Haluaisin muuttaa pois kotoa!
Onkohan tämä jokin viidenkympin villitys vai mitä? Haluaisin oman yksiön, jossa voisin asua ihan rauhassa. Perhe pärjää jo ilman minua. Voisin käydä vaikka viikonloppuisin viettämässä aikaa heidän kanssaan. Ei huvita kotityöt eikä ison asunnon ylläpito, joka ei ole minun "omani". Voisin hommata yksiön fillarimatkan päästä työpaikalta, eikä tarvitsisi autoilla edestakaisin. Saisin sisustaa sen niin kuin itse haluan ja olla ihan rauhassa illat! Mitään varsinaista ristiriitaa perheen kanssa ei ole, mutta olo on vähän kuin nuorella, joka haluaisi vihdoin muuttaa omaan kotiin. Tajuaako kukaan mitä tarkoitan, ja onko vaihtoehtoisia ideoita viisikymppisen "itsenäistymiselle"?
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Eipä tää niin herkkua ole, yksiössä nyyhöttäminen....Alkuun kyllä oli. Sai sisustaa ja syödä ja juoda mitä halusi. Mennä ja tulla miten halusi, tavata ketä huvitti. Harrastaa irtosuhteita. Nyt kyllästyttää tämä yksin olo kun sitä "oikeaa" ei ole löytynyt. Vaihtaisin takaisin siihen aikaan kun lapset oli pieniä ja eleettiin ruuhkavuosia. No, aika aikaansa kutakin....
En myöskään haaveile uusista suhteista tms., haluan vain omaa rauhaa! Ap
Koen ettei minulla ole tällä hetkellä valtaa siihen, miltä kotona näyttää, vaan mies ja teini ovat "kaapanneet vallan". Omistan toki puolet asunnosta. Minulla on vaativa työ toisella paikkakunnalla, ja työpäivän jälkeen olisi ihanaa vain olla itsekseen. Ja en siis halua "hylätä" perhettä vaan haluaisin oman tukikohdan vähän kuin esikoisella, joka tulee yleensä viikonlopuksi kotiin. Ap