Lue keskustelun säännöt.
Itsemurhaa hautova teini
02.11.2019 |
Oon 14.v tyttö. Mulla on ollu masrnnus jo pitkään ja mulla on kans ahdistuneisuushäiriö. Olen ollut itsetuhoinen ja miettinyt itsemurhaa useaan otteeseen. Oon rampannu kaikki maialman psykolgi psykiatrit läpi. Aloin puhuun avoimesti asioistani. Halusin ihmisten tietävän et ne ei ooo yksin ja mä haluun auttaa ja tukee kaikkia. Kaikki haukku mua sen takii huomiohuoraks. Mä en jaksa enää. Mun vamhemmat on sanonu ihan suoraa et ne ei jaksa mua. Kukaan ei haluu mua. Kaikki mitä mä teen on muiden mielestä väärin. Mulla ei ooo enää ketään mun tukena. Haluun vaan kuolla. Aikuiset vastatkaa mulle onko elämä elämisen arvosta?
Kommentit (5)
Todella on on elämisen arvoista. :) Olet masentunut ja siksi sinusta tuntuu tuolta! Kun toivut masennuksesta, niin elämä alkaa näyttää kirkkaammalta.
Oletko saanut lääkitystä? Siitä voisi olla apua jos pelkkä keskustelu ei auta tarpeeksi.
Kaikkea hyvää sinulle :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella naurettava kommenti. Tekstin kirjoittaja haluaa selvästi apua eikä tuollaisten idioottien pään aukomista. Nuorten itsemurhat ovat yleistyneet suuresti. Mieti mitä sanot!
Voi ap mä itse olin 15 vuotta sitten, myöskin 14-vuotiaana, samassa tilanteessa! Rampattiin sairaalan psykiatrian polilla kaksi vuotta, mitään vikaa ei löydetty muuta kuin aspergerin piirteitä ja taipumusta ahdistuneisuuteen. En päässyt osastohoitoon vaikka itkin t*ppavani itseni 10 tuntia kestävien paniikkikohtausten takia. En myöskään saanut lähetettä Kelan terapiaan. Tämän johdosta purin kaiken hämmennyksen, raivon ja ahdistuksen vanhempiini. Äiti huusi minulle kerran että "ei olis ikinä pitänyt tehdä sua" ja "hajotat mun ja isäsi avioliiton ja sairastutat koko perheen hullujenhuoneelle". Teinityttöjä ei oteta vakavasti sairaaloissa, lisäksi vanhemmat jätetään oman onnensa nojaan. Vanhempani olivat harkinneet noina aikoina minun pois antamista.
Nyt 15 vuotta myöhemmin olen menossa uudestaan as-tutkimuksiin. Mielialalääkkeitä söin 10 vuotta ja en mä ilman niitä olis selvinnyt lukiosta (dg keskivaikea paniikkihäiriö v. 2007). Älä ap anna periksi. Mene vaikka itse päivystykseen jos olo on kurja, älä välitä vanhemmistasi. Minunkin piti itse salaa hakea apua yksityiseltä mun kesätyörahoilla. Ei ne sairaalassa tuputa lääkkeitä alle 16-vuotiaille, ellei kyseessä ole psykoosi. Lisäksi nykyään on kaiken maailman kriisichatteja ja 24/7 puhelinnumeroita nuorille. Minun nuoruudessa ei ollut mitään. Jos mut olis hoidettu v. 2004, mä en olis koskaan tarvinnut lääkitystä ja siitä olen h*lvetin katkera.
Olen 23-vuotias. Yritin itsemurhaa 16-vuotiaana hyvin samantyyppisistä ongelmista johtuen. Tänä päivänä olen ikuisesti kiitollinen siitä, että olen vielä täällä. En jaksanut uskoa etty tietty kipu katoaa ikinä, mutta ihme kyllä niin tapahtui.
En koskaan kannusta nuoria juttelemaan tuntemattomille aikuisille netissä. Mutta jos tosiaan tuntuu ettei yksikään työntekijä, auttava puhelin, terapeutti tai kaveri kuuntele, huikkaa niin voin koittaa kuunnella vaikka KIKissä. Voimia AP, muista että aina voi soittaa hätänumeroon jos et tiedä mitä muuta tehdä ja tuntuu ettet selviä. ❤️
Jopas te itsemurhaa hautovat olette liikkeellä. Sinäkin vasta 14-vuotias. Olisiko pimeys ja synkkä ilma osatekijöinä?