En jaksa isänpäivää tai äitienpäivää
Olen lapseton parikymppinen ja en ole kovin läheinen vanhempieni kanssa. Tällaiset pyhät tuntuu turhilta ja en ikinä haluais et mua jotenkin ylistettäis siks kun oon vääntäny mukuloita tähän maailmaan.
Onko teillä ollenkaa samaa fiilistä? Vai pidättekö näistä pyhistä
Kommentit (5)
Eihän sinun ole mikään pakko viettää isän- tai äitienpäivää. Vietä ihan normaali sunnuntai, tee mitä tekisit tavallisestikin. Itse aion tänään siivota, käydä kaupassa ja lenkillä ja lumetkin pitäisi kolata pihasta.
Olen itse yleensä äitienpäivänä joutunu tekemään enemmän hommia kuin muuten joutuisi. Ja sit tekohymy korviin. Menisin mielummin hiljaiseen hotellihuoneeseen lepämään äitienpäiväksi kun viettäisin sen perheeni kanssa...
Vierailija kirjoitti:
Eihän sinun ole mikään pakko viettää isän- tai äitienpäivää. Vietä ihan normaali sunnuntai, tee mitä tekisit tavallisestikin. Itse aion tänään siivota, käydä kaupassa ja lenkillä ja lumetkin pitäisi kolata pihasta.
Sanotaan näin, että vanhemmat odottaa mua "juhlimaan" heitä. Se tässä on vaikeinta. Kun joutuu menemään jonkinlaisen velvollisuuden takia. En halua heitä loukata myöskään mut en haluaisi viettää aikaa heidän kanssaa. Mut heitettiin nuorena nurkkaan ja en ollut haluttu lapsi muutenkaan. Nyt sit pitäiskin antaa vaa kaikki anteeks ja mennä esittää jotain /:
Ei nämä mitään pyhiä enää ole. Itse en jaksaisi nähdä ylimääräistä vaivaa, mutta päivät on vielä tässä vaiheessa lapsille tärkeitä, joten niitä vietetään. Mutta meillä kyllä jokainen tekee osansa perheen hyvinvoinnin eteen vuoden jokaisena päivänä, ei siis tarvi tekopyhänä juhlistaa ketään sohvalla makaavaa lusmua. Juhlia on muutenkin vähän, pikkujuhlat silloin tällöin on ihan siedettävä lisä perus arkeen.
Itellä on lapsia ja vähän sama olo. Inhoan olla huomion keskipisteenä ja kaikki "extra" puuha vaan kuormittaa. Tänäänkin vituttaa kun isälle lässytetään vaikka ei mitään tee perheensä tai kotinsa eteen.