Lue keskustelun säännöt.
Hei Suomen oikeuslaitos
10.11.2019 |
Avaan silmäni ja pimeys repeää ympärilläni. Minä sen kanssa. Katoan siihen ja hapuilen rajapintaa. Toistamme tätä päivin ja öin. Uudestaan ja uudestaan, mutta minä en ole enää siellä. Katselen tyyntä maisemaa. Minä olen siellä. Tunnen hitaan keinutuksen, kun tuulenvire siirtää hiuksiani. Katson alas kalliolta. Voisin mennä ja kadottaa tämän kaiken. Voisin kokeilla siipiäni ja lentää. Katsokaa, kun putoan painojen kanssa, kun omat painoni eivät ole edes syntyneet. Mutta tämä on oikeus. Kunhan se on väärin. Se on niin väärin.
Kommentit (2)
Kun pienet kädet ojentavat teille valheisten korulauseiden kääröt niin toivon, että näette minun käteni. Minut kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä päivä, joka värjää kaiken punaisella muistutti minua sinusta. Kaikista, jotka käänsivät selkänsä. Minun hiilenmustat silmäni katsovat teitä kaikkia ettekä voi ikinä unohtaa minua enkä anna teidän ikinä unohtaa niin kin minäkään en unohda niitä punaisia silmiä. Sitä katsetta.