Lihavan logiikka: normaalipainoisena pysyminen on äärimmäisen vaikeaa, vaatii paljon itsekuria ym.

Lihavuusmyytit ovat yleisiä myös normaalipainoisilla. Moni normaalipainoinenkin ajattelee, että lihava voi olla terve, vaikka todellisuudessa ns. terveistä lihavista 20 vuoden päästä vain n. 3-10 % ovat terveitä.

Eri ihmiset. En ole koskaan polttanut, joten tarvitsen vähemmän itsekuria etten sorru ensi viikonloppuna tupakointiin verrattuna johonkin juuri lopettaneeseen

En ole koskaan puolustellut ylipainoani tuolla tavalla. Olen lihava, koska tykkään syömisestä ja oluesta, ja inhoan liikuntaa. Töissä asiantuntija-ammatissa, hyvä äiti ja hyvä puoliso.

Kun on kerran päästänyt itsensä lihoamaan, normaalipainoon pääseminen ja siinä pysyminen on todella vaikeaa, liki mahdotonta, koska kroppa pyrkii aina takaisin isoimpaan saavuttamaansa painoon. Lihava pystyy laihtumaan vielä suht helposti, mutta laihdutetun painon säilyttäminen vaatii oikeasti armotonta itsekuria, sellaista mistä laihoilla ei ole tietoakaan. Eli et todellakaan syö oman kroppasi tuntemusten mukaan, vaan esim. pitämällä ruokapäiväkirjaa ja tyytymällä pelkkään vihannesraasteeseen tai appelsiineihin tai johonkin hyvin niukkaan.

No eihän lihava pystykään pysymään normaalipainoisena, koska on jo ylipainoinen. Laihduttaminen on ihan eri asia kuin vain normaalipainossa pysytteleminen, luulisi ap:n kaltaisten trollityperystenkin sen tajuavan.

Itsekuriko se on hyvän ihmisen mitta?

Empatia, muiden auttaminen, ystävälliset teot ynnä muu sellainen on joutavaa, eikä merkki hyvästä ihmisestä?

Mitä ihmettä? 

Ensinnäkin, monilla lihavilla joilla ns. itsekuri tosiaan on se ongelma, tätä itsekuriongelmaa esiintyy vain syömiseen liittyen. Esim. minulla on äärimmäisen hyvä itsekuri mitä tulee työhöni, talon ja puutarhan hoitoon tai koirieni ulkoiluttamiseen. En ole siis yleisesti itsekuriton veltto ihminen. Mutta syöminen on se yksi asia missä mukavuudenhalu vie usein vie voiton. Ei tämä tarkoita että olen jotenkin huonompi ihminen kuin joku jolle se ei ole ongelma, en välttämättä edes huonompi itsekuriltani kokonaisuudessaan. 

Toinen juttu on se, että normaalipainoisena pysyminen vaatii eri ihmisiltä tai eri elämänvaiheissa aivan erilaisia ponnistuksia. Itse olin noin 35-vuotiaaksi 50 kg rääpäle, ja toivoin että lihoisin muutaman kilon että näyttäisin edes naiselta. En todellakaan harjoittanut mitään itsekuria syömisteni ja juomisteni suhteen. Istuin baareissa kavereiden kanssa, söin herkkuja kun mieli teki mutta olin hoikka, koska välillä en viitsinyt laittaa ruokaa ollenkaan ja saattoi mennä vaikka päiviä syömättä. Ilman mitään itsekuria ja tahtojen taistelua. No, sitten 40 jälkeen lihoin 25 kiloa, ja NYT normaalipainoisuus todella on äärimmäistä itsekuria vaativa taistelu. Nälän ja heikotuksen ja palelun ja päänsäryn sietämistä, päivästä toiseen. Tämän on tutkimuskin todennut, että ensinnäkin joillain ihmisillä se on jo geneettisesti synnynnäisesti vaikeampaa kuin toisilla, ja viimeistään jos lihoo merkittävästi, niin nälkähormonien eritys jne muuttuu niin että on useammin nälkä, ei tule kylläiseksi pienistä määristä enää jne.

Kukaan ei pakota panemaan lihavia. Koeta kestää.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä? 

Ensinnäkin, monilla lihavilla joilla ns. itsekuri tosiaan on se ongelma, tätä itsekuriongelmaa esiintyy vain syömiseen liittyen. Esim. minulla on äärimmäisen hyvä itsekuri mitä tulee työhöni, talon ja puutarhan hoitoon tai koirieni ulkoiluttamiseen. En ole siis yleisesti itsekuriton veltto ihminen. Mutta syöminen on se yksi asia missä mukavuudenhalu vie usein vie voiton. Ei tämä tarkoita että olen jotenkin huonompi ihminen kuin joku jolle se ei ole ongelma, en välttämättä edes huonompi itsekuriltani kokonaisuudessaan. 

