Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin muuttaa pois kotoa!
02.11.2019 |
Onkohan tämä jokin viidenkympin villitys vai mitä? Haluaisin oman yksiön, jossa voisin asua ihan rauhassa. Perhe pärjää jo ilman minua. Voisin käydä vaikka viikonloppuisin viettämässä aikaa heidän kanssaan. Ei huvita kotityöt eikä ison asunnon ylläpito, joka ei ole minun "omani". Voisin hommata yksiön fillarimatkan päästä työpaikalta, eikä tarvitsisi autoilla edestakaisin. Saisin sisustaa sen niin kuin itse haluan ja olla ihan rauhassa illat! Mitään varsinaista ristiriitaa perheen kanssa ei ole, mutta olo on vähän kuin nuorella, joka haluaisi vihdoin muuttaa omaan kotiin. Tajuaako kukaan mitä tarkoitan, ja onko vaihtoehtoisia ideoita viisikymppisen "itsenäistymiselle"?
Kommentit (22)
Muuta pois.
Kuka sinua estäisi sitä tekemästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on vapaus asua just niin kuin haluat.
Vierailija kirjoitti:
Kukapa ei välillä haluaisi. Mutta ei hanskoja voi heittää tiskiin kesken kaiken, homma hoidettava loppuun asti, lapset aikuisiksi.
Kyllä homma on hoidettu jo ihan riittävän pitkälle, kun nuorempikin lapsi on jo 15 ja pärjää hyvin isänsä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on vapaus asua just niin kuin haluat.
Joo, mutta voisin katua pian. En ihan tiedä, mitä haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, sama juttu. Lähdinkin, enkä ole katunu päivääkään. Odota kuitenkin vielä hetki, silleen että nuorin on vaikkapa 17 ja murrosiän herkkys mennyt ohi.
Meillä jokaisella on vain yksi elämä. Ihan oikeasti, vain yksi ja ainoa elämä. Vastuu pitää kantaa, eli lapset aikuiseksi, mutta myös itseään pitää ajatella.
Ahdistavinta mitä tiedän on yksi kaverini, joka on mennyt nuorena tyttönä naimisiin miehen kanssa jota ei rakasta. Ei osannut tuolloin odottaa tai edellyttää parempaa. Suree ettei ikinä saanut kokea sitä suurta tunnetta. Mutta ei eroa, koska papin amen. Lohduttautuu elvistelemällä ”nejänkymmenenvuoden liitolla”. Apua.
Näitä ”Sirkka-Liisoja” on maailma puolillaan, osa vielä omaishoitaa vuosikymmenen äyskivää trmperamenttista jäärää.
Eläkää ihmiset, eläkää!
Ei se noi toimi, että otat parhaat palat. Ratkaisu pitää olla oikeudenmukainen. Kunnollinen ero ja lasten tapaamuset miten sovittekin.
Ei niin, että muut hoitaa kaiken ja sinä "vierailet".
N53
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukapa ei välillä haluaisi. Mutta ei hanskoja voi heittää tiskiin kesken kaiken, homma hoidettava loppuun asti, lapset aikuisiksi.
Kyllä homma on hoidettu jo ihan riittävän pitkälle, kun nuorempikin lapsi on jo 15 ja pärjää hyvin isänsä kanssa.
No ei ole. Se 15-vuotias on lapsi. Jos pärjää hyvin isänsä kanssa, mikä on sinun ongelmasi. Jos ei mitään töitä kotona ole.
