Lue keskustelun säännöt.
Samaa vai eri mieltä väitteestä: "Elämä on kärsimystä"
Kommentit (18)
Ei liity varsinaisesti suoraan tähän kysymykseen, mutta usein kun kerrotaan esimerkiksi vaikeisiin sairauksiin tai sairauteen sairastuneista ihmisistä, niin hyvin usein, miltei aina, he kertovat, että eivät olisi kestäneet tai toipuneet jos ei olisitse ollut sitä kumppania ja perhettä tukemassa.
Miten saman tai vielä vaikeamman asian sitten ovat kestäneet tai kestävät ne ihmiset joilla ei ole kumppania ja perhettä tukemassa?
Joutuvat kestämään sen miltei yksin.
Eli kärsimyskin on toisille vielä vaikeampaa kestää kuin toisille.
Toisia tuetaan ja tukea on saatavilla ja toisilla ei.
Kärsimystä ei voi suoraan verrata keskenään vaan sekin on yksilökohtainen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ajattelette ihmisestä, jonka mielestä elämä on kärsimystä, mutta joka tekee lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Mitä ajattelette ihmisestä, jonka mielestä elämä on kärsimystä, mutta joka tekee lapsia?
Kärsimys on hänelle hyvä ja tavoiteltava asia?
Elämään sisältyy kärsimystä, mutta ei elämä pelkkää kärsimystä ole.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Elämä on myös kärsimystä, ei vain. Kaikilla on elämässä hyviä ja huonoja juttuja, se kuuluu elämään. Jokainen kokee elämässään joskus onnea ja joskus kärsimystä, sitä ei voi välttää mitenkään.
Jos kärsimystä ei olisi, ei onni tuntuisi miltään. Ne on jing ja jang, kolikon kaksi puolta... niin ohutta lättyä ei voi tehdä etteikö siinä olisi kaksi puolta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on ihanaa <3
Tottakai se sisältää kärsimystäkin, mut enimmäkseen ei, ja tätä toivon kaikille!
Ei aina. On ollut pari hyvääkin hetkeä viimeisten 50 vuoden aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on kyllä täyttää p*skaa, että elämä ei tuntuisi miltään ilman kärsimystä. Nuoruudessani ei juurikaan kärsimystä tai huolia ollut, elämä on mielettömän onnellista. Sittemmin vaikeat kokemukset ovat jättäneet vain pelkoa ja toivottomuutta. Tulevaisuus ei houkuttele kun tietää, että ei tämä elämä tästä enää paremmaksi muutu vaan koko ajan saa pelätä mitä tapahtuu seuraavaksi. Jatkuva suorittaminen elämässä väsyttää lisäksi. Kaipaan todella sitä aikaa kun oli vielä täysin naiivi ja odotukset elämästä korkealla. Hyvistä asioista ei voi enää nauttia, koska tietää, että se voi muuttua koska tahansa. Suoraan sanottuna kaipaan jotakin syvempää tarkoitusta elämälle, koska mitä järkeä tässä kärvistelyssä on jos palkintona on kuolema ja kaiken loppu?
Huomaa että maapallossamme ei ole ihmisiä. Elämä on tasapainoa ja sen saavuttamista asenteella ja kovalla itsekurilla. Itsekurin puute ja mieli mieltymyksillään on mentaalisesti ihmiskunnan suurin tappaja ja syöpä.
Foinikialaiset eivät olleet seemiläisiä vaan neandertháleja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10/10 mentalisuuden chacran numero suoraan hengellisyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on ihanaa <3
Tottakai se sisältää kärsimystäkin, mut enimmäkseen ei, ja tätä toivon kaikille!
Elämä on yksinkertaista.☉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Buddhalaiset selittävät kärsimyksen varsin hyvin https://fi.wikipedia.org/wiki/Nelj%C3%A4_jaloa_totuutta
En muista hetkeä, jolloin olisin ajatellut elämän olevan kärsimystä. En edes keksi mitään huonoa asiaa, mistä olisin nyreissäni. Päinvastoin elämä on todella ihanaa ja nautin joka hetkestä. Kaikki asiani ovat niin kunnossa kuin vain voivat olla, ei ole huolia, lähellä on paljon upeita ihmisiä, mennyttä on mukava miettiä ja tulevaa ihana odottaa, radiostakin tulee pelkkää hyvää musiikkia, kun sitä nyt tässä odotellassani kuuntelen.
