Onko sinulle eron jälkeen pahempaa muistot vai se ettet enää voi olla ex-kumppanisi kanssa?

Ei kumpikaan vaan häpeä, että minä en riittänyt.

Muistot on rikkaus, vaikka ensi alkuun ne satuttaa. Näin siis, jos suhde on ollut hyvä eikä valhetta alusta loppuun.

Sen sijaan kun yksi suhteeni päättyi siihen, että sain tietää miehen eläneen kaksoiselämää koko suhteen ajan, niin saman tien meni kaikki muistotkin. Ei niillä ole mitään arvoa, eikä ne satuta enkä niitä muistele. Pelkkää silkkoa koko mies ja se aika, kun hänen kanssaan olin.

Ei kumpikaan vaan se suru miten vähän on itseään rakastanut kun tuollaisten ihmispaskojen kanssa on ollut ja niiden antanut nöyryyttää ja vielä monta kertaa, että yhdestä ei oppinut. 

Muistot. Olisin onnellinen, jos en muistaisi. Koko suhde perustui miehen puolelta valheeseen.

Akat täällä taas angsteilee. Tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee! Elettyä elämää se vaan on, ja eteen päin elävän mieli. Ei muuta kuin uusia vakoja kyntämään. Kaasu pohjaan, kunnes tulee seinä vastaan!

Ei ihme, jos naisilla on niin paljon mielenterveyden ongelmia, jos te tuommoiseen märehtimiseen haaskaatte aikaanne. Tehkää, älkää miettikö!

Muistot. Liiton jälkiä korjailtiin terapiassa. Uutta, parempaa elämää jo 15 vuotta, enää vain inhottaa.

Pahinta on se, että mikä joskus oli minun, ei enää ikinä ole totta tai tule tapahtumaan. Tykkäsin meidän lomista, hänen perheestään, yhdessä nukkumisesta, automatkoista, perhejouluista. Nykyisin hänellä on joku toinen, ja ärsyttää koko tuon akan naama. Tiedän että he nukkuvat samassa sängyssä kuin missä itse nukuin joskus eksäni kanssa, ex-appivanhemmat viettävät heidän kanssaan joulua, he ovat siellä viikonloppua, jne, jne, jne. 

No en todellakaan haluaisi olla yhdenkään exän kanssa enää. Siksihän minä ne jätin. Kaikki hyvät muistot mitä on jäänyt on kuitenkin plussaa.