Move testit tappaa liikunnan ilon kun puolet luokasta luokitellaan surkeiksi

Miksi aina pitäisi mennä surkeimman pellen ehdoilla?

Joskus totuus sattuu

Pitäisikö motorisesti heikkotasoiselle lapselle valehdella että hän on Usain Bolt?

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina pitäisi mennä surkeimman pellen ehdoilla?

Tämän takia eri asioissa olisi tasoryhmät mutta kun asioista mitään tietämättömien ku**aha**ujen mielestä tuollainen on syrjivää niin sitten lahjakkaammat tylsistyy niin kielten kuin matikan kuin urheilutunneilla kun niille parille hitaimmalle väännetään asiaa rautalangasta. 

Kyllä liikunnassa pitäisi verrata vaan omaan lähtötasoon. Jos nyt joltain astmaatikolta tai keskoselta vaaditaan kohtuuttomuuksia niin ei se ikinä ole edes mahdollista

Miksi näitä tällaisia edes mitataan?

Kävin peruskoulun 70/80luvuilla enkä muista että olisi koskaan mittailtu yhtään mitään. Liikuntatunnilla liikuttiin. Pelattiin jalkapalloa, pesäpalloa (tai pitskuksi kutsuttua variantia), lentopalloa, polttopalloa, suunnistettiin, hiihdettiin, luisteltiin.

Kerran vuoteen taisi olla jotkut kylien koulujen väliset kisat missä sai ottaa mittaa toinen toisistaan.

No, se lienee karvas totuus tämän päivän lapsista. Huono kunto johtuu liikkumattomuudesta. Seurauksena tulevaisuudessa valtavat terveysongelmat.

Sama tulos tulisi myös, jos mitattaisiin matematiikan tai lukemisen taitoja. Siis ihan oikeasti eikä koko ajan helpommilla mittareireilla. Taso on tippunut älyttömästi, mutta siitä ei puhuta. Kaikki on kiinni vain siitä, että lapsi ei saa koulussa riittävästi tukea.

Vai olisiko kodeilla sittenkin jotain tekemistä sen kanssa, että lapset laiskistuu koneiden ja herkkujen ääreen...?

Asiaan liittymättä: 

Huolestunut vanhempi lehdessä: puolet ikäluokasta luokiteltiin ikäluokan keskiarvoa huonommiksi, tämä on väärin!!

Vierailija kirjoitti:

No, se lienee karvas totuus tämän päivän lapsista. Huono kunto johtuu liikkumattomuudesta. Seurauksena tulevaisuudessa valtavat terveysongelmat.

Sama tulos tulisi myös, jos mitattaisiin matematiikan tai lukemisen taitoja. Siis ihan oikeasti eikä koko ajan helpommilla mittareireilla. Taso on tippunut älyttömästi, mutta siitä ei puhuta. Kaikki on kiinni vain siitä, että lapsi ei saa koulussa riittävästi tukea.

Vai olisiko kodeilla sittenkin jotain tekemistä sen kanssa, että lapset laiskistuu koneiden ja herkkujen ääreen...?

Ei se pelkästään tuosta johdu. Jotkut ei vaan ole lahjakkaita jossain lajeissa. Esim. itse olin todella surkea voimistelulajeissa mutta mitäpä tuosta. En koskaan haaveillut tulevani voimistelijaksi tietenkään ja harrastin jotain muuta.

Tosiasiassa jälkeenpäin miettimällä olisi nimenomaan pitänyt harjoitella voimistelua ja varsinkin voimaa vartalon lihaksiin koska surkeuteni voimistelussa johtui lähinnä siitä että olin nuorena sellainen laiha kukkakeppi ilman mitään lihaksia. 

Lapsen ei ole pakko osallistua, voit ilmoittaa kouluun, että et anna lupaa. Liikunnan pitää tuoda iloa ja kannustaa liikkumaan, ei mitään kuntotestejä pitäisi olla edes koulussa, vaan mahdollisuus koittaa eri lajeja, jotta jokainen lapsi voi löytää oman tavan liikkua.

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina pitäisi mennä surkeimman pellen ehdoilla?

Koska ne ”surkeat pellet” tarvitsevat liikuntatunteja jopa muita enemmän löytääkseen liikkumisen ilon. Nykysysteemi suosii huippu-urheilijoita heidän kustannuksellaan, mikä usein tappaa innostuksen koko loppuelämäksi. Sitten mietitään, miksi niin monet aikuiset ovat lihavia eivätkä liiku tarpeeksi.

