Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sokeristen herkkujen syöminen nykyaikana hävettää, ihmiset kuittailee, jos syö vaikka pullan
09.11.2019 |
Nykyään sokeristen herkkujen syöminen pitää tehdä salassa, jos ei halua kuulla piruilua ja syyllistämistä. Samoin jos lapselle antaa kerran viikossa pullan, koen suurta syyllisyyttä ja annan sen ennemminkin kotona, kuin julkisesti paheksuvien katseiden alla.
Työpaikalla kahvitilaisuuksissa suurin osa kieltäytyy kakusta, tms. tarjottavasta, juovat vain kahvin. Ne, jotka kakkua ottavat, kokevat mielestäni suoranaista kiusaamista, kun kakkua ottamattomat ovat taputtaneet kakunsyöjää selkään kommentoiden "hyvä hyvä Pirjo, anna mennä vaan", tai muuta vastaavaa. Edellä mainittu kommentti tuli viime viikon kahvitilaisuudessa.
Lapsen makean syömisestä, jos toisen lapsiperheen aikana annan pullan lapselleni, toinen äiti kieltää pullan omalta lapseltaan ja kertoo kuinka heillä ei syödä mitään sokerista.
Olen hyvin tietoinen sokerin haitoista, perheemme ei ole ylipainoisia, liikumme paljon, eikä tässä ole kyse sokerin ylensyönnistä, vaan siitä kuinka ihmiset vinoilevat ja paheksuvat toisten pullansyöntejä nykyisin ja suorastaan kiusaavat siitä toisia.
Kommentit (24)
Mä en ole törmännyt tuollaiseen mutta eräs sukulainen sai kyllä itkupotkuraivarin kun tarjosin pullaa. Kun hän ei tuollaista roskaa syö. Mikä vika on kohteliaassa kiitos eissä?
T:normaalipainoinen joka syö välillä pullaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kans häpeän makean syöntiä, jopa silloin kun teen sitä yksin kotona. Minulla on 15 kg ylipainoa ja mässäilen käsitelläkseni tunteitani. Mulla on paljon traumoja mutta apua en ole koskaan saanut edes psykiatrilta, koska vaikutan kuulemma vahvalta ihmiseltä. Nyt sitten kun meitä lihavia syyllistetään ja vihataan, olen alkanut kärsiä itsetuhoisista ajatuksista. Olen tämän palstan mukaan läskiluuseri joka ansaitsee k*olla ja tätä kun lävähtää silmille ja korville joka päivä, tuntee itsensä arvottomaksi.
Miksei yhteiskunta kannusta meitä läskejä laihduttamaan niinkuin muualla maailmassa? Tämän takia en uskalla mennä lenkille, kuntosalille, personal trainerille, ravintoterapeutille, kun noita v*ttuilevia kommentteja kuulee myös asintuntijoiden suusta.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä. Jos huomauteltaisiin enemmänkin näistä asioista ihan julkisesti ja häpeilemättä, niin ehkä tässä maassa ei olisi lihavuuskriisi.
Hah. Kaikki siirtyisivät syyllisyyden tunteineen ahmimaan salaa. Se vasta onkin tervettä. (= sarkasmi)
Ei meillä töissä ainakaan kuittailla. Meillä on iso työyhteisö ja pullaa ja karkkia on harvase päivä tarjolla, koska edustajat /lomalta palaavat/ juhlivat tuovat niitä. Kukaan ei kuittaile kenellekään makean syönnistä. Se syö joka haluaa. Itse yritän välttää herkkuja ettei paino nousisi enempää.
Tämä sokerin demonisointi on tullut tutuksi täällä vauvan av:lla, muualla elävässä elämässä en ole sitä havainnut.
Nykyäänhän syyllistetään kaikesta mitä teet, tai jätät tekemättä. Mutta kannattaa elää ihan sitä omaa elämää, muitten mielipiteistä välittämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä. Jos huomauteltaisiin enemmänkin näistä asioista ihan julkisesti ja häpeilemättä, niin ehkä tässä maassa ei olisi lihavuuskriisi.
