Lue keskustelun säännöt.
Aiheuttavatko älypuhelimet meille masennusta?
10.11.2019 |
Muistelen aikoja ennen ensimmäistä älypuhelintani, jossa oli netti. Ainahan minulla on ollut itsetunto-ongelmia, mutta ennen taskussa kannettavaa internettiä minulla oli kuitenkin ihan toisenlainen kipinä elämää kohtaan. Halusinkin selvittää ongelmani ja asiat silloin vielä tuntuivat joltain.
Kun olin ostamassa uutta puhelinta oli myyjä sitä mieltä, että minun kannatta ottaa netti siihen "kyllä sä sitä tulet käyttämään, usko pois" , hän sanoi kun minä mietin ääneen, että mitä minä sillä teen, en minä sitä tarvitse enkä halua (olin nähnyt jo hyvän tovin vierestä kun ihmiset palvoivat puhelimiaan ja se jollain tavalla inhotti minua). Myyjä kuitenkin sai minut ylipuhuttua. Oli vuosi 2014.
Nyt olen noin viisi vuotta ollut älypuhelimen orja. Kaikki vapaa-aikani kuluu plaraten nettiä puhelimella. Tämä palsta on se koukuttavin. Kiinnostukseni tavata livenä ihmisiä on vähentynyt ja koko kuvani ihmisistä on muuttunut negatiivisemmaksi. Asiaa ei myöskään vähennä se, että menisi ihmisten ilmoilla katsomaan sitä "oikeaa" elämää, kun se nykyään tarkoittaa sitä, että menet ulos katsomaan kun muut tuijottaa älypuhelintaan.....
Todella harva pystyy edes viittä minuuttia olemaan selaamatta puhelintaan, jos pitää vain istua tai seistä odottamassa esim. junaa.
Minkä takia meistä ihmisistä tuli älypuhelinten orjia? Onko se meille hyväksi?
Kommentit (20)
https://www.iltalehti.fi/mielijamasennus/a/201711162200537263
On dataa tästä. Ja uskon että koska myös me aikuiset olemme jääneet älypuhelinkoukkuun vaikuttaa se myös meidän mielenterveyteemme.
Äitini (6-kymppinen) ei halua puhelimeensa nettiä. Hänellä on edelleen elämäniloa, ompelee, lukee kirjoja. En voisi kuvitellakaan häntä tuijottamassa päivät pitkät puhelintaan. Viisas pystyy näistä laitteista erossa niin paljon kuin mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan töissäkin havaittavissa selvä muutos kymmenen vuoden takaiseen aikaan. Ennen kahvitauoilla sosialisoitiin tai luettiin lehteä, nykyään kaikki on hiljaa ja töllää älykännykkäänsä.
Ärsyttävää, kun iso osa ihmisistä on keskittymiskyvyttömiä ameeboja. Ja se on nimenomaan älypuhelimien syytä. Minulla kävi eilen ystävä, jota en ole nähnyt pitkään aikaan. Hän vähän väliä tsekkasi puhelintaan, ei pystynyt kunnolla keskittymään mihinkään. Hänen 2-vuotias lapsi pysyi hyvin keskittyneenä tablettiin. Mitä tälläisistä lapsista voi tulla, jos jo 2-vuotiaana ovat aivan koukussa älylaitteisiin?
Ainakin stressiä ja kipeät silmät. Televisiota kun vilkaisee älypuhelimen selailun jälkeen, niin ei meinaa tekstitystä nähdä vaan se on ihan puuroa. Lehtiä lukiessa ei tule läheskään yhtä likinäköiseksi. Toinen on työpaikan kahvitauolla, kun koko tauon olet käpyttänyt puhelinta niin ei ole yhtään virkeämpi olo.
Meinaa olla vaikeuksia olla avaamatta puhelinta, vaikka tietää ettei siellä kuitenkaan mitään maailmaa mullistavaa ole muutamassa minuttissa tai tunnissa tapahtunut. Tai mitään mitä ei voisi työpäivän jälkeen rauhassa lukea läppäriltä kahvikupposen äärellä.
