Paskaahan täällä niskaansa tästä saa, mutta avaudunpa silti.

Kiinnostavampi työ?

Rupea tekemään 4h/pvä.

Jos nykyinen työpaikka ahdistaa, niin etsi semmoinen työ josta nautit. Ihminen kuitenkin viettää elämästään työssä yli 60%, joten miksei sitäkin aikaa käyttäisi, niin että voisi olla onnellinen.

Lohduttaako yhtään että moni kollegasi saattaa ajatella samoin, muttei kehtaa sitä sanoa ääneen.

Vierailija kirjoitti:

Rupea tekemään 4h/pvä.

Monella ei ole taloudellisesti mahkuja tuohon. Eikä kaikki työnantajat tuohon edes suostu.

Jokainen on velvollinen itsensä elättämään. Mitenkähän se ilman työtä onnistuu, ellei ryhdy toisen elätiksi. Kukaan ei kunnioita sellaisia luusereita.

Mulla on sama homma kuin aloittajalla. Työkkäri pakotti hakemaan töihin joka on osoittautunut niin vaikeaksi ja raskaaksi etten millään pysty tekemään sitä kunnolla ja jatkuvasti tulee töissä sanomista. Työajan ulkopuolella en jaksa harrastaa mitään muuta kuin netin selaamista sängyllä maaten raskaan työni johdosta.

Koska minulla ei ole yhtään ystävää niin pää meinaa hajota työttömänä ollessa yksinäisyyteen ja tekemisen puutteeseen.

Kyllä vakavaksi vetää

Rupea järjestämään työssäkäyntiolosuhteitasi mahdollisimman sopiviksi itsellesi jaksamisen kannalta: sopiva, mielekäs työ (uusi ammatti?), oikeanlainen työyhteisö ja -ympäristö, lyhyet työmatkat jne. Huolehdi myös terveydestäsi, karsi kuormittavia tekijöitä elämästäsi.

Tämä voi viedä vuosia, jos täytyy ammattia vaihtaa. Siihen asti teet nykyisen työsi niin hyvin kuin pystyt, tarvittaessa sairauslomaa. 

Sepä se, työkaverit ja ilmapiiri ansaitsee vain kehuja. Ja silti tuntuu tältä😢 ja jos olisi kuten ennen kun vuosien ajan kärsin paskoista paikoista niin olisin varmaan kroonisesti sairaana vähän väliä ja/tai pillereiden popsija. Lyhyempää työaikaa en voi tehdä. Mitä "piristysruiskeisiin" tulee niin sitä lajia saanut viimeksi 2,5v sitten ja ihan avioliitossa elän.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Sepä se, työkaverit ja ilmapiiri ansaitsee vain kehuja. Ja silti tuntuu tältä😢 ja jos olisi kuten ennen kun vuosien ajan kärsin paskoista paikoista niin olisin varmaan kroonisesti sairaana vähän väliä ja/tai pillereiden popsija. Lyhyempää työaikaa en voi tehdä. Mitä "piristysruiskeisiin" tulee niin sitä lajia saanut viimeksi 2,5v sitten ja ihan avioliitossa elän.

Ap

Kahteen ja puoleen vuoteen et ole saanut mieheltäsi seksiä ja elät sen kanssa avioliitossa? Olisko aika karistella menneisyyden tomut?

Vaihda nuorempaan mieheen. ;)

M35

Siis edellisestä seksi kerrasta 2,5 vuotta?? Ei ole ihmekkään että tuntuu tuolta. Ilmeisesti parisuhde ei siellä kotona ole sitten muutenkaan kunnossa, ja se heijastuu myös kodin ulkopuolellekkin.

Minä vaihdoin työpaikkaa, mutta se on vain pahentanut asiaa. Edelleenkin kaipaan niitä ihan normaaleja tuntemuksia, "aamulla väsyttää", "voihan maanantai".

Sen sijaan, että ahdistaa tai painetaan tatti otsassa.

Osaatko yhtään avata, miksi et jaksaisi? Jos työ ja työkaverit ovat kerran ok?

Faith kirjoitti:

Rupea järjestämään työssäkäyntiolosuhteitasi mahdollisimman sopiviksi itsellesi jaksamisen kannalta: sopiva, mielekäs työ (uusi ammatti?), oikeanlainen työyhteisö ja -ympäristö, lyhyet työmatkat jne. Huolehdi myös terveydestäsi, karsi kuormittavia tekijöitä elämästäsi.

Tämä voi viedä vuosia, jos täytyy ammattia vaihtaa. Siihen asti teet nykyisen työsi niin hyvin kuin pystyt, tarvittaessa sairauslomaa. 

Olet oikeassa, mutta tuo on ihan kunnon taistelu, että pääsisi tuollaiseen onnelliseen asemaan.

Tiedän niin tuon tunteen. Itse olen vuokrafirman kautta yhdessä paikassa töissä. Töitä on silloin kun tarvitsevat apua, ja oi että olin iloinen kun ensi viikoksi mua ei kysytty töihin ja saan olla kotona. Inhoan tota työtä, mutta jossain pakko käydä..

Minullakin menee hermo. Pskaduunia pskaduunin perään ja vapaa-ajasta puolet menee murehtimiseen ja paremman paikan etsimiseen. Alkaa olemaan aika väsynyt tähän ja ikää mittarissa vasta 30.