Jos ei huomauteltaisi ja demonisoitaisi sokeria, vaan opetettaisiin niin itselle kuin lapsille terve suhde makean syöntiin, niin ei ehkä olisi lihavuuskriisiä.
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä töissä ainakaan kuittailla. Meillä on iso työyhteisö ja pullaa ja karkkia on harvase päivä tarjolla, koska edustajat /lomalta palaavat/ juhlivat tuovat niitä. Kukaan ei kuittaile kenellekään makean syönnistä. Se syö joka haluaa. Itse yritän välttää herkkuja ettei paino nousisi enempää.
Tämä sokerin demonisointi on tullut tutuksi täällä vauvan av:lla, muualla elävässä elämässä en ole sitä havainnut.
Ei sitä tapahdu elävässä elämässä. 70% naisista on lihavia ja miehistä 75%
Ei oltaisi noissa luvuissa jos normaalit ihmiset katsoisivat vähän mitä suuhunsa tunkevat. Nyt pullava-pitko on sama kuin ennen korvapuusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi ei tarvitse pyöriä noin idioottien ihmisten kanssa, näin eläkeläisenä.
Syön pullaa aina kun haluan. Sekä suklaata, katkkia ym sokerillistä.
En oo törmänny moiseen. Töissä ja lähipiirissä herkut maistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä kans häpeän makean syöntiä, jopa silloin kun teen sitä yksin kotona. Minulla on 15 kg ylipainoa ja mässäilen käsitelläkseni tunteitani. Mulla on paljon traumoja mutta apua en ole koskaan saanut edes psykiatrilta, koska vaikutan kuulemma vahvalta ihmiseltä. Nyt sitten kun meitä lihavia syyllistetään ja vihataan, olen alkanut kärsiä itsetuhoisista ajatuksista. Olen tämän palstan mukaan läskiluuseri joka ansaitsee k*olla ja tätä kun lävähtää silmille ja korville joka päivä, tuntee itsensä arvottomaksi.
Miksei yhteiskunta kannusta meitä läskejä laihduttamaan niinkuin muualla maailmassa? Tämän takia en uskalla mennä lenkille, kuntosalille, personal trainerille, ravintoterapeutille, kun noita v*ttuilevia kommentteja kuulee myös asintuntijoiden suusta.
Miksi teitä pitäisi muiden kannustaa, kun ei kukaan muitakaan kannusta tekemään elämässään vaikeita asioita?
Ei kukaan hoikkia kannusta olemaan syömättä kokonaista perhepizzaa. Kamalan itsekeskeistä ajattelua tuollainen.
Tuollainen työpaikan kuittailu on aika rasittavaa, mutta ei siitä kannata loukkaantua, kuittaisin jotain takaisin vaan. Se taas ei automaattisesti tarkoita että toinen äiti sinut tuomitsisi jos omalta lapselta kieltää herkut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silti leivontaryhmät pursuilee kakkuja ja mitä hienoimpia leivonnaisia. Kuka niitä syö? Minä tykkäisin leipoa, mutta kukaan ei syö. Kyse ei ole siitä, etteikö niistä tykättäisi, vaan kun meidän perheessä kaikki haluaa elää terveellisesti, myös minä. Työpaikalla on vain kolme ihmistä, joten ei sinnekään voi kakkuja tunkea jatkuvasti. Myyjäisiin kyllä teen aika paljon, mutta sielläkin menee suolainen paremmin.
Syön karkkia, kakkuja, pullaa kohteliaisuudesta, kun joku tarjoaa. Ja tietysti kiittelen ja kehun omatekoisia leivonnaisia
Onneksi aika harvoin, ei vaan tee mieli roskaruokaa.