Tästä pitäisi puhua enemmän, mutta eihän sitä tehdä kun se on jo niin merkittävässä asemassa nyky-yhteiskuntamme rattaiden pyörimisessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei enää puhuta nettiriippuvuudesta, vaikka se koskee jo suurinta osaa ihmisistä?
Sääliksi käy niitä, jotka syntyvät tähän älylaiteaikaan ja pienestä pitäen tuijottelevat jotakin näyttöä ihan läheltä. Onko edes tutkittu tarpeeksi, mitä se tekee kehittyvän lapsen aivoille ja silmien terveydelle? Ryhdistä ja reaalimaailman sosiaalisista taidoista puhumattakaan? Aikuisten voi olla vaikea asettaa rajoja edes itselleen, saati lapsilleen, kun älylaitteet ovat niin mokoman koukuttavia.
Mihin tässä vielä joudutaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksei enää puhuta nettiriippuvuudesta, vaikka se koskee jo suurinta osaa ihmisistä?
En tiedä, kai tällä pyritään tekemään ihmisistä aivottomia zombeja jotta saadaan tietynlainen valta meihin. Sitä en osaa sanoa miksi, ehkä joku tietävämpi osaa kertoa?
No ei. Älypuhelin on vain laite. Ihan samalla lailla voisi sitten kysyä, aiheuttaako tv-monitori masennusta tai läppäri masennusta!
Masennusta aiheuttaa korkeintaan TAPA, jolla käytät älypuhelinta, ap!
Jätä se herranen aika laukkuun, kun tulet kotiin. Lue, juttele ihmisille, harrasta jotain!
Ja c'moon, on ihan oma valintasi, mitä kännykälläsi teet. Kuka käskee notkumaan anonyymeillä somepalstoilla, joilla tunnetusti ihmiset trollaavat, provoavat ja oksentavat pahaa oloaan ilmoille.
Jos joku masentaa, aihe vapaalla notkuminen. Eikä siihen älykännykkä ketään pakota. Itselläni on ollut älykänny jo vuositolkulla, enkä tuijottele sitä juuri lainkaan. Tabletilla kyllä olen jonkun verran päivittäin, mutten tunteja tälläkään.
Älykänny on vain puhelin ja tietokone taskussa, ei sen kummempaa. Kätevä apparaatti, voin hoitaa pankkiasiat, lukea Ylen uutiset, vastata sähköposteihin, tarkistaa reseptiin tarvitsemani raaka-aineet ja kaupan sijainnin, ostaa bussilipun, ottaa valokuvia ja tietysti myös kommunikoida ystävieni ja perheeni kanssa.
Jos joku vain tuijottelee somea kännykästään, se on kyllä oire, ei syy. Kysy itseltäsi, mikä funktio sillä on sinulle, MIKSI et osaa olla notkumatta somessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sääliksi käy niitä, jotka syntyvät tähän älylaiteaikaan ja pienestä pitäen tuijottelevat jotakin näyttöä ihan läheltä. Onko edes tutkittu tarpeeksi, mitä se tekee kehittyvän lapsen aivoille ja silmien terveydelle? Ryhdistä ja reaalimaailman sosiaalisista taidoista puhumattakaan? Aikuisten voi olla vaikea asettaa rajoja edes itselleen, saati lapsilleen, kun älylaitteet ovat niin mokoman koukuttavia.
Mihin tässä vielä joudutaan...
Tätä olen itsekin miettinyt. Kuinka ajattelemattomia nuo vanhemmat ovat jotka antavat sen älylaitteen taaperon käyttöön. Joo onhan se itselle helpompaa, kun ei tarvitse käyttää aikaansa lapsen kanssa kommunikointiin, voi itsekin selata puhelinta. Ihmiset erkanevat toisistaan lopulta tätä menoa. Kai siihen pyritäänkin.
Kyllä. Minulla ei ole koskaan ollut älypuhelinta, mutta masennun kun kaikki muut tuijottavat aina vain puhelimiaan eikä kenenkään kanssa pysty enää kunnolla kommunikoimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan töissäkin havaittavissa selvä muutos kymmenen vuoden takaiseen aikaan. Ennen kahvitauoilla sosialisoitiin tai luettiin lehteä, nykyään kaikki on hiljaa ja töllää älykännykkäänsä.
