Meikkauskulttuuri on muuttunut valehteluksi

Joskus nuorena kollina opin, että meikkaamisessa on kysymys omien kauniiden piirteiden vahvistamisesta. Oma vaimonikin on aina sipaissut meikkiä hyvin kevyesti, jolloin meikatun ja meikkaamattoman ilmiasun ero on ollut pieni.

Nykyään, kun joskus harvoin näen meikkaamattomia naisia, joita tapaan jokapäiväisessä arjessa, suorastaan hätkähdän, koska ero meikattujen ja meikkaamattomien kasvojen välillä on tyrmistyttävä.

Kysymys ei ole siitä, että vähän korostetaan, vaan meikkiä käytetään naamion luomiseen. Samalla olen tajunnut, että ulkonäöllisesti vähemmänkin kaunis saadaan meikillä hyvin viehättäväksi. Kun naamion riisuu, takaa paljastuu tavallinen nainen, joka luonnonasussa ei herätä sen kummempaa huomiota.

Meikkien lisäksi harhakuvien luomiseen käytetään vaatteita ja kuvia. Sopivasti valitulla vaatteella kropan muoto saadaan hämättyä. Somen kuvissa taas käytetään erilaisia filttereitä ja kuvakulmia, jotka kätkevät totuuden.

Mutta kaupallinen maailma se vasta hurja onkin. Tämäkin nainen oli videon kuvausaikaan perussievä, mutta tuolla videolla hän näyttää tyrmistyttävän seksikkäältä. Seksikkyyttä vielä korostetaan tiheillä leikkauksilla ja nopeutetuilla otoksilla.

Samaan aikaan kun jotkut harvat huutavat, että naisillakin on oikeus kainalokarvoihin, valtakulttuuri menee aivan toiseen suuntaan. Nykykulttuurissa nainen on tuotteistetumpi kuin koskaan, eikä siihen auta tasa-arvoinen pohjoismainen kulttuuri tai kansan korkea koulutustaso. Monet naiset odottavat toisiltaankin itsensä peittämistä. Jos nainen ei esitä itseään jonain muuna kuin on, sitä voidaan pitää suoranaisena epäkohteliaisuutena.

Myös miehille on ruvennut kasautumaan painetta ulkonäöstä, mutta kyllä se on vielä vähäistä verrattuna naisten naamiokulttuuriin.

Mikä ihme tuollaiseen on syynä? Tuskin nyt ainakaan patriarkaatti, koska eihän koulutettujen ja hyvin toimeentulevien naisten olisi mikään pakko pakkeloida itseään. Ihan vapaaehtoisesti he sen tekevät.