En onneksi edes tunne yhtään kärsimyshullua, vaan lähipiirilläni elämä on mukavaa ja tasapainoista. Hymyhuulet parin löytävät ja paha saa palkkansa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä täyttää p*skaa, että elämä ei tuntuisi miltään ilman kärsimystä. Nuoruudessani ei juurikaan kärsimystä tai huolia ollut, elämä on mielettömän onnellista. Sittemmin vaikeat kokemukset ovat jättäneet vain pelkoa ja toivottomuutta. Tulevaisuus ei houkuttele kun tietää, että ei tämä elämä tästä enää paremmaksi muutu vaan koko ajan saa pelätä mitä tapahtuu seuraavaksi. Jatkuva suorittaminen elämässä väsyttää lisäksi. Kaipaan todella sitä aikaa kun oli vielä täysin naiivi ja odotukset elämästä korkealla. Hyvistä asioista ei voi enää nauttia, koska tietää, että se voi muuttua koska tahansa. Suoraan sanottuna kaipaan jotakin syvempää tarkoitusta elämälle, koska mitä järkeä tässä kärvistelyssä on jos palkintona on kuolema ja kaiken loppu?
Tämä!!
Nyt te kyllä teitte kärsimystä kiusalla apinoina ihmiselle mikä on pahinta mitä voi tehdä itselleen. Jumala ripustaa teidät vihaajat viellä. Foinkialaiset olivat, ovat ja tulevat olemaan neanderthál ihmisiä. Elämä on yksinkertaista.☉
Auringon alla kehtaatte viellä sanoa tuollaista. Teillä ei ole mielipidettä vaan idiootti mentaalisuus!
Vierailija kirjoitti:
En muista hetkeä, jolloin olisin ajatellut elämän olevan kärsimystä. En edes keksi mitään huonoa asiaa, mistä olisin nyreissäni. Päinvastoin elämä on todella ihanaa ja nautin joka hetkestä. Kaikki asiani ovat niin kunnossa kuin vain voivat olla, ei ole huolia, lähellä on paljon upeita ihmisiä, mennyttä on mukava miettiä ja tulevaa ihana odottaa, radiostakin tulee pelkkää hyvää musiikkia, kun sitä nyt tässä odotellassani kuuntelen.
En onneksi edes tunne yhtään kärsimyshullua, vaan lähipiirilläni elämä on mukavaa ja tasapainoista. Hymyhuulet parin löytävät ja paha saa palkkansa. :)
Olet unohtanut joululaulun viestin: hetken kestää elämä ja sekin synkkä ja ikävä. Kyllä se sinulle ja lähipiirillesikin vielä selviää, syöpää, sydänkohtauksia ja dementiaa, ehkä Alzheimerin tautiakin on vielä odotettavissa teidänkin porukalle. Myös uusi Wall Streetin pörssiromahdus maailmanlaajuisine reverberaatioineen on hyvinkin todennäköinen jo aivan lähivuosina. Itku pitkästä ilosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista hetkeä, jolloin olisin ajatellut elämän olevan kärsimystä. En edes keksi mitään huonoa asiaa, mistä olisin nyreissäni. Päinvastoin elämä on todella ihanaa ja nautin joka hetkestä. Kaikki asiani ovat niin kunnossa kuin vain voivat olla, ei ole huolia, lähellä on paljon upeita ihmisiä, mennyttä on mukava miettiä ja tulevaa ihana odottaa, radiostakin tulee pelkkää hyvää musiikkia, kun sitä nyt tässä odotellassani kuuntelen.
En onneksi edes tunne yhtään kärsimyshullua, vaan lähipiirilläni elämä on mukavaa ja tasapainoista. Hymyhuulet parin löytävät ja paha saa palkkansa. :)
Olet unohtanut joululaulun viestin: hetken kestää elämä ja sekin synkkä ja ikävä. Kyllä se sinulle ja lähipiirillesikin vielä selviää, syöpää, sydänkohtauksia ja dementiaa, ehkä Alzheimerin tautiakin on vielä odotettavissa teidänkin porukalle. Myös uusi Wall Streetin pörssiromahdus maailmanlaajuisine reverberaatioineen on hyvinkin todennäköinen jo aivan lähivuosina. Itku pitkästä ilosta.
Tätä listaa voisi jatkaa loputtomasti, mahdolliset ilmastonmuutoksen seuraukset, sodat, läheisten kuolemat onnettomuuksissa, kaikki vakavat sairastumiset, rikoksen uhriksi joutuminen... ennen pitkää kaikki kohtaa jotain kamalaa ja se muuttaa ihmistä lopullisesti. Jotkut voi oppia arvostamaan enemmän hyviä asioita, mutta kyllä se pysyvän aukon jättää eikä koskaan ole täysin ehjä ja täysin onnellinen niin kuin ennen vaikeita kokemuksia. Aina jotain puuttuu, aina on pelko siitä mitä vaanii nurkan takana. Mitä vanhemmaksi tulee sitä todennäköisempää on sairastua vakavasti. Joskus jotkut asiat on vielä kamalampia kuin edes on osannut kuvitella.
Kärsimyksen välttäminen on ainakin hankalaa. Ehkä jos on todella zeniläinen mielen laatu tai pystyy oman mielensä koulimaan sellaiseksi.