Painoindeksi 21, lihaksia ja läskiä yhtä paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä kans häpeän makean syöntiä, jopa silloin kun teen sitä yksin kotona. Minulla on 15 kg ylipainoa ja mässäilen käsitelläkseni tunteitani. Mulla on paljon traumoja mutta apua en ole koskaan saanut edes psykiatrilta, koska vaikutan kuulemma vahvalta ihmiseltä. Nyt sitten kun meitä lihavia syyllistetään ja vihataan, olen alkanut kärsiä itsetuhoisista ajatuksista. Olen tämän palstan mukaan läskiluuseri joka ansaitsee k*olla ja tätä kun lävähtää silmille ja korville joka päivä, tuntee itsensä arvottomaksi.
Miksei yhteiskunta kannusta meitä läskejä laihduttamaan niinkuin muualla maailmassa? Tämän takia en uskalla mennä lenkille, kuntosalille, personal trainerille, ravintoterapeutille, kun noita v*ttuilevia kommentteja kuulee myös asintuntijoiden suusta.
Minua kauhistuttaa koska noissa haukkujissa on paljon äitejä ja isiä. Et voi olla varma että oma lapsesi pysyy aina hoikkana, juuri traumojen käsittely ruualla on se syy ylipainoon. Ja juuri tuon kaltaiset vanhemmat voivat olla niitä jotka aiheuttavat ongelmia ja he tuskin edes välittäisivät, jos oma lapsi vaikkapa menehtyisi painoonsa. Pääasia ettei läskiyttä näy enää lähipiirissä.
Itse lihavana ja myös traumatisoituneena vihaan sitä että sairaalloisen lihavia ja laihoja vartaloita pitäisi ihannoida, kun tietää että niiden takana on valtavaa kärsimystä ja lisäksi painon mukanaan tuomia ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kans häpeän makean syöntiä, jopa silloin kun teen sitä yksin kotona. Minulla on 15 kg ylipainoa ja mässäilen käsitelläkseni tunteitani. Mulla on paljon traumoja mutta apua en ole koskaan saanut edes psykiatrilta, koska vaikutan kuulemma vahvalta ihmiseltä. Nyt sitten kun meitä lihavia syyllistetään ja vihataan, olen alkanut kärsiä itsetuhoisista ajatuksista. Olen tämän palstan mukaan läskiluuseri joka ansaitsee k*olla ja tätä kun lävähtää silmille ja korville joka päivä, tuntee itsensä arvottomaksi.
Miksei yhteiskunta kannusta meitä läskejä laihduttamaan niinkuin muualla maailmassa? Tämän takia en uskalla mennä lenkille, kuntosalille, personal trainerille, ravintoterapeutille, kun noita v*ttuilevia kommentteja kuulee myös asintuntijoiden suusta.
Läskin u l i n a a
Kyse ei ole siitä ansaitsetko kuolla, kyse on siitä että tulet kuolemaan nuorempana kuin tarpeen ja se on kansantaloudellisesti hyvä vaihtoehto (vähemmän vuosia lääkityksessä ja letkuissa)
Tuo itsesäälin ja -voivottelun määrä lihavilla on jotain ihan uskomatonta. Mitään, siis MITÄÄN, ei saada itse aikaiseksi vaan kaikkeen pitäisi saada MUIDEN tuki ja kannustus. Mitä vtun pikkulapsia. Itse asiassa monet pikkulapsetkin ovat reippaampia ja oma-alotteisempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kans häpeän makean syöntiä, jopa silloin kun teen sitä yksin kotona. Minulla on 15 kg ylipainoa ja mässäilen käsitelläkseni tunteitani. Mulla on paljon traumoja mutta apua en ole koskaan saanut edes psykiatrilta, koska vaikutan kuulemma vahvalta ihmiseltä. Nyt sitten kun meitä lihavia syyllistetään ja vihataan, olen alkanut kärsiä itsetuhoisista ajatuksista. Olen tämän palstan mukaan läskiluuseri joka ansaitsee k*olla ja tätä kun lävähtää silmille ja korville joka päivä, tuntee itsensä arvottomaksi.
