Ero/ Viha
Eli takana ero vajaa vuosi sitten. Exä petti ja nykyään tämän naisen kanssa. Viha aaltoilee tätä uutta akkaa ja exää kohtaan laimeasta järkyttävään raivoon josta haluaisin eroon. Lähinnä viha johtuu siitä, että on yhteiset lapset jonka kanssa tämä uusi nainen nyt sitten leikkii kotia. Vihaan vihata. Kauanko sulla kesti, että pystyit edes jotenkuten sietämään tätä ihmistä lastesi elämässä?
Kommentit (17)
Komppaan edellistä. Hae ammattiapua. Ymmärrän toki tunteesi , kun aika nopeasti on eksäsi tuonut uuden naisen lasten elämään. Et kerro lasten ikää, mutta voisi varmaan heillekin tehdä hyvää käydä keskustelemassa, varsinkin , jos ovat vanhempia.
Helppo vihata tuntematonta naista, vaikka exäsihän tuon kaiken sinulle teki.
Vierailija kirjoitti:
Helppo vihata tuntematonta naista, vaikka exäsihän tuon kaiken sinulle teki.
Komppaan tätä. Mitä sä sitä naista vihaat, vihaa exääs.
Uusi rakkaus saa sun vihan laantuu.
Vierailija kirjoitti:
Helppo vihata tuntematonta naista, vaikka exäsihän tuon kaiken sinulle teki.
Yksikään täysjärkinen nainen ei tunge lasten elämään noin nopeasti. Eksä on syypää juu, mutta ei tuollainen nainenkaan normaali ole.
Vierailija kirjoitti:
Helppo vihata tuntematonta naista, vaikka exäsihän tuon kaiken sinulle teki.
Komppaan tätä. Mitä sä sitä naista vihaat, vihaa exääs.
Uusi rakkaus saa sun vihan laantuu.
Vasta vuosi kulunut, usko pois kyllä heillä omat ongelmansa ovat ja viimeistään parin vuoden sisällä, jollei vielä. Pettävät kun harvoin muuttuvat.
Keskity muuhun.
Ymmärrän sua ap. Se vaan on nyt on luonnonvastaista hyvillä mielin luovuttaa kolmannen vanhemman rooli täysin vieraalle, ulkopuoliselle naiselle, jonka takia mies on vielä eron ottanut. Kyllä jokaisella vanhemmalla on normaalisti tarve päättää kuka omia lapsia hoitaa ja kuka niiden kanssa perheenä elää. Kuvitelkaapa ydinperheessä elävät asia niin päin, että teidän pitäisi säännöllisesti antaa lapsenne vieraan naisen tai miehen luo, joka leikkisi niille vanhempaa, kuskaisi paikkoihin jne. Ette saisi päättää kuka tuo ihminen on. Tämä tilanne se on jätetyillä, lasten isä voi antaa lapset ihan kenen tahansa henkilön vaikutuspiiriin, ilman että teillä on mitään sanomista siihen, tai mahdollisuutta arvioida sen ihmisen sopivuus hommaan. Kuka äiti mielihyvin luovuttaisi omat lapset toiselle naiselle, "olepas hyvä, ole sää toinen äiti näille mun lapsille." Se vaan on luonnon vastaista.
En osaa muuta sanoa ap, kuin että tilanne on vaikea. Kannattaa hakea keskusteluapua. Mun mies otti eron ja hommas uuden, mutta ei asu tämän naisen kanssa. Se helpottaa mua, ettei tämä uusi ole lasteni kanssa koko ajan. Ja lapset ovat jo niin isoja, ettei tämä nainen enää äitihahmoksi sillä tavalla tulekaan.
Kiitos kommenteista ja ymmärryksestä tunteitani kohtaan.
Todellako joku onnistuu oleen vihaamatta naista joka tieten tahtoen lähtenyt vonkaamaan perheellistä miestä? Kyllä mun vihat saa molemmat niskaan tasapuolisesti olkoon miten mielenvikaista hyvänsä..
Uusi rakkaus toki olisi ehkä pelastaja mutta haluaisin korjata itseni yksin enkä laskea pelastajan taakkaa kenenkään muun harteille. Keväällä oli uusi ihastus/rakkaus mutta siinä osui paska tuulettimeen niin pahasti, että suojamuuri on nyt varmaan metrin paksuinen. Olisinpa herkästi ihastuvaa tyyppiä mut ei, se on ehkä 1 tuhannesta joka saa mitään tutustumishaluja aikaan.
AP
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista ja ymmärryksestä tunteitani kohtaan.
Todellako joku onnistuu oleen vihaamatta naista joka tieten tahtoen lähtenyt vonkaamaan perheellistä miestä? Kyllä mun vihat saa molemmat niskaan tasapuolisesti olkoon miten mielenvikaista hyvänsä..
Uusi rakkaus toki olisi ehkä pelastaja mutta haluaisin korjata itseni yksin enkä laskea pelastajan taakkaa kenenkään muun harteille. Keväällä oli uusi ihastus/rakkaus mutta siinä osui paska tuulettimeen niin pahasti, että suojamuuri on nyt varmaan metrin paksuinen. Olisinpa herkästi ihastuvaa tyyppiä mut ei, se on ehkä 1 tuhannesta joka saa mitään tutustumishaluja aikaan.
AP
Kyllä onnistuu. Sillä mistä hitosta minä voin tietää onko mies ollut rehellinen vain edennyt tämän naisen kanssa epärehellisesti. Mitä teen miehellä joka on ollut "vongattavissa" ja mitä teen suhteella jossa on ollut se kolmannen mentävä aukko. Pettäminen on myös seuraus meidän epäonnistumisesta ei syy siihen.
Niin tunnistan itseni. Suojamuuriani ei riko varmaan enää mikään tässä elämässä. Silti elän hyvää elämää yksin. En anna parisuhteen puuttumattomuuden haitata tai häiritä elämästä nauttimista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppo vihata tuntematonta naista, vaikka exäsihän tuon kaiken sinulle teki.
Yksikään täysjärkinen nainen ei tunge lasten elämään noin nopeasti. Eksä on syypää juu, mutta ei tuollainen nainenkaan normaali ole.
Se on nyt helppo huudella, kun ei itse joudu olemaan se toimiva subjekti tilanteessa.
Turