Osaatko ottaa uuden päivän vastaan mukavana seikkailuna?

Miten siivouspäivästä saisi seikkailun. Ei jaksais edes aloittaa.

Yritän kyllä. Tosin seikkailut ei aina ole pääosin mukavia. Ne voi olla pelottavia ja selviytyminen voi tuntua lähes mahdottomalta.

Olen toipumassa pitkäaikaisista mielenterveysongelmista ja mulla on kroonisia juttuja, joista ei parane. Rakentelen tässä kolmikymppisenä itselleni uutta elämää. Välillä kaikki tuntuu tosi vaikealta, mutta koitan aina muistella, mitä Mufasa sanoi Simballe rohkeudesta. Rohkea ei ole sama asia kuin peloton.

Yritän keskittyä hyviin asioihin ja oppia jotain aivan kaikesta. Pahoistakin vastoinkäymisistä. Olen joka tapauksessa jo päässyt pidemmälle kuin ikinä uskoin. Olen järjestänyt asiani sillä tavalla järkevästi mielestäni, että tästä pitäisi kyllä elämä tulla. Päätin aikaisemmin syksyllä vain kerta kaikkiaan yrittää parhaani ja heittää itseni tuonne maailmaan ja jos mikään ei vuodessa muuttuisi, vetäytyisin takaisin kolooni. Asiat on kuitenkin muuttuneet paljon, vaikka välillä on tosi vaikeaa.

Kyllä, koitan aina lähteä liikkeelle ja seikkailemaan jotenkin motivoituneena, kiitollisena saamistani mahdollisuuksista ja omiin kykyihini luottaen. Sinnikkyys näköjään palkitaan lopulta kuitenkin.

En, taidan olla uupunut.

Osaan, mutten kaipaa mitään seikkailua joka päivä. Otan kyllä positiivisesti vastaan ne siivouspäivätkin.

Joskus. Joskus taas vitut*taa jo aamulla etukäteen, kun tietää mitä paskaa on tulossa niskaan päivän mittaan.

Vierailija kirjoitti:

Yritän kyllä. Tosin seikkailut ei aina ole pääosin mukavia. Ne voi olla pelottavia ja selviytyminen voi tuntua lähes mahdottomalta.

Olen toipumassa pitkäaikaisista mielenterveysongelmista ja mulla on kroonisia juttuja, joista ei parane. Rakentelen tässä kolmikymppisenä itselleni uutta elämää. Välillä kaikki tuntuu tosi vaikealta, mutta koitan aina muistella, mitä Mufasa sanoi Simballe rohkeudesta. Rohkea ei ole sama asia kuin peloton.

Yritän keskittyä hyviin asioihin ja oppia jotain aivan kaikesta. Pahoistakin vastoinkäymisistä. Olen joka tapauksessa jo päässyt pidemmälle kuin ikinä uskoin. Olen järjestänyt asiani sillä tavalla järkevästi mielestäni, että tästä pitäisi kyllä elämä tulla. Päätin aikaisemmin syksyllä vain kerta kaikkiaan yrittää parhaani ja heittää itseni tuonne maailmaan ja jos mikään ei vuodessa muuttuisi, vetäytyisin takaisin kolooni. Asiat on kuitenkin muuttuneet paljon, vaikka välillä on tosi vaikeaa.

Kyllä, koitan aina lähteä liikkeelle ja seikkailemaan jotenkin motivoituneena, kiitollisena saamistani mahdollisuuksista ja omiin kykyihini luottaen. Sinnikkyys näköjään palkitaan lopulta kuitenkin.

Mahtavaa! Kuulostaa hyvältä.

Niin sinnikkyys palkitaan.

Itse heräsin tänään outoon tunteeseen.

Herätessä olin ahdistunut mutta välittömästi sen jälkeen mut täytti valtava kiitollisuus että olen elossa ja olin kiitollinen jumalalle. Siis aivan niin että mielessäni monesti kiitin jumalaa.

Liekö nähnyt jotain unta jossa olen kuolemaisillani vai miksi, mutta tästä syystä päivä on varmasti hyvä ja tärkeä. En ole ennen kokenut tuollaista tunnetta saatikka koskaan kiittänyt jumalaa vilpittömästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritän kyllä. Tosin seikkailut ei aina ole pääosin mukavia. Ne voi olla pelottavia ja selviytyminen voi tuntua lähes mahdottomalta.

Olen toipumassa pitkäaikaisista mielenterveysongelmista ja mulla on kroonisia juttuja, joista ei parane. Rakentelen tässä kolmikymppisenä itselleni uutta elämää. Välillä kaikki tuntuu tosi vaikealta, mutta koitan aina muistella, mitä Mufasa sanoi Simballe rohkeudesta. Rohkea ei ole sama asia kuin peloton.

Yritän keskittyä hyviin asioihin ja oppia jotain aivan kaikesta. Pahoistakin vastoinkäymisistä. Olen joka tapauksessa jo päässyt pidemmälle kuin ikinä uskoin. Olen järjestänyt asiani sillä tavalla järkevästi mielestäni, että tästä pitäisi kyllä elämä tulla. Päätin aikaisemmin syksyllä vain kerta kaikkiaan yrittää parhaani ja heittää itseni tuonne maailmaan ja jos mikään ei vuodessa muuttuisi, vetäytyisin takaisin kolooni. Asiat on kuitenkin muuttuneet paljon, vaikka välillä on tosi vaikeaa.

Kyllä, koitan aina lähteä liikkeelle ja seikkailemaan jotenkin motivoituneena, kiitollisena saamistani mahdollisuuksista ja omiin kykyihini luottaen. Sinnikkyys näköjään palkitaan lopulta kuitenkin.

Mahtavaa! Kuulostaa hyvältä.

Niin sinnikkyys palkitaan.

Itse heräsin tänään outoon tunteeseen.

Herätessä olin ahdistunut mutta välittömästi sen jälkeen mut täytti valtava kiitollisuus että olen elossa ja olin kiitollinen jumalalle. Siis aivan niin että mielessäni monesti kiitin jumalaa.

Liekö nähnyt jotain unta jossa olen kuolemaisillani vai miksi, mutta tästä syystä päivä on varmasti hyvä ja tärkeä. En ole ennen kokenut tuollaista tunnetta saatikka koskaan kiittänyt jumalaa vilpittömästi.

Uskon, että näillä asioilla on lopulta oltava jokin merkitys. Toivottavasti päiväsi tosiaan on hyvä. Tuollaisina hetkinä tuntuu, että silmät jotenkin rävähtää auki yhtäkkiä ja sitä näkee hetken, miten hauras, mutta myös kaunis elämä on.

Olen viimeiset 12 vuotta käynyt armottomasti ongelmieni kimppuun ja koittanut saada elämästä kiinni. Tuntuu hurjalta, että se työ rupesi vasta nyt todella näkymään oikeasti. Toisaalta kukaan ei ikinä väittänytkään, että se kävisi helposti tai nopeasti.

Olen tosi onnellinen siitä, etten ikinä kuitenkaan luovuttanut. Tai no, yritin kuolla kerran, mutta nousin sitten siitäkin. Kesti vuosia tuntea edes jotain helpotusta siitä, että selvisin hengissä. Haaveilen siitä, että voisin joskus vetää edes yhden toisenkin ihmisen siitä pimeydestä, missä itse olin tai estää jotakuta vajoamasta sinne.

Tottahan toki - jokainen päivä on uusi ja ihana, kunnes on ilta ja takana on kiva päivä.

Mitä helvetin seikkailua siinä on, arkirutiinia vaan. Olisikin joskus seikkailua.