Lue keskustelun säännöt.
Kiukuttelen synttäreistäni kuin pikkulapsi
14.11.2019 |
Ja olen kohta 40-vuotias. Olen juuri se tyyppi, joka ihan mielellään järjestää lapsilleen synttärit ja muistaa omaa puolisoaan ja leipoo äitienpäiväkakunkin. Se, joka muistaa muiden juhlat.
Arvaatte varmaan, että mitään omia juhlia en ole koskaan saanut. Siis oikeasti, sitten rippijuhlien en ole ollut juhlan päätyyppi, ja muutaman epäonnisen yrityksen jälkeen en enää uskalla järjestää itselleni mitään. Pelkään, että kukaan ei tule. Niinpä kun mies kysyy että mitäs, mitäs, sulla synttärit kohta, niin minä vastaan että niin on, mutta ei tarvitse tehdä mitään. Ja sitten mies ei tietysti järjestä mitään. Lahjan ostaa aina kyllä. Minä sitten ostan itselleni kukkia ja leivon. Saan ehjä tekstarin isältäni, muut eivät muista. Korttia en ole saanut postissa vuosiin.
En jotenkin kestä sitä ajatusta, että joku väkisin tekee, niin en kehtaa sanoa että pienet juhlat olisi kivat. Enkä uskalla itse järjestää, koska aikuisenakin se tuntuu karsealta kun yksi toisensa jälkeen ilmoittaa ettei ehdi tulemaan.
Tähän tietysti tulee monta vastausta että teitä muita ei kiinnosta. Ja niitä, joissa kerrotaan että ei tykätä juhlia ja on kamalaa kun niitä kuitenkin joka vuosi järkätään. Olisipa täällä joku kohtalotoveri. Sellainen, joka salaa haaveilee yllätysjuhlista vaikka tietää, ettei niitä koskaan tule.
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Olen 14-vuotiaasta lähtien järjestänyt toisille juhlia, mutta mulle ei ole järjestänyt kukaan. Enkä sitten halua ketään rasittaakaan sillä. Ja toisaalta taas, kuka mua nyt tulisi juhlimaan? Eli ihan samoissa mietteissä täällä.
I feel you. Itse olen järjestänyt yllätysjuhlia lapsille, ystäville, puolisolle ja sisaruksille, mutta kukaan ei minulle, vaikka olen sanonut usein, että ai kun olisi ihanaa kun joku joskus minullekin..
Ei edes olisi isoja juhlia pakko järjestää, mutta jos puoliso edes sumplisi parhaiden ystävieni kanssa pieni muotoiset illan istujaiset.
Itsekin olen kahden ystävän miehiin ottanut kerran yhteyttä, ja pyysin mukaan juoneen.
Saan syntymäpäivänäni ne hikiset facebook onnittelut.
Mies ostaa aina jotain, mitä tarvitsee itsekin.
Niinpä kun mies kysyy että mitäs, mitäs, sulla synttärit kohta, niin minä vastaan että niin on, mutta ei tarvitse tehdä mitään. Ja sitten mies ei tietysti järjestä mitään.
vs.
En jotenkin kestä sitä ajatusta, että joku väkisin tekee, niin en kehtaa sanoa että pienet juhlat olisi kivat.
Koita nainen nyt päättää! Jos haluat juhlat, sano se. Jos olet aina järjestänyt juhlat, voi muista tuntua etteivät pysty kilpailemaan laittotaitojesi kanssa.
I feel U2. Pari kertaa olen aikuisiällä yrittänyt jotain pirskeitä järjestää, kumpaankin tuli niin paljon perumisia tai vieraat kävi kirjaimellisesti tunnin pyörähtämässä että ei kyllä maksa vaivaa :(
Ehkä taas jonkun 5-10v päästä unohdan pettymykseni ja pidän järjestämistä hyvänä ideana.
Minäkin haaveilen siitä, että olisi iso, läheinen suku ja ystäväpiiri, jonka kanssa voisi juhlia luontevasti, niin että kaikilla olisi tasapuolisesti hauskaa. Ei tule koskaan toteutumaan.
Luulen, että vastaava on kyllä aika monelle tyypillinen toive ja myös surun aihe.