Lue keskustelun säännöt.
Ketkä vanhoista asuvat vuodesta toiseen hoitolaitoksissa asiakkaina?
29.10.2019 |
Meidän suvussa on aina edetty niin, että vanhukset asuvat kotonaan, ei hoitolaitoksissa. Hoitolaitoksissa on käyty lyhyesti vain toipumassa, kun on ollut jotain häiriötä terveydessä. Esim keskussairaalassa hoito > tehoosasto > osasto ja tarvittaessa vielä terveyskeskuksen vuodeosasto, jos ei suoraan kotiin. Kunnosta huolehditaan. Hammaslääkärissä ja jalkahoitajalla käydään. Fysioterapia ja kotisairaanhoito on kutsuttu kotiin. Tarvittaessa myös siivooja. Syödään hyvin. Ruoka on tärkeä lääke lääkelääkkeiden ohella. Liikunta on toinen tärkeä. Kuntoa kohotetaan aina sairastamisen jälkeen. Tupakoida ei. Juopotella ei. Vaikeaa dementiaa ei.
Otokseni on 15 sukulaisvanhusta, iältään 70-94 v.
Kommentit (6)
Meidän vaari olisi joutanut hoitolaitokseeen vaan ei suostunut kotoaan lähtemään. Ei pyörätuolipotilaana päässyt talostaan ulos (pitkät portaat) eikä edes pesuhuoneeseen (sinnekin portaat) itse. Leskenä ei ollut hänellä muita seuraa kuin kotihoito ja sen mitä omat lapset kerkesivät töiden jälkeen käymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummo oli 10 vuotta hoitolaitoksessa. Sairasti alzheimeria ja oli karkailevaa sorttia ennen laitokseen joutumistaan. Vaati 24/7 vahtimisen, että pysyi hengissä.
Yksi eksyilevä dementikko.
Yksi halvautunut ja puhekyvytön.
Varmaan ihan parempi että kummallekin löytyi paikka hoitolaitoksesta, ekalle olis käynyt kltihoidossa huonosti ennemmin tai myöhemmin, tokan olisi ollut kohtuu kurja maata yksin kotonaan odottamassa kotisairaanhoitoa.
Miten paljon dentiasta johtuu geeneistä ja miten paljon elintavoista? Dementia tuntuu olevan se yleisin syy, että ei voi asua kotona.
Vierailija kirjoitti:
Miten paljon dentiasta johtuu geeneistä ja miten paljon elintavoista? Dementia tuntuu olevan se yleisin syy, että ei voi asua kotona.
Jotain todennäköisyyksiähän sairauksiin tiedetään, mutta yksilön kohdalla syytä voi olla mahdotonta tietää: jos esim. elää pitkään, mutta elämä on itsestä riippumattomista syistä ollut stressaavaa, onko syy sairastuneen, ympäristön ja yhteiskunnan vai kenties perintötekijöiden?
Kodin ulkopuolista pitkäaikaista hoitopaikkaa ei saa kuin aivan ääritilanteessa, jos silloinkaan. Vaikeaksi menneet muistisairaudet ovat tällaisia tilanteita ja yleensä silloinkin puoliso on ensin vuosia hoitanut sairastunutta, yleensä aivan omien voimiensa rajoille. Pitää myös tajuta, että dementikkoa kotona hoitava menettää myös itse paljon hyviä vuosia elämästään, onko sekään oikein? Hoitajia ja huolehtijoita ovat myös sairastuneiden (usein jo itsekin ikääntyneet) lapset, sisarukset ja muut omaiset, samoin yllättävän moni huolehtii entisestä puolisostaan, vaikka erosta olisi vuosikymmeniäkin. Onneksi ei enää syytellä "mummoja" heidän hoitamisestaan kalliisti laitoksissa, nykyään ihmiset ymmärtävät, että nuo naiset hoitivat ennen paitsi lapsensa ja toisinaan lapsenlapsensakin, mahdollisesti omat vanhempansa ja appivanhemmat ja sitten vielä miehensäkin, että ehkä hänelläkin on vuorollaan oikeus saada hoitoa tarvitessaan.
Olisihan se kätevää, että täältä kaikki lähtisivät melkein saappaat jalassa, mutta koska niin ei ole, hoito on jotenkin järjestettävä, kyse onkin siitä kuka, miten, missä ja millä resursseilla.
Omasta suvusta yksikään vanhus ei ole ollut missään laitoksessa ikinä. Kaikki lähteneet saappaat jalassa suht nuorina, 65-75-vuotiaina.