kohteen, täydellisen miehen.. pimeää touhua taitaa olla tämäkin. :)
Ei se mitään pimeää ole. Sillä voi tienatakin. :)
Fantasiassa elämisestä saattaa tulla kova pudotus todellisuuteen, jos suhteeseen joskus ryhdyt. Muutoin en osaa pitää sitä erityisen vahingollisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen koko ikäni elellyt enemmän ja vähemmän fantasiamaailmoissa: siellä kaikki on täydellistä ja ihanaa. Silti elän ns. tavallista arkeakin, olen ollut kahdesti naimisissa (tai siis toinen liitto on edelleen olemassa), mulla on lapsia, työpaikka, koira, tyhmät velvollisuudet ja niin edelleen. Mutta nämä kaksi asiaa elävät sovussa rinnakkain ja erotan ne toisistaan. Joten ei ole ongelmaa. Ei mulla ole kuvitelmia, että tämän arkielämän ja hyvän avioliiton pitäisi millään tavalla olla sitä, mitä elän pääni sisällä olevassa maailmassa. Arki hoituu reaalimaailmassa ihan hyvin.
Et sä terapiaa tarvii, ihan vaan oman asenteen uudelleen arviointia. Asioista, jotka ei ole ongelmia, ei sellaisia tarvitse tehdä.
Ja mä huomaan joskus, riippuu fiiliksistä, niin myös fantasioissa rakkaudet päättyy, tulee riitaa, eroja ja joskus jopa murhia ja niin edelleen.
Hemmetti jos osaisin kirjoittaa, olisin kyllä miljonääri näillä päänsisäisillä jutuillani :D.
No ei kai tuossa ole mitään ongelmaa, jos olet valmis päästämään irti niistä päiväunista ja siirtymään reaalielämään, kun sellainen mahdollistuu?