Miksei yhteiskunta kannusta meitä läskejä laihduttamaan niinkuin muualla maailmassa? Tämän takia en uskalla mennä lenkille, kuntosalille, personal trainerille, ravintoterapeutille, kun noita v*ttuilevia kommentteja kuulee myös asintuntijoiden suusta.
Minua kauhistuttaa koska noissa haukkujissa on paljon äitejä ja isiä. Et voi olla varma että oma lapsesi pysyy aina hoikkana, juuri traumojen käsittely ruualla on se syy ylipainoon. Ja juuri tuon kaltaiset vanhemmat voivat olla niitä jotka aiheuttavat ongelmia ja he tuskin edes välittäisivät, jos oma lapsi vaikkapa menehtyisi painoonsa. Pääasia ettei läskiyttä näy enää lähipiirissä.
Itse lihavana ja myös traumatisoituneena vihaan sitä että sairaalloisen lihavia ja laihoja vartaloita pitäisi ihannoida, kun tietää että niiden takana on valtavaa kärsimystä ja lisäksi painon mukanaan tuomia ongelmia.
Lol traumojen. Maailman parhaassa maassa syntyä. Menkää Bangladeshiin kattomaan vähän elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kans häpeän makean syöntiä, jopa silloin kun teen sitä yksin kotona. Minulla on 15 kg ylipainoa ja mässäilen käsitelläkseni tunteitani. Mulla on paljon traumoja mutta apua en ole koskaan saanut edes psykiatrilta, koska vaikutan kuulemma vahvalta ihmiseltä. Nyt sitten kun meitä lihavia syyllistetään ja vihataan, olen alkanut kärsiä itsetuhoisista ajatuksista. Olen tämän palstan mukaan läskiluuseri joka ansaitsee k*olla ja tätä kun lävähtää silmille ja korville joka päivä, tuntee itsensä arvottomaksi.
Miksei yhteiskunta kannusta meitä läskejä laihduttamaan niinkuin muualla maailmassa? Tämän takia en uskalla mennä lenkille, kuntosalille, personal trainerille, ravintoterapeutille, kun noita v*ttuilevia kommentteja kuulee myös asintuntijoiden suusta.
Minua kauhistuttaa koska noissa haukkujissa on paljon äitejä ja isiä. Et voi olla varma että oma lapsesi pysyy aina hoikkana, juuri traumojen käsittely ruualla on se syy ylipainoon. Ja juuri tuon kaltaiset vanhemmat voivat olla niitä jotka aiheuttavat ongelmia ja he tuskin edes välittäisivät, jos oma lapsi vaikkapa menehtyisi painoonsa. Pääasia ettei läskiyttä näy enää lähipiirissä.
Itse lihavana ja myös traumatisoituneena vihaan sitä että sairaalloisen lihavia ja laihoja vartaloita pitäisi ihannoida, kun tietää että niiden takana on valtavaa kärsimystä ja lisäksi painon mukanaan tuomia ongelmia.
Ihannoida? Oot pelottava hullu. Kaiken lisäksi kansantalouden kannalta vaarallinen hullu. Infinifat on kyllä ihanuuden huipentuma.
Minua ei hävetä. Otan toisenkin pullan, jos sitä on tarjolla reilusti ja tarvittaessa kolmannenkin, ettei jää homehtumaan. Samoin lapsilleni maistuu herkut. Kaikki ollaan normaalipainoisia ja paljon liikuntaa harrastavia.
Ei ole oikeasti lihava ja kärsi siitä, ja ole siis UHRI, ellei ole niin iso ettei pysty ostamaan vaatteita kaupoista vaan joutuu pukeutumaan lakanoihin.
Alue: Aihe vapaa
Hyvä. Jos huomauteltaisiin enemmänkin näistä asioista ihan julkisesti ja häpeilemättä, niin ehkä tässä maassa ei olisi lihavuuskriisi.