Mies kihloihin eron jälkeen

Hyväksyt tilanteen ja jatkat elämääsi. Mikä tässä on ongelmasi? Se että mies löysi uuden? Se ettei mies halunnut mennä kanssasi kihloihin vaikka lapsenkin teki? Vai mikä?

Tutustu parempaan mieheen. Eksään et voinut luottaa.

Lapsi voi vierailla miehen luona eikä miehen tarvitse tunkea sinun reviirillesi.

Aika onneksi parantaa ja myöhemmin voit ihmetellä, mitä ihmettä näit kyseisessä ääliössä.

Kiusaat itseäsi tuolla, että mies viipyy hetken teillä. Lopeta se. Paljon parempi on, että vaihto tapahtuu jossain muualla, vaikka leikkipuistossa. Lapsi on jo valmiiksi puettu ja on pakattu tarvittavat. Siinä keskustelette tarvittavat asiat ja sanotte heipat. Tämä on ihan riittävää.

Vierailija kirjoitti:

Hyväksyt tilanteen ja jatkat elämääsi. Mikä tässä on ongelmasi? Se että mies löysi uuden? Se ettei mies halunnut mennä kanssasi kihloihin vaikka lapsenkin teki? Vai mikä?

Joillakin ei ole yhtään empatiaa. :D Olihan tuo nyt kaikin puolin perseestä, miten AP:lle kävi.

Mutta niin, parempia miehiä on, niitä kohti. Pidä vaan huoli, että mies maksaa lapsesta oman osuutensa, niin rahassa kuin ajassa. Isäviikonlopun aikana voitkin käydä tutustumassa uusiin miehiin.

Olen tuolla meillä olemisella pyrkinyt siihen, että lapselle ei tulisi paha mieli, vaan saa sanoa rauhassa omalla ajallaan heippa ja tavallaan hyväksyä sen, että nyt mennään toisen luo. Olen yrittänyt ehdottaa, että mies hakisi ja veisi lapsen tarhaan oman viikonloppunsa jälkeen, mutta eipä ole tapahtunut mitään elettä siihen suuntaan ja siksi hakee meiltä ja usein sellaiseen aikaan, että lapsen ruokailu juuri, joten ei voi oikein puistoonkaan mennä.

Mutta on totta, että en häntä enää ollenkaan meille haluaisi, mutta jos vain ovelta yritämme antaa lapsen, niin syntyy vaan huutoitkua ja lapsi melkein hysteerinen, kun lapsi ei haluaisi lähteä. Siksi olen yrittänyt rauhoittaa tilanteen. Olen yrittänyt sanoa miehelle, että tätä ongelmaa ei olisi jos näkisi lasta useammin eikä ehtisi muodostua aina niin pitkää väliä, mutta mies ei reagoi mitenkään. Elareita ei maksa, kun sotki raha-asiansa ja meillä ei ole tällä hetkellä (vielä) kirjallista sopimusta, joten niitä ei saa kelaltakaan.

Aika parantaa kyllä, mutta olisiko vielä jotaik muita neuvoja? Leffoja jota voisin katsoa tai kirjoja mitä lukea?

Noille miehille on ihan sama kenen kanssa ovat.Et ole menettänyt mitään.Nauti elämästä ilman häntä ♥️

Ottakaa muut opiksenne millsisen miehen kanssa ette lisäänny ja ap mene elämässä eteenpäin. Mies täysi mul kku.

ette edes virallisesti seurustelleet eli kaverit ja vanhemmat eivät tienneet?

Miksi teit lapsen, vaikka ette edes seurustelleet? Sitouttaaksesi miehen? 

Siis mitä ihmettä tarkoittaa, että ette virallisesti seurustelleet koskaan? Mitä ihmettä koko neljän vuoden ajan siis tapahtui? Ettekö koskaan asuneet yhdessä? Näittekö vain silloin tällöin? Oliko teillä koskaan mitään romanttista? Vai olitteko vain kavereita? Vai olitko sinä yksipuolisesti rakastunut ja tiesit sen?

Miksi sitten menitte sänkyyn? Miten et huolehtinut ehkäisystä, eihän lapsi ole voinut olla suunniteltu??

Lapsen kiduttamista pitää viikko viikko systeemillä, jos on kovin pieni.

Pysyvä koti sun luokse ja näkee isäänsä harvemmin, kunnes on vanhempi.

Otsikkokin on hämäävä. Mies kihloihin eron jälkeen.

Ensinnäkin eoa ei ole voinut tapahtua, mikäli ette edes seurustelleet. Ja toisekseen, et ole edes varma kihloista.

Klikkiotsikko.

Elarit kuntoon ainakin niin, että saat sen Kelalta. Selvitä miten sen saat hoidettua.

Jos kerran mies ei pysty maksamaan.

Ei tuo vetelee, että mies tulee hakemaan esimerkiksi kun lapsella on ruoka-aika, siihen hakemiseen jotkut aikataulut.