Kyllä joka ikinen päivä mietin poismuuttoa ja haaveilen yksiöstä tai pienestä kaksiosta ja uudesta elämästä. Vielä pitää odottaa muutama vuosi ettei minua tarvita. Pääsisi vihdoinkin ihan omaan kotiin eikä sinne tulisi asumaan kukaan muu, ikinä! Parisuhteet ja vanhemmuus on sellaista elämän leikkimistä ja ikuista kotileikkiä mutta ei se ole aitoa omana itsenään elämistä vaan sitä on vain työsuhteessa muiden ihmisten piikana 24/7. Minä haluan elämääni vihdoin jotakin omaa! Haluan oman näköisen ja oman kokoisen elämän. Minäkin haluan olla olemassa ja minunkin elämä on merkittyksellinen, ei ihmisen koko elämää voi määrittää se miten se voi passata muita ihmisiä ja elää niille olematta ikinä itse elossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä joka ikinen päivä mietin poismuuttoa ja haaveilen yksiöstä tai pienestä kaksiosta ja uudesta elämästä. Vielä pitää odottaa muutama vuosi ettei minua tarvita. Pääsisi vihdoinkin ihan omaan kotiin eikä sinne tulisi asumaan kukaan muu, ikinä! Parisuhteet ja vanhemmuus on sellaista elämän leikkimistä ja ikuista kotileikkiä mutta ei se ole aitoa omana itsenään elämistä vaan sitä on vain työsuhteessa muiden ihmisten piikana 24/7. Minä haluan elämääni vihdoin jotakin omaa! Haluan oman näköisen ja oman kokoisen elämän. Minäkin haluan olla olemassa ja minunkin elämä on merkittyksellinen, ei ihmisen koko elämää voi määrittää se miten se voi passata muita ihmisiä ja elää niille olematta ikinä itse elossa.
Katsotaan miltä leikiltä elämä tämän muuton jälkeen tuntuu.
Ei ainakaan näytä lapset kiinnostavan. Toivottavasti joku asia kiinnostaa. Voi olla, että sekin tuntuu leikiltä.
Minulla on 19- ja 17-vuotiaat lapset. Nyt on aika paljon omaa aikaa ja voin tehdä ihan mitä haluan. Tunnen kuitenkin lämpöä lapsiani kohtaan ja aion heitä tukea vielä seuraavinakin vuosina, vaikka vanhempi asuu jo yksin.
Tämä on minun elämääni ja osa sitä ovat lapseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä joka ikinen päivä mietin poismuuttoa ja haaveilen yksiöstä tai pienestä kaksiosta ja uudesta elämästä. Vielä pitää odottaa muutama vuosi ettei minua tarvita. Pääsisi vihdoinkin ihan omaan kotiin eikä sinne tulisi asumaan kukaan muu, ikinä! Parisuhteet ja vanhemmuus on sellaista elämän leikkimistä ja ikuista kotileikkiä mutta ei se ole aitoa omana itsenään elämistä vaan sitä on vain työsuhteessa muiden ihmisten piikana 24/7. Minä haluan elämääni vihdoin jotakin omaa! Haluan oman näköisen ja oman kokoisen elämän. Minäkin haluan olla olemassa ja minunkin elämä on merkittyksellinen, ei ihmisen koko elämää voi määrittää se miten se voi passata muita ihmisiä ja elää niille olematta ikinä itse elossa.
Kyllä perhe sinun vastenmielisyyden tuntee nahoissaan. Lapsilla on äiti, joka ei välitä, joka leikkii äitiä.
Minulla oli tuo sama fiilis muutama vuosi sitten, mutta se meni ohi. Aloin ottamaan itselleni enemmän omaa aikaa. Se helpotti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä joka ikinen päivä mietin poismuuttoa ja haaveilen yksiöstä tai pienestä kaksiosta ja uudesta elämästä. Vielä pitää odottaa muutama vuosi ettei minua tarvita. Pääsisi vihdoinkin ihan omaan kotiin eikä sinne tulisi asumaan kukaan muu, ikinä! Parisuhteet ja vanhemmuus on sellaista elämän leikkimistä ja ikuista kotileikkiä mutta ei se ole aitoa omana itsenään elämistä vaan sitä on vain työsuhteessa muiden ihmisten piikana 24/7. Minä haluan elämääni vihdoin jotakin omaa! Haluan oman näköisen ja oman kokoisen elämän. Minäkin haluan olla olemassa ja minunkin elämä on merkittyksellinen, ei ihmisen koko elämää voi määrittää se miten se voi passata muita ihmisiä ja elää niille olematta ikinä itse elossa.
Katsotaan miltä leikiltä elämä tämän muuton jälkeen tuntuu.
