Lue keskustelun säännöt.
Yksi sukulainen on niin JÄRJETTÖMÄN RASKASTA seuraa
03.11.2019 |
Usein tuntuu siltä että mieluummin pakenisin ongelmia oman käden kautta kuin että joutuisin olemaan hänen kanssaan ja pyytämään joskus apua. Hän kävelee niiiiiiin hitaasti ja mumisee jossain kaukana kuvitellen, että minä kuulen jotain hiljaista vaikeroivaa muminaa ihmispaljoudessa. AINA on joku vaiva jota voivotellaan ja huokaillaan ja pysähdellään vaikeroimaan kesken kävelyn. En vain KESTÄ ENÄÄ. Lisäksi väittää asioita jotka eivät todellakaan ole totta tai ovat tapahtuneet joskus menneisyydessä. Kivenkovaan väittää että kyllä näin tapahtui päivänä x, vaikka se tapahtui joskus kuukausia sitten. Niin raivostuttavaa!!! Ei ikinä usko kun sanon "ei kiitos." Jos en jollain hetkellä HALUA SYÖDÄ TAI JUODA, ja sanon että en tarvitse mitään, niin ei millään voi uskoa. Sitten taas suututaan ja sähistään kun sanon jo selkeästi vttuuntuneena että EI KIITOS EDELLEENKÄÄN.
Sukulainen käyttäytyy minua kohtaan noin senkin takia, että tietää etten "voi" muuta kuin ottaa kaiken p*skan niskaan jos jollain hetkellä tarvitsen apua. Koska hän sitä apua antaa niin hän sitten tekee mitä huvittaa. ONNEKSI tämä tilanne on vain väliaikainen ja jatkossa ei tarvitse kestää tuota stnan p*skaa enää!
Olen niin katkera heille, joilla on iloiset ja itsestään huolta pitävät sukulaiset, joiden kanssa ei tarvitse kiristellä hampaita ja hävetä jatkuvasti. Häpeän sitäkin että minusta paistaa v*tutus kilometrin päähän ja tuntemattomat ihmiset näkevät miten raivoissani kiehun.
En ymmärrä MITEN tälle sukulaiselle ei mene jakeluun, että hän on aivan ultimaattisen raskasta seuraa eikä hänen kanssaan kukaan voi viihtyä!
Olen onnellinen että muutin suht kauas eikä sukulainen käy ikinä täällä päin eikä tiedä tarkalleen missä edes asun. Edes kotona ja näillä seuduilla saan hengittää vapaasti eikä tarvitse pelätä törmäävänsä energiasyöppöön.
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän että kaikki itsestä huolta pitämiset sun muut ovat ihmisten omia päätöksiä eikä toisen nuhjuisuus tarkoita, että minä muutun jotenkin maagisesti samanlaiseksi vain sukulaisuuden takia. En vain kestä mitään nuhjuisuutta ja välinpitämättömyyttä. Ei tarvitse tehdä mitään suuria taikoja, mutta JOTAIN.
Näen sukulaista erittäin harvoin (jostain kumman syystä) mutta kenenkään muun seurassa en ole yhtä vttuuntunut. Kaikki muuttuu kun joudun hänen seuraansa ja kuuntelemaan jatkuvaa vaikerointia ja muminaa.
No, tämän lyhyen ajanjakson jälkeen aion taas elää omaa elämääni ilman energiasyöppöä. Puhelimessa voin joskus puhua, silloin se järjetön vaikerointi ja muu ei näy eikä pahemmin kuulu. En vain enää kestä häntä livenä. En vain kestä. Menetän järkeni. Varmaan surkuttelee sitäkin kun ei kumppania löydy tai kukaan käy kylässä. Miksiköhän!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no miks ******ssa pitää tavata ihmisiä joita ei halua?
ihan oma vika aloittajalla . ei kenenkään muu.
Tämä "ongelma" johtuu omasta pinnallisuudestani, mutta itse kun pidän huolen että olen aina siistin näköinen, hyväntuoksuinen enkä kulje missään rytkyissä, niin sukulainen on kyllä kaukana siitä. Jotenkin masentaa katsoa miten hän ei näe tippaakaan vaivaa ulkonäön eteen. En vain käsitä miten joku viihtyy nuhjuisena ja haluaa elää niin.