Ymmärrän, että joustaa asioissa lapsen takia, että saisi tavata isäänsä ja rauhallisissa merkeissä.

Mutta pitemmän päälle aseta jotkut rajat sinunkin elämääsi, koska tuo on raastavaa sinulle jos mies viipyilee sinun kotonasi.

Mitä vähemmän näet ja vietät aikaa miehen kanssa sitä parempi omaa elämääsi ajatellen.

Vanha kulunut fraasi, että aika auttaa. EI siihen oikein mitään oikotietä ikävä kyllä ole.

Mietin sitä, kun sanoit että ette kuitenkaan olleet yhdessä, mitä se käytännössä tarkoitti?

Olitteko ja tapailitteko aina miehen ehdoilla kun näitte toisenne?

Kun oikein kova kaipaus tulee, niin yritä miettiä sitä miten itsekäs mies oli ja että ei hänestä olisi kuitenkaan ollut parisuhteeseen tms. Jos se hiukan auttaisi siihen kaipuuseen.

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä ihmettä tarkoittaa, että ette virallisesti seurustelleet koskaan? Mitä ihmettä koko neljän vuoden ajan siis tapahtui? Ettekö koskaan asuneet yhdessä? Näittekö vain silloin tällöin? Oliko teillä koskaan mitään romanttista? Vai olitteko vain kavereita? Vai olitko sinä yksipuolisesti rakastunut ja tiesit sen?

Miksi sitten menitte sänkyyn? Miten et huolehtinut ehkäisystä, eihän lapsi ole voinut olla suunniteltu??

Lapsen kiduttamista pitää viikko viikko systeemillä, jos on kovin pieni.

Pysyvä koti sun luokse ja näkee isäänsä harvemmin, kunnes on vanhempi.

Tätä mäkään en ymmärrä. Ap rakastaa miestä, jonka kanssa hänellä on yhteinen lapsi, mutta jonka kanssa hän ei ole koskaan edes seurustellut :O

Mihin ap hävisi?

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä ihmettä tarkoittaa, että ette virallisesti seurustelleet koskaan? Mitä ihmettä koko neljän vuoden ajan siis tapahtui? Ettekö koskaan asuneet yhdessä? Näittekö vain silloin tällöin? Oliko teillä koskaan mitään romanttista? Vai olitteko vain kavereita? Vai olitko sinä yksipuolisesti rakastunut ja tiesit sen?

Miksi sitten menitte sänkyyn? Miten et huolehtinut ehkäisystä, eihän lapsi ole voinut olla suunniteltu??

Lapsen kiduttamista pitää viikko viikko systeemillä, jos on kovin pieni.

Pysyvä koti sun luokse ja näkee isäänsä harvemmin, kunnes on vanhempi.

Tarkoittaa siis sitä, että en ikinä ollut hänen tyttöystävänsä, vaikka halusin olla. Vietimme tiiviisti aikaa yhdessä, olemme tavanneet toistemme perheen ja mies asuikin luonani, sen jälkeen kun tulin raskaaksi (jälkiehkäisystä huolimatta). Miehellä vaikea menneisyys ja henkisiä ongelmia, joissa olen yrittänyt tukea ja sanoi aina, että ei voi antaa meille mitään nimikettä, ei kykene siihen (selviä tekosyitä, kun nyt ajattelee) ja pyysi aikaa ja minä annoin aikaa. Kävimme treffeillä, suunnittelimme yhteistä tulevaisuutta (halusimme muuttaa maalle) ja olimme todella läheisiä; mies sanoi, ettei koskaan ole ollut kenenkään kanssa niin läheinen, edes perheensä. Minä (ja myöhemmin lapsi) kuulemma olin hänen perheensä. Enpä tainnut olla.

Lapsi ei siis ole viikko-viikko vaan menee isälleen joka toinen vkl, mutta haluaisin, että tapaavat useammin, että saisivat luotua paremman suhteen. Mutta minulle sanottiin, että en saa enää ottaa stressiä miehen isyydestä tai yrittää kannatella sitä, sillä minun pitää hoitaa oma äitiyteni ja jos mies ei kanna vastuitaan, niin en voi sille mitään. Ahdistaa vain, että mitään ei voi saada tarkasti sovittua ja vaikea päästää miehestä irti, kun tuntuu että minun pitää koko ajan joustaa ja jos en niin olen etäännyttäjä. Haluan vain päästä miehestä yli. Ap

Kunhan kysyn kirjoitti:

Miksi teit lapsen, vaikka ette edes seurustelleet? Sitouttaaksesi miehen? 

Välillä mietin teinkö niin, alitajuisesti. Tulin jälkiehkäisystä huolimatta raskaaksi. Kun raskaus varmistui mies sanoi, että tukee minua mitä tahansa päätän, mutta alkoi sitten miettimään nimiä ja mitä voimme yhdessä tehdä. Jotenkin tein sen päätöksen sitten pitää, kun kuvittelin, että mies haluaa perheen kanssani. Tiedän jo tehneeni virheen, mutta sille ei voi enää mitään. Lapsi on minulle tärkeintä maailmassa. Ap

Onpas hankala tilanne kaikkiaan.

