Kun ystävä muuttuu
Luin tuota keskustelua, jossa ap kertoi ystävien lähteneen sitä mukaan kun sai laihdutettua itseään.
Sanonpa vain toisenlaisen näkökulman.
Minä ja ystäväni olimme ns paita ja peppu niin kauan kun hän aloitti kuntokuurin. Olimme molemmat sitä mieltä että jotain meidän on tehtävä säilyttääksemme terveydelle. Olimme molemmat normaalipainon rajoissa.
Aloimme käydä yhdessä juoksemassa, ja ystäväni otti lisäksi kuntovalmentajan ja ruokavalion. Minä sanoin pysyväni vain juoksun parissa, koska perheellisenä aikani ei riittäisi moiseen.
No ei mennyt montaa viikkoa kun ystäväni lopetti yhteiset juoksut. Hän alkoi keskittyä lihaksiin. Hänen kuntoremontti veikin sitten kaiken entisen pois. Hän ei voinut enää käydä kahvilla, kaupungilla yms missä olimme ennen tapailleet. Ja lenkille hä än ei tosiaan voinut enää mennä koska se ei kuulunut treeniohjelmaan. Minun tapaaminen ei enää mahtunut aikatauluihin. Tai välillä hän yritti ehdottaa tuntia jonkin treenin väliin. No siihen en alentunut.
Joten kyllä, toisen elämäntaparemontti voi todellakin ihan syystä karkoittaa ystävät. Vaaditko koko ajan syömistäsi? Puhutko koko ajan treenaamisesta? Onko persoonasi muuttunut laihduttamisen mukana?
Kommentit (2)
Nimenomaan fanaattisuus. Olihan apkin aluksi innoissaan kunnon kohottamisesta, mutta ystävä vei sen fanaattisuuden puolelle. Ei sellaista kukaan pitkään jaksa. Hänen ystävänsä käytös on muuttunut ortoreksiseksi.
No hän on nyt innostunut asiasta.
Miksi kavereiden pitäisi olla koko ajan liimattuina toisiinsa?
Ihmisten elämä ja intressit muuttuu. Kaikki kaverisuhteet ei sitä kestä, eikä tarttekaan.
Jos et siedä asiaa, se on sun pulma.
Mut voit myös ottaa huumorilla ja kannustaa häntä. Fanaattinen intoilu menee usein ohi.