Toinen juttu on se, että normaalipainoisena pysyminen vaatii eri ihmisiltä tai eri elämänvaiheissa aivan erilaisia ponnistuksia. Itse olin noin 35-vuotiaaksi 50 kg rääpäle, ja toivoin että lihoisin muutaman kilon että näyttäisin edes naiselta. En todellakaan harjoittanut mitään itsekuria syömisteni ja juomisteni suhteen. Istuin baareissa kavereiden kanssa, söin herkkuja kun mieli teki mutta olin hoikka, koska välillä en viitsinyt laittaa ruokaa ollenkaan ja saattoi mennä vaikka päiviä syömättä. Ilman mitään itsekuria ja tahtojen taistelua. No, sitten 40 jälkeen lihoin 25 kiloa, ja NYT normaalipainoisuus todella on äärimmäistä itsekuria vaativa taistelu. Nälän ja heikotuksen ja palelun ja päänsäryn sietämistä, päivästä toiseen. Tämän on tutkimuskin todennut, että ensinnäkin joillain ihmisillä se on jo geneettisesti synnynnäisesti vaikeampaa kuin toisilla, ja viimeistään jos lihoo merkittävästi, niin nälkähormonien eritys jne muuttuu niin että on useammin nälkä, ei tule kylläiseksi pienistä määristä enää jne.

Täyttä potaskaa! Kukaan ei liho 25kg täytettyään 40...😂

Itselläni on 3 lasta (isoja jo) ja ihan samaa kokoa käytän kuin 20v sitten.

N44

Hohoijakkaa. Ja taas tämä yksi palsta-hullu lempiaheensa parissa: haukkumasana läskejä.

Mikä on tavoitteesi näissä ketjussa? Luuletko että läskit laihtuu, kun pääset haukkumaan niitä? Taitaa todellinen motiivi olla se, että olet itse niin vtun mitätön ja huonolla itsetunnolla varustettu ihminen, että et saa kicksejä muusta kuin toisten hankkimisesta?

Koska olet itse tyhmä ja ruma ja syrjäytynyt ihminen, niin ainoa ryhmä, joita voit haukkua on läskit.

Vierailija kirjoitti:

Itsekuriko se on hyvän ihmisen mitta?

Empatia, muiden auttaminen, ystävälliset teot ynnä muu sellainen on joutavaa, eikä merkki hyvästä ihmisestä?

Jos törmää esim. tappeluun, lihava ei voi mennä väliin

Vierailija kirjoitti:

Kun on kerran päästänyt itsensä lihoamaan, normaalipainoon pääseminen ja siinä pysyminen on todella vaikeaa, liki mahdotonta, koska kroppa pyrkii aina takaisin isoimpaan saavuttamaansa painoon. Lihava pystyy laihtumaan vielä suht helposti, mutta laihdutetun painon säilyttäminen vaatii oikeasti armotonta itsekuria, sellaista mistä laihoilla ei ole tietoakaan. Eli et todellakaan syö oman kroppasi tuntemusten mukaan, vaan esim. pitämällä ruokapäiväkirjaa ja tyytymällä pelkkään vihannesraasteeseen tai appelsiineihin tai johonkin hyvin niukkaan.

Itsekin laihdutin vaan 12 kg enkä ollut kuin ylipainon rajalla. Vaatii töitä pysyä näin laihana. Mullakin paino nousee heti jos en vahdi syömistä ja tästä syystä paastoankin joka päivä 16 tuntia. Joten aivan varmasti joutuu loppuelämän tarkkailemaan painoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä? 

Ensinnäkin, monilla lihavilla joilla ns. itsekuri tosiaan on se ongelma, tätä itsekuriongelmaa esiintyy vain syömiseen liittyen. Esim. minulla on äärimmäisen hyvä itsekuri mitä tulee työhöni, talon ja puutarhan hoitoon tai koirieni ulkoiluttamiseen. En ole siis yleisesti itsekuriton veltto ihminen. Mutta syöminen on se yksi asia missä mukavuudenhalu vie usein vie voiton. Ei tämä tarkoita että olen jotenkin huonompi ihminen kuin joku jolle se ei ole ongelma, en välttämättä edes huonompi itsekuriltani kokonaisuudessaan. 

Toinen juttu on se, että normaalipainoisena pysyminen vaatii eri ihmisiltä tai eri elämänvaiheissa aivan erilaisia ponnistuksia. Itse olin noin 35-vuotiaaksi 50 kg rääpäle, ja toivoin että lihoisin muutaman kilon että näyttäisin edes naiselta. En todellakaan harjoittanut mitään itsekuria syömisteni ja juomisteni suhteen. Istuin baareissa kavereiden kanssa, söin herkkuja kun mieli teki mutta olin hoikka, koska välillä en viitsinyt laittaa ruokaa ollenkaan ja saattoi mennä vaikka päiviä syömättä. Ilman mitään itsekuria ja tahtojen taistelua. No, sitten 40 jälkeen lihoin 25 kiloa, ja NYT normaalipainoisuus todella on äärimmäistä itsekuria vaativa taistelu. Nälän ja heikotuksen ja palelun ja päänsäryn sietämistä, päivästä toiseen. Tämän on tutkimuskin todennut, että ensinnäkin joillain ihmisillä se on jo geneettisesti synnynnäisesti vaikeampaa kuin toisilla, ja viimeistään jos lihoo merkittävästi, niin nälkähormonien eritys jne muuttuu niin että on useammin nälkä, ei tule kylläiseksi pienistä määristä enää jne.