Haluaako se mies olla lapsensa kanssa enemmän vai onko tyytyväinen tämän hetkiseen? Jos on tyytyväinen nykyhetkeen, et voi kyllä ihmeitä tehdä. Mutta kyllä teidän ne elatusmaksut pitäisi kuitenkin sopia.

Vierailija kirjoitti:

Elarit kuntoon ainakin niin, että saat sen Kelalta. Selvitä miten sen saat hoidettua.

Jos kerran mies ei pysty maksamaan.

Ei tuo vetelee, että mies tulee hakemaan esimerkiksi kun lapsella on ruoka-aika, siihen hakemiseen jotkut aikataulut.

Ymmärrän, että joustaa asioissa lapsen takia, että saisi tavata isäänsä ja rauhallisissa merkeissä.

Mutta pitemmän päälle aseta jotkut rajat sinunkin elämääsi, koska tuo on raastavaa sinulle jos mies viipyilee sinun kotonasi.

Mitä vähemmän näet ja vietät aikaa miehen kanssa sitä parempi omaa elämääsi ajatellen.

Vanha kulunut fraasi, että aika auttaa. EI siihen oikein mitään oikotietä ikävä kyllä ole.

Mietin sitä, kun sanoit että ette kuitenkaan olleet yhdessä, mitä se käytännössä tarkoitti?

Olitteko ja tapailitteko aina miehen ehdoilla kun näitte toisenne?

Kun oikein kova kaipaus tulee, niin yritä miettiä sitä miten itsekäs mies oli ja että ei hänestä olisi kuitenkaan ollut parisuhteeseen tms. Jos se hiukan auttaisi siihen kaipuuseen.

Kiitos!

Järjen tasolla tajuan täysin, että miehestä oli minulle vain pahaa. Taisimme olla myrkkyä toisillemme, mutta kaipa pitää vaan antaa ajan mennä, että sydän ottaa aivot kiinni.

Olen yrittänyt aikatauluttaa, mutta miehellä todella epäsäännölliset työtunnit ja saattaa vaihtaa suunnitelmiaan ja lupauksiaan ilman, että edes infoaa minua (sattuu eniten, kun pitää kertoa lapselle, että ei isän kanssa nyt pääsekään, kun on ensin koko viikon isistä puhunut). Ei saa edes töissä sovittua vuorojaan niin, että saisi aina haettua johonkin aikaan (tai paremmin hakisi lapsen tarhasta).

Ja lapsen synnyttyä mies oli todella hyvä ja läsnäoleva isä. Kakkavaipat ja kylvetys kuuluivat hänelle, hänen omasta tahdostaan. Näki, että lapsi teki miehen onnelliseksi (sanoi että lapsi on parasta mitä hänelle on koskaan tapahtunut), nyt vaan varmaan vihaa minua niin paljon, että antaa sen vaikuttaa lapseen. Vaikka minä olen se, kenen pitäisi vihata. Ja siis varmaan vaan kyllästyi minuun ja itkuuni ja huutoni, sen jälkeen kun ilmoitti, että tämä oli tässä, en susta koskaan edes pitänyt. Ei jaksanut kuulemma kuunnella mun lässytystä, kun yritin vain ymmärtää mitä on tapahtunut.

Joo, aikataulut olisi kivat, mutta tuollaisen ääliön kanssa mikään ei tunnu olevan helppoa. Siksi yritän miettiä keinoja päästä yli, vaikka toista pitäisi säännöllisesti nähdä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Onpas hankala tilanne kaikkiaan.

Haluaako se mies olla lapsensa kanssa enemmän vai onko tyytyväinen tämän hetkiseen? Jos on tyytyväinen nykyhetkeen, et voi kyllä ihmeitä tehdä. Mutta kyllä teidän ne elatusmaksut pitäisi kuitenkin sopia.

Kun en edes siihen saa vastausta. Aina, kun yritän kysyä niin kohauttaa vaan olkiaan. Tekee pahaa lapsen puolesta, kun parin viikon jälkeen isä tuntuu jo vieraalta ihmiseltä (lapsi siis vähän päälle 2v), mutta isä viikonlopun jälkeen joka päivä puhuu siitä, kuinka haluaa isille yöksi tai isin meille leikkimään. Ja olen sanonut tästä miehelle, mutta ei reagoi. En ole enää edes varma haluaisiko mies ottaa lasta edes joka toinen viikonloppu vai ottaako vain, koska niin kuuluu tehdä. Ei halua näyttää pahalta. Jos niin on, niin saisi minun mielestäni pysyä poissa kokoaan. Lapsemme ansaitsee paljon parempaa. Ap

Voi teitä naisia