Ehdotan ratkaisuksi koululiikuntaan tasoryhmiä tai vaihtoehtoisesti numeroarvioinnin poistamista.

Koululiikunta tappaa liikunnan ilon. Opettajat ovat muka korkeakoulututkinnon suorittaneita mutta eivät silti tajua esim. sitä, että ylipainoinen saa alkuverryttelyssä hien pintaan vähemmällä kuin normaalipainoinen ja hyväkuntoinen. Alkuverryttely on jo niin rankka, ettei varsinaista liikuntaa jaksaisi ollenkaan. Armeijassakin heikkokuntoisimmat pannaan sauvakävelemään mutta koulussa kaikkien on pakko pysyä hyväkuntoisten tahdissa. Tämä sama oli 70-luvulla eikä näytä muuttuneet miksikään 2000-2010-luvulle tultaessa. 

Vanhimman tyttären liikunnanope oli sanonut hänelle "tuossa samassa ajassa kuin sinä juoksit 1500m, minä olisin kävellyt sen". Kyllä oli kannustavaa. Voitteko kuvitella, että kieltenope sanoisi oppilaalle "minä olisin kyllä osannut kirjoittaa tuon lauseen ilman kielioppivirheitä". Kyseessä oli vielä harjoittelukoulu eli tulevat opettajat opetetaan tavoille.

Liikunnanopettajat ovat entisiä koulukiusaajia, jotka nyt saavat palkkaa kiusaamisesta.

Liikunta on koulun turhanpäiväisin aine, josta jälkeen jäämisestä ei ole mitään haittaa. Kouluaikoina ajattelin "kun tämä p****a jonain päivänä on ohi, en liiku enää ikinä. Nyt olen 56v ja päätös on pitänyt. Minulla on vakituinen työpaikka, mikä nykypäivän Suomessa ei ole itsestäänselvyys. Olisi asiat yhtä hyvin, jos liikunnan sijaan olisin jäänyt jälkeen äidinkielessä tai matematiikassa? 

Minulle lasten eräs liikanope on sanonut, että koululiikunnan tarkoitus on opettaa, että liikunta on tärkeä osa elämää. Sitten kannattaisi muuttaa opetusmenetelmiä, jotta päästäisiin haluttuun lopputuloksiin. Nykymenetelmillä tuloksena on liikuntaa vihaavia aikuisia (paitsi tietty ne, jotka muutenkin tykkäävät aineesta). Onnea valitsemallanne tiellä.

Niin testier tavoite pitäisi olla kivan lajin löytäminen jokaiselle eikä huonous/hyvyys. Ja tsemppihengen kasvatus

Siis eikö lapsen sairautta oteta huomioon?

Meillä lapsella autoimmuunisairaus, johon liittyy niveltulehduksia. Tällä hetkellä tulehdus sorminivelissä ja toisessa kyynerpäässä. Tässä kunnossa pystyisi hyvin esim. juoksuosuuden tekemään, muttei heittämään tai tekemään punnerruksia.

Tähän asti osallistunut koululiikuntaan normaalisti, toki jos on saanut juuri lääkepistoksia niveliin niin ei ole voinut osallistua.

Minunkin kasiluokkalainen toi testin kotiin rytättynä. Tytärtä hävetti, kun sai taas täydet pisteet ja kaverit sai huonot.

Tyttäreni ei edes ole kovin liikunnallinen, koulumatkat pyöräilee ja joskus potkii palloa isoveljensä kanssa. Kesäisin jonkin verran uidaan, snorklataan ja pelataan tennistä.

Mietin vaan, että kuinka huonoja ne muut ovatkaan, ne keillä ei ole rajoitteita.

Vierailija kirjoitti:

Niin testier tavoite pitäisi olla kivan lajin löytäminen jokaiselle eikä huonous/hyvyys. Ja tsemppihengen kasvatus

Nuo tavoitteet saavuttaa peluuttamalla lapsilla eri lajeja, ilman testejä.