Täyttä potaskaa! Kukaan ei liho 25kg täytettyään 40...😂

Itselläni on 3 lasta (isoja jo) ja ihan samaa kokoa käytän kuin 20v sitten.

N44

On tuollaisiakin toki, mutta tutkimusten mukaan keskimääräinen nelikymppinen on kuitenkin merkittävästi painavampi kuin keskimääräinen kaksikymppinen. 

Eihän omaan lihomiseeni toki syy mitkään pelkät hormonit olleet, vaikka esivaihdevuosioireetkin tuossa iässä alkoi, vaan sen yhdistelmä, että en älynnyt tarkkailla painoani koska se ei ollut koskaan ollut ongelma, ja lisäksi oli hyvin raskaat ns. ruuhkavuodet lapset teinejä, vanhemmat raihnaistumassa ja vaatimassa asioidensa hoitelua, töissä kovat stressit ja tähän kaikkeen söin ja join enemmän kuin tavallisesti.

Kerroppa ap miten tuo paino määrittelee ihmisarvon? Jos kerta mielestäsi lihava on arvoton ihminen, niin samalla logiikalla voi sanoa että palsta-yli-trolli on yhtä arvoton ihminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun on kerran päästänyt itsensä lihoamaan, normaalipainoon pääseminen ja siinä pysyminen on todella vaikeaa, liki mahdotonta, koska kroppa pyrkii aina takaisin isoimpaan saavuttamaansa painoon. Lihava pystyy laihtumaan vielä suht helposti, mutta laihdutetun painon säilyttäminen vaatii oikeasti armotonta itsekuria, sellaista mistä laihoilla ei ole tietoakaan. Eli et todellakaan syö oman kroppasi tuntemusten mukaan, vaan esim. pitämällä ruokapäiväkirjaa ja tyytymällä pelkkään vihannesraasteeseen tai appelsiineihin tai johonkin hyvin niukkaan.

Itsekin laihdutin vaan 12 kg enkä ollut kuin ylipainon rajalla. Vaatii töitä pysyä näin laihana. Mullakin paino nousee heti jos en vahdi syömistä ja tästä syystä paastoankin joka päivä 16 tuntia. Joten aivan varmasti joutuu loppuelämän tarkkailemaan painoa.

Miksi alennut puolustelemaan itseäsi ventovieraalle trollille? Jos täysin tuntematon tyyppi pysäyttäisi sinut kadulla ja kysyisi painostasi niin vastaisitko kiltisti hänellekin? Miksi? Missä itsekunnioituksesi on?

Eugeniikan näkökulmasta ihan vastaavat väitteet voi esittää mistä tahansa nähtävillä olevasta asiasta. Liian pienet tissit = huonompi ihminen, liian pieni muna = huonompi ihminen jne. Voit valita minkä eugeenisen näkökulman tahansa. Ei lihavuus tee siihen poikkeusta.

Sairastut syöpään jos alat huolta kantamaan lihavista ihmisistä ja eikö sinulla ole ihan tarpeeksi murhetta omasta terveydestäsi niin että tarvitsee muita kytätä. 

Laihduttaminen on helppoa. Vanha kunnon natsidieetti (keskitysleirivangin ruokavalio) kyllä karistaa kilot jokaisesta ihmisestä. Kun tuota dieettiä jatkaa tarpeeksi kauan, ihminen laihtuu vaarallisen alipainoiseksi ja lopulta kuolee nälkään.

En ole koskaan tajunnut MIKÄ näitä nykyajan lihavia ihmisiä vaivaa, kun he valehtelevat ja keksivät loputtomasti tekosyitä siihen, miksi laihduttaminen on muka niin "vaikeaa". Laihtuminen on yksi maailman yksinkertaisimmista asioista. Laihtuminen on niin helppoa, että monissa maissa jyllää nälänhätä ja sitä ihmisten laihtumista pyritään estämään monin keinoin (ruokalahjoitukset). 

Vierailija kirjoitti:

Eugeniikan näkökulmasta ihan vastaavat väitteet voi esittää mistä tahansa nähtävillä olevasta asiasta. Liian pienet tissit = huonompi ihminen, liian pieni muna = huonompi ihminen jne. Voit valita minkä eugeenisen näkökulman tahansa. Ei lihavuus tee siihen poikkeusta.

Terveelliset elintavat eugeniikkaa? Ymmärrät kai, että liian pienelle vehkeelle ei hirveästi mitään voi, mutta liikakiloista voi hankkiutua eroon.

Tässä lihavana on ihan tarpeeksi logiikkaa kun pitää pitää huolta ettei ala liian nälkiintyneeltä näyttämään.