Tervehditkö naapuristosi lapsia?

Asiaa puhut ap. Itse tervehdin naapurien lapsia ja niitä naapureitakin.

Tervehdin, ja opetan lapsillekin tervehtimisen.

en

Juu en.

Tervehdin kyllä.  Ja useimmat sanovat ihan reippaasti takaisin moi tms. Monet ihan pikkulapsetkin tervehtivät oma-aloitteisestkin. 

Mutta muutamista huomaa ettei tervehdys luonnistu ja jätän toki rauhaan parin kerran jälkeen. Kuten sinänsä aikuisetkin. Jos ei tervehdi, niin ei tervehdi.. ei tarvi eikä ongelma mulle. 

Juu, näin poikkeuksellisena vapaaehtoislapsettomana tervehdin naapurien lapset ja naapurustonkin lapset kun liikkuvat meidän taloyhtiön pihalla. Katson myös sivusilmällä perään ja puutun asiaan jos ovat vaikka kiipeämässä katolle palloa hakemaan tms.

Joo morjes sanon kaikille. Ja koirille terveisiä meidän kissalta.

Tän kuvion niin näkee kun asuu jonkun vuoden Keski-Euroopassa. Aikuiset ovat kohteliaita toisilleen ja lapsille. Täällä lapsia ei olla näkevinään ja aikuiset ei ole kohteliaita toisilleen. Sitten ihmetellään lasten huonoa käytöstä. Ja täällä möllit yläpeukuttaa tervehtimättä jättämistä. Varmasti sitä porukkaa jotka ajattelevat että "onneksi kerrostalossa naapuria ei tartte tervehtiä" ihan kuin se jotakin maksaisi.

Moikkaan lapsia ja aikuisia. Naapurin turkkilaisesta tosin ei pääse ohi pelkällä moilla, hänen kanssaan on aina jaettava viimeiset kuulumiset.

Vierailija kirjoitti:

en

Miksi et?

Tervehdin ja olen opettanut lapsenikin tervehtimään. Lapseni ovat jo aikuisia enkä ole aina varma, onko joku piha-alueella vastaantuleva lapsi samasta taloyhtiöstä vai ei, mutta tervehdin silti. Saattaa olla jonkun taloyhtiössä asuvan lapsen kaverikin tai vain läpikulkumatkalla, mutta samapa tuo. Aivan samalla tavalla tervehdin aikuisia. Tervehdin vastaantulevia koiranomistajia, kun oma koirani on mukana. Joskus ilmankin, jos olen tavannut ko koiranomistajan jo useamman kerran. 

Minun lähinaapurustossani asuu kymmeniätuhansia ihmisiä. En todellakaan tervehdi kaikkia. 

Meidän perheen seinänaapurissa asuu perhe, jonka lapset ovat leikkivät usein meidän lapsiemme kanssa. Kuitenkaan vanhemmat eivät koskaan, koskaan tervehdi lapsiamme, jos sattuvat vastaan tulemaan. Meitä vanhempia tervehtivät väkinäisesti, elleivät teeskentele etteivät huomaa (pälyile muualle). Ensin luulin, että meissä on jotain vikaa ennen kuin huomasin, että toimivat samoin muidenkin naapurien kanssa. Toisaalta, jos heille alkaa jostain asiasta juttelemaan niin käyttäytyvät ihan normaalisti. Mutta aina ohikulkiessa lymyilevät ihmeellisesti. Jokseenkin ahdistavaa käytöstä. Eikö voisi vain moikata normaalisti?

Keski-ikäisenä miehenä (maailman vaarallsin ja inhottavin otus) en todellakaan tervehdi tai muutenkaan puhu naapurin lapsille. En halua päätyä mihinkään nettivideoihin tai olla epäiltynä ahdistelusta. Samasta syystä en myöskään koska ota lapsia kyytiin, jos näen niiden tärisemässä tien vieressä- soitan mieluummin vaikka hätäkeskukseen.

Kannattaisi työpaikoillakin opetella tervehtimään. Ei sitä tarvitse sen enempää jutella, muta tervehtiminen käytävällä kohdatessa on usein hyvän tavan mukaista.

Kamala työskennellä samassa toimistossa ihmisten kanssa, jotka eivät edes tervehdi, mutta kasvoilla paistaa tuima katse. Tervehtiminen antaa sen anteeksi, koska joillakin meillä vaan sattuu olemaan todella tuima perusilme.

En tervehdi lapsia enkä aikuisia.

Tottakai tervehdin. Turpa kiinni, apina! Ja se ei liity ihonväriin, vaan sitä häiriökäyttäytymisen tasoon.