Vierailija kirjoitti:

Koululiikunta tappaa liikunnan ilon. Opettajat ovat muka korkeakoulututkinnon suorittaneita mutta eivät silti tajua esim. sitä, että ylipainoinen saa alkuverryttelyssä hien pintaan vähemmällä kuin normaalipainoinen ja hyväkuntoinen. Alkuverryttely on jo niin rankka, ettei varsinaista liikuntaa jaksaisi ollenkaan. Armeijassakin heikkokuntoisimmat pannaan sauvakävelemään mutta koulussa kaikkien on pakko pysyä hyväkuntoisten tahdissa. Tämä sama oli 70-luvulla eikä näytä muuttuneet miksikään 2000-2010-luvulle tultaessa. 

Vanhimman tyttären liikunnanope oli sanonut hänelle "tuossa samassa ajassa kuin sinä juoksit 1500m, minä olisin kävellyt sen". Kyllä oli kannustavaa. Voitteko kuvitella, että kieltenope sanoisi oppilaalle "minä olisin kyllä osannut kirjoittaa tuon lauseen ilman kielioppivirheitä". Kyseessä oli vielä harjoittelukoulu eli tulevat opettajat opetetaan tavoille.

Liikunnanopettajat ovat entisiä koulukiusaajia, jotka nyt saavat palkkaa kiusaamisesta.

Liikunta on koulun turhanpäiväisin aine, josta jälkeen jäämisestä ei ole mitään haittaa. Kouluaikoina ajattelin "kun tämä p****a jonain päivänä on ohi, en liiku enää ikinä. Nyt olen 56v ja päätös on pitänyt. Minulla on vakituinen työpaikka, mikä nykypäivän Suomessa ei ole itsestäänselvyys. Olisi asiat yhtä hyvin, jos liikunnan sijaan olisin jäänyt jälkeen äidinkielessä tai matematiikassa? 

Minulle lasten eräs liikanope on sanonut, että koululiikunnan tarkoitus on opettaa, että liikunta on tärkeä osa elämää. Sitten kannattaisi muuttaa opetusmenetelmiä, jotta päästäisiin haluttuun lopputuloksiin. Nykymenetelmillä tuloksena on liikuntaa vihaavia aikuisia (paitsi tietty ne, jotka muutenkin tykkäävät aineesta). Onnea valitsemallanne tiellä.

Voi jeesus että voit olla tyhmä ihminen. Liikunnasta pitämistä ei voi pakottaa oppilaille yhtään sen enempää kuin mistään muustakaan harrastuksesta pitämistä.

Voitko kuvitella esim. että voisit jotenkin ihmeesti opettaa koululuokan kokonaan pitämään vaikka virkkauksesta tai ralliautolla ajamisesta täysiä tai mäkihyppäämisestä tai kissojen viennistä kissanäyttelyihin tai vaikka siitä liikunnasta?

Jotkut ei vaan yksinkertaisesti mukavuudenhalunsa vuoksi halua liikkua niin että rasittuvat ja hikoavat joten noita ei voi saada rakastamaan kuntoakohottavaa liikuntaa. Luulisi että yli viisikymppinen on oppinut itsetuntemusta edes tuon verran. 

Suurin osa lapsista nyt ei kuitenkaan ole jotain reumaattisia keskosia. Ja niille, jotka ovat, voi kertoa, että semmoista se vaan on.

Pitäähän jonkun tahon seurata lasten terveyttä ja kuntoa. Ja luulisi, että huoltajaakin asia kiinnostaisi. Muutenhan on helppo tuudittautua siihen, että tilanne on normaali, vaikka lapsen toimintakyky voi olla pahasti rajoittunut.

Mutta ei, sen sijaan, että otettaisiin itse mitään vastuuta, keskitytään haukkumaan liikunnanopettaja jne.

https://www.is.fi/terveys/art-2000001250622.html

Liikkuvuutta ja voimaa mitataan vähän niin kun. Natsisaksassa

Vierailija kirjoitti:

Minunkin kasiluokkalainen toi testin kotiin rytättynä. Tytärtä hävetti, kun sai taas täydet pisteet ja kaverit sai huonot.

Tyttäreni ei edes ole kovin liikunnallinen, koulumatkat pyöräilee ja joskus potkii palloa isoveljensä kanssa. Kesäisin jonkin verran uidaan, snorklataan ja pelataan tennistä.

Mietin vaan, että kuinka huonoja ne muut ovatkaan, ne keillä ei ole rajoitteita.

Miksi alapeukut?