Mitä helvatan ihailtavaa tässä muka on?
sosialisoida = ottaa yksityinen omaisuus, vars. tuotantovälineet, yhteiskunnan haltuun, yhteiskunnallistaa, valtiollistaa, kansallistaa. Pankkien sosialisoiminen.
Leik. ottaa luvatta, kähveltää, pihistää. Kuka on sosialisoinut sateenvarjoni?
(Kielitoimistonsanakirja.fi)
Vierailija kirjoitti:
Sääliksi käy niitä, jotka syntyvät tähän älylaiteaikaan ja pienestä pitäen tuijottelevat jotakin näyttöä ihan läheltä. Onko edes tutkittu tarpeeksi, mitä se tekee kehittyvän lapsen aivoille ja silmien terveydelle? Ryhdistä ja reaalimaailman sosiaalisista taidoista puhumattakaan? Aikuisten voi olla vaikea asettaa rajoja edes itselleen, saati lapsilleen, kun älylaitteet ovat niin mokoman koukuttavia.
Mihin tässä vielä joudutaan...
Eiköhän meillä kohtapuoliin ole valtavasti tutkimustietoa siitä, mitä älylaitteet aiheuttaa lapsille kun niitä käytetään jo kerhosta asti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan töissäkin havaittavissa selvä muutos kymmenen vuoden takaiseen aikaan. Ennen kahvitauoilla sosialisoitiin tai luettiin lehteä, nykyään kaikki on hiljaa ja töllää älykännykkäänsä.
Mitä helvatan ihailtavaa tässä muka on?
sosialisoida = ottaa yksityinen omaisuus, vars. tuotantovälineet, yhteiskunnan haltuun, yhteiskunnallistaa, valtiollistaa, kansallistaa. Pankkien sosialisoiminen.
Leik. ottaa luvatta, kähveltää, pihistää. Kuka on sosialisoinut sateenvarjoni?
(Kielitoimistonsanakirja.fi)
Jep kyllä ne kahvitauot oli pelkkää herrojen haukkunista ennen älypuhelimia tai sitten jonkun pomoja mielistelevän työntekiä haukkumista. Toinen puheenaihe sitten ainakin miesvaltaisilla aloilla oli naisten halventaminen.
Täysi faktahan se on että älypuhelin koukuttaa ja aiheuttaa masennusta, ahdistusta ja muuta yhtä hauskaa. Somet, pelit ja kaikki muut vastaavat on rakennettu niin, että ne aiheuttaa useilla eri tavoilla koukutusta. Niitä selaillessa saa nopeasti endorfiiniryöpyn, joka tuo siis hyvää mieltä. Aika tasan niin kauan kuin selaa. Sen lisäksi myös tykkäykset ja huomio koukuttaa ja jos sitä ei saakaan, se ahdistaa. Ihminen kuitenkin tarvitsee hyväksyntää. Someihin on luotu yllättävän tehokkaasti ilmapiiri "Missaat jotain jos et katso". Se on yksi syy jatkuvaan selailuun. Peleissä taas on luotu kaikenlaisia pikku "palkintoja" jotka oikeastaan ovat pikseleitä nekin. Mutta nekin ovat nopean endorfiiniryöpyn lähteitä ja tottakai ihminen haluaa sitä, mistä saa hyvän mielen.
Jos somet ja muut olisi tehty oikein ja eettisesti, meillä ei olisi ongelmia puhelimien kanssa ja olisimme edelleen hyvinkin sosiaalisia. Mutta tässäkin asiassa puhuu raha. Kyllähän asiat, jotka koukuttavat, tuottavat enemmän kuin asiat jotka eivät koukuta. Ihmismieli on heikko tällaisissa asioissa. "Annoin pikkusormen, se vei koko käden" Niinkuin Aki Sirkesalokin lauloi.
