Masennun välillä hirveästi, kun kohtaan ihmisiä jotka

Aina löytyy joku itseä fiksumpi, lahjakkaampi ja mielenkiintoisempi ihminen.

Mene kampaajalle, meikkaa uudella tavalla, osta itsellesi uusi vaate, aloita uusi ihana harrastus (vaikka aikaa varmasti ei ole yhtään liikaa..), hanki punaiset posket ulkoilusta joka päivä, syö jotain erittäin erittäin terveellistä ja hyvää ruokaa, osta jostain kahvilasta kahvi mukaan ja juo sitä kun lasten kanssa kuljeskelet kaupungilla. Toivottavasti jostain saat itsellesi välillä sen tunteen että olet mahtava, ihana, upea ja kaunis!!

isot asiat ovat myös stressaavia. T. Kuvailemasi ihminen, mutta olen hyvin väsynyt

elämä on vaan niin tyhjänpäiväistä ja minä niin pinnallinen ja tyhmä ja juntti. En osaa keskustella mistään järkevästä. Kirjojen lukeminen ahdistaa, vaikka ennen rakastin lukea niitä. Mikään ei innosta eikä suututa. Vaihdan mielipiteitäni aina seuran mukaan, koska sillä ei ole oikeastaan merkitystä.



ap

Toi sun avaus oli jotenkin niin loistavaa ilmaisua. Tunnistin itseni noista tunnelmista. Uskon, että sinä olet oikeasti paljon upeampi nainen, kuin miltä nyt tällä hetkellä tuntuu.



Kaikkihan me joskus vähän matalalentoa lennellään... Tässä kotiäitiydessä on (niin paljon kuin siinä on niitä hyviäkin puolia) kuitenkin sellaista pysähtyneisyyden fiilistä, kaikki " tärkeä" tapahtuu jossain muualla. Muutama vuosi kotona, niin minustakin tuntuu jo kuin olisin tyhmentynyt hirveästi, en ole enää mitään, en osaa enää keskustella älykkäästi, en ole tyylikäs enkä trendikäs, olen unohtanut kaiken mitä töissä osasin jne. Silti haluan sitkeästi uskoa, että tämä on vain vaihe ;)

Olen ihan loppu.

Minulle on monesti käynyt niin kun kuuntelen jonkun muun tarinaa tilanteesta jossa itsekin olen ollut. Alan miettiä että oltiiinko samassa paikassa. Havannoimme jokainen kokemamme omalla tavallamme. Toiset vaan on sellaisia, että heille sattuu ja tapahtuu. Ennen kaikkea he kokevat ja kertovat tapahtumat värikkäästi /väritetysti. Ja parasta kaikessa on että jokainen on tavallaan oikeassa.

Sellaisia tuntemuksia tulee, kun kuuntelen jotakin entistä opiskelukaveria tai paljon huonommilla papereilla ylioppilaaksi kirjoittanutta, joka tekee hienoa uraa ulkomailla, viimeistelee väitöskirjaa tai kertoo jotain urakehityksestään ja tavoitteistaan. Tai luen esimerkiksi äärettömän nuoresta lahjakkuudesta, joka on julkaissut jotain merkittävää ja jolla on koko maailma avoinna edessään.

Kai se on kateutta.

Yleensä olen hyvin tyytyväinen elämääni, osaan iloita pienistä asioista ja siitä, että kaikki on oikein hyvin. Välillä takaraivossa kolkuttaa vain halu olla jotain enemmän.