Ei ainakaan näytä lapset kiinnostavan. Toivottavasti joku asia kiinnostaa. Voi olla, että sekin tuntuu leikiltä.
Tai sitten sinä olet näitä hälläväliä äiteja ja vaimoja jotka elää kaikki asiat eikä tajua tarkkailla sen oman olemisensa laatua ja miten tekee asiat. Tietenkään sitä ei ikinä väsy jos elää kuin pellossa.
Eipä tää niin herkkua ole, yksiössä nyyhöttäminen....Alkuun kyllä oli. Sai sisustaa ja syödä ja juoda mitä halusi. Mennä ja tulla miten halusi, tavata ketä huvitti. Harrastaa irtosuhteita. Nyt kyllästyttää tämä yksin olo kun sitä "oikeaa" ei ole löytynyt. Vaihtaisin takaisin siihen aikaan kun lapset oli pieniä ja eleettiin ruuhkavuosia. No, aika aikaansa kutakin....
Eikö edes miehen seura kiinnosta? Minusta on ollut mukavaa, kun on saatu olla miehen kanssa kahdestaan. Meillä on vain yksi lapsi eikä kauheaa laumaa, joten tiskiä ja pyykkiä ei ole ollut tolkuttomasti ja toki lapsi osallistui niihin puuhiin itsekin. Mutta kyllähän sen huomasi kun lapsi lähti lukioon toiselle paikkakunnalle, että vähemmän tulee tiskiä ja muuta. Lukion jälkeen muutti sitten kokonaan pois eikä ollut niitä viikonloppukyläilyjäkään enää, saatiin miehen kanssa lapsen huone omaan käyttöön ja olihan se aivan mahtavaa päästä isompaan makuuhuoneeseen ja meidän vanhasta makuuhuoneesta tuli miehelle työhuone.
Kyllä minäkin välillä haaveilen pienemmästä asunnosta, mutta sen aika on sitten joskus myöhemmin. Nyt nautitaan tilasta eikä meillä ole vielä kiire vapauttaa tästä pääomia muuhun käyttöön.
Miksi ap koet, ettei perheen yhteinen koti ole sinunkin oma? Etkö omista siitä mitään? Eikö sinulla ole sananvaltaa sisustusasioissa? Me omistamme kodin 50/50 ja kyllä minä koen että tämä on minunkin oma. Vaihdan varmaankin pienempään sitten leskirouvana, mutta niin kauan kun mies on elossa niin asun tässä ihan mielelläni, vaikka minulle riittäiis pienempikin.
No älä ole piikana! Jakakaa kotityöt oikeudenmukaisesti. Vähän haastetta voi tietty olla jos 15v on tähän asti päässyt vähällä.
Minulla on tuollainen olo jokaisina pms-päivinä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä joka ikinen päivä mietin poismuuttoa ja haaveilen yksiöstä tai pienestä kaksiosta ja uudesta elämästä. Vielä pitää odottaa muutama vuosi ettei minua tarvita. Pääsisi vihdoinkin ihan omaan kotiin eikä sinne tulisi asumaan kukaan muu, ikinä! Parisuhteet ja vanhemmuus on sellaista elämän leikkimistä ja ikuista kotileikkiä mutta ei se ole aitoa omana itsenään elämistä vaan sitä on vain työsuhteessa muiden ihmisten piikana 24/7. Minä haluan elämääni vihdoin jotakin omaa! Haluan oman näköisen ja oman kokoisen elämän. Minäkin haluan olla olemassa ja minunkin elämä on merkittyksellinen, ei ihmisen koko elämää voi määrittää se miten se voi passata muita ihmisiä ja elää niille olematta ikinä itse elossa.
Ap paikalla taas, tämä ei ollut minun kirjoittamani enkä tunne näin. Esikoinen muutti pois kotoa ja minussa on vain herännyt muisto siitä, miten ihanaa itsenäistyminen oli ja haaveilen itsekin jostain omasta tilasta.
Kukapa ei välillä haluaisi. Mutta ei hanskoja voi heittää tiskiin kesken kaiken, homma hoidettava loppuun asti, lapset aikuisiksi.