Vaikka somesta ja muista saisi loputtomasti endorfiiniä, se on kuitenkin niin lyhytaikaista, että muina aikoina alat muuttumaan apeammaksi. Tämä johtuu siitä että jahtaat puhelimella endorfiiniä ja ne todelliset, kunnolliset endorfiinin lähteet vähitellen jäävät. Ne joista oikeasti irtoaisi ja pitkiksi ajoiksi. Sitten alkaa se todellinen elämä kurjalta ja taas sukelletaan syvemmälle puhelimeen ja sen hetkellisiin endorfiineihin.
Mä lopetin oman loputtoman kierteeni yksinkertaisesti poistamalla pelit ja somet. Pitkän pohdinnan jälkeen tajusin, että ne eivät oikeastaan anna mitään siihen verrattuna, kuinka paljon aikaa menee. Tuttujen kuulumiset saa kysymälläkin. Nyt sitten melkein 7 vuoden koukun jälkeen opettelen uudestaan elämää, mitä kaikkea sitä voikaan tehdä. Ja nykyisin on yllättävän paljon aikaa puuhastella kaikenlaista. Someista poistuminen oli itsellä myös kannanotto. Kehittelen itsekin työkseni ohjelmia ja vapaa-ajalla koodailen yllättävänkin paljon. Tiedän kuinka asiat voisi tehdä oikein ja haluaisin että ne myös tehtäisiin oikein. En siis halua tukea niitä, jotka hyväksikäyttävät ihmismielen heikkoutta hyväkseen. Itselläni olisi muutamakin idea esimerkiksi peleistä, joilla voisin lyödä kovastikin rahoiksi. Mutta en aio toteuttaa, koska en halua olla se henkilö, joka tuhoaa toisten elämiä luomalla uuden koukun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan töissäkin havaittavissa selvä muutos kymmenen vuoden takaiseen aikaan. Ennen kahvitauoilla sosialisoitiin tai luettiin lehteä, nykyään kaikki on hiljaa ja töllää älykännykkäänsä.
Mitä helvatan ihailtavaa tässä muka on?
sosialisoida = ottaa yksityinen omaisuus, vars. tuotantovälineet, yhteiskunnan haltuun, yhteiskunnallistaa, valtiollistaa, kansallistaa. Pankkien sosialisoiminen.
Leik. ottaa luvatta, kähveltää, pihistää. Kuka on sosialisoinut sateenvarjoni?
(Kielitoimistonsanakirja.fi)
Sanattomaksi vetää tämä autismin taso joillain.
Onneksi ei ole enää stana lanapuhelinta. Se pirinä tekee hulluksi ainakin.
Sain lapsena 80-luvulla lahjaksi Monica Hughesin kirjoittaman, suomennetun kirjan nimeltä Tietokoneen vangit (alkuperäinen englantilainen nimi Devil on My Back).
Nykyinen ihmiskunnan älypuhelin-orjuus tuo kovasti mieleen tämän tulevaisuuden dystopiaan sijoittuvan kirjan :/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tietokoneen_vangit
https://en.wikipedia.org/wiki/Devil_on_My_Back
Miksi ihmiskunnan kehitys on näköjään ihan väkisin menossa aina näitä dystopia painajaisia kohti, vaikka varoittavaa kirjallisuutta on tehty jo ties kuinka kauan, että tähän suuntaan EI pidä mennä!?
Poliitikot ovat tainneet ottaa nämä tieteis-dystopiakirjat oppikirjoina :/
Ei ole hyväksi. Minulla oli pitkään vanha kännykkä, missä ei ollut nettiä. Kun se hajosi, ostin pari vuotta sitten älypuhelimen. On se käteväkin, kartta ja bussiaikataulut yms. mutta minusta on nyt tullut täysin nettiriippuvainen. Ennen istuin netissä muutaman tunnin päivässä kotona. Nyt roikun aamusta iltaan ja jopa yöllä googlailemassa, tarkastamassa facebookia tai jotain viihdettä hakemassa.
Enää en jaksa lapsiakaan patistaa pois puhelimilta. Istumme koko perhe omien ruutujemme ääressä internetin ihmemaassa. Säälittävää.