Tunnetko ketään alisuorittajaa? - Onko lähipiirissäsi joku lahjakas henkilö joka ei ole mielestäsi siinä asemassa missä hänen kuuluisi olla kykyjensä puolesta?

Saanko mainita itseni? Pärjäsin koulussa erittäin hyvin, ja nykyäänkin taitoni ja tietoni herättävät ihailua ja ihmetystä. Opiskelin yliopistossa ja valmistuin, mutta sosiaalisen fobian takia työllistyminen on ollut vaikeaa. Mietin usein, millaista elämäni olisi ollut ilman tuota kamalaa hermoilua ja jännittämistä. 

Minä.

Täällä kolmas joka huikkaa ”minä”! :,D olen siis ihan älykäs ja lahjakas, taitavakin monessa jutussa, mutta en ole päässyt elämässä oikein mihinkään kunnianhimottomuuden takia.

Minä! Olen ihan fiksu mutta multa puuttuu täysin kunnianhimo. Monet on ihmetelleet miksi en ole pyrkinyt korkeammalle. No kun vaan haluan elää rauhallista stressitöntä elämää ja hoitaa yksinkertaisen työni ja keskittyä sitten vapaa-ajalla asioihin jotka oikeasti kiinnostaa. 

Heräsin juuri keittelemaan pannukahvia maalaistalossa. Lahjojeni perusteella minun olisi pitänyt olla jo tuntikausia jossainpäin maailmaa pelastamassa jotain IT-projektia sellaisella palkalla missä tienaan kuukaudessa sen mitä tienaan nykyisin vuodessa.

Mutta on paljon mukavampi katsella kiireettömästi kaunista pakkasmaisemaa. Downshiftaus on parhautta.

5 vastausta ja kaikki sanovat itsensä, eikä ketään lähipiiristä...

Monesti tuntuu, että maailma menettää nykyään konsolipeleille suuren määrän lahjakkuuksia

Siskoni. Todella fiksu ihminen, mutta ei ole kiinnostunut kykyjensä hyödyntämisestä. Ilmeisesti hän on kuitenkin ihan tyytyväinen elämäänsä.

Useita.

Ensimmäisenä tulee mieleen yksi entinen työkaveri, joka oikeasti on älykäs mies ja olisi ollut työssäänkin lahjakas ja hyvä, ja hetkittäin olikin. Jostakin syystä oli kumminkin leipiintynyt työhönsä niin, että meni joka ikisessä asiassa siitä, mistä aita on matalin. Siis valitsi aina sen ensimmäisenä eteen tulevan ja nopeimman vaihtoehdon, ja joka kerta kun uutta projektia tai jotain muutosta ruvettiin suunnittelemaan, ensimmäinen huoli oli, että kun se varmaan taas teettää lisää töitä. Ei halunnut myöskään mitään lisäkoulutusta esim. uusiin ohjelmiin tms. Ja me tehdään siis ihan näkyvää ja vaativaa asiantuntijatyötä, joten väistämättä tuo hutaistun sinne päin tehdyt hommat näkyivät asiakkaillekin.

No, hän on sittemmin vaihtanut alaa ja tekee nykyään jotain todella iisiä hommaa, jossa lähinnä kai hengaillaan jossain toimistossa päivystämässä harvakseltaan soivaa puhelinta . Vaikuttaa olevan alanvaihtoonsa vähän pettynyt ja minustakin lahjat menevät hukkaan tuolla, koska on oikeasti todella mukava ja fiksu tyyppi.

up

Minä. Huonon cv:n ja korkean iän takia en löydä paikkaa tästä yhteiskunnasta. Tähän vaikuttaa myös huono tuuri ja se, ettei ole verkostoja.

Veljeni todella skarppi ja kätevä eikä mitenkään yhteiskunta sijoittanut eikä nähnyt lahjojaan koska ei ollut päällepärmäri yhtään.

Alisuorittaja olen, lahjakas henkilö en ole. Kykenisin varmaan ihan tavallisiin rutiinihommiin jollain alalla, jos pääkoppa olisi psyykkisesti normaali. Olen siis sohvalla makoilija, vaikka voisin tehdä jotain tavallista työtä, joka ei ole ns. ruudinkeksimistä.

Useita. En siis sano, että olisivat epäonnistuneet elämässään, ihan hyvät työpaikat kaikilla ja ovat opiskelleet joko maisterin tai amk-tutkinnon. Mutta jotenkin monista oli sellainen kuva lukiossa, että toi muuten menee pitkälle. Nyt ovat muuttaneet takaisin kotipaikkakunnalle, kaksi-kolme lasta, farmariauto ja sitä perusprisma-arkea. Ja edelleen, hienoa jos ovat onnellisia, sehän se lopulta on tärkeää. Mutta joskus miettii, mitä muu maailma on menettänyt siinä kun he "jäivät" siihen turvalliseen työpaikkaan. Ja toisaalta mietityttää, että "heräävätkö" he joskus ja iskee oikein kunnon katumus päälle. Toivottavasti ei.

Mun veli. Hän oli ja on huippulahjakas matematiikassa. Opiskeli fysiikan tohtoriksi. Mutta valitettavasti masennus ja paniikkihäiriö ovat estäneet paljon elämässä. On sentään työelämässä (yliopistolla  pätkäsopimuksilla) vaikka välillä oli jo uhka että täytyy lähteä eläkkeelle 35-vuotiaana.

Minä. Laudaturin ylioppilas ja yliopistossa opiskellut, mutta minulta puuttuu se "draivi" eli ahneus, kunnianhimo ja oman edun tavoittelu.

Olen päättänyt suuntautua vapaaehtoistyöhön, missä voin käyttää kykyjäni (ja aikaani) parempiin tarkoituksiin. Monet haukkuvat "laiskaksi", mutta en osaa tuntea syyllisyyttä siitä, että jäin pois oravanpyörästä ja tyydyn elämään tavallista pienemmillä kuukausituloilla. Raha ei tuo takaisi menetettyä aikaa. Moni huomaa sen vasta 50-vuotiaana, kun meni nuoruus ohi ja ystäväpiiristä on moni kuollut. 

Albert Einsteinkin sanoi, ettei kalaa pitäisi koskaan arvioida puuhun kiipeämisen taidon mitalla.

Hyvin usein me mittaamme toisiamme, itseämmekin, juuri tällä mitalla...

Minä. Huomattavasti keskimääräistä älykkäämpi, yliopistotutkinto ja muitakin. Taantuma katkaisi urakehityksen ja tässä iässä on turha pyrkiä mihinkään. Alisuoriutuminen näkyy siten että olen sen verran nihilisti että jos näen jonkin asian eteen vaivaa odotan myös että palkinto on takuuvarma. Elelen tässä semityytyväisenä teidän verorahoillanne. Kykenisihän tässä vaikka mihin mutta ei viitsi ilman palkkaa tehdä, eikä ihan mihin vain pyrkiäkään. Olen tyytyväisempi vähempään, joskin nauran sille että ihmisiä ylikoulutetaan surutta mutta kukaan ei ajattele riittääkö oman osaamistason töitä. Yhteisiä verorahoja säästyisi ilman tätä koulutuskiimaa.

Vierailija kirjoitti:

Albert Einsteinkin sanoi, ettei kalaa pitäisi koskaan arvioida puuhun kiipeämisen taidon mitalla.

Hyvin usein me mittaamme toisiamme, itseämmekin, juuri tällä mitalla...

Kala on kuitenkin luonnon kehityshistoriassa alemmalla tasolla kuin puuhun kiipeävä nisäkäs.

Meillä on suvussa ainakin yksi jonka kaikki odottivat menevän lukioon ja ryhtyvän taitojensa puolesta joko menestyväksi kirjailijaksi tai näyttelijäksi, mutta kaikkien yllätykseksi meni amikseen, opiskeli laitosiivoojaksi ja alkoi väittämään että kaikki taide on turhaa, hyödytöntä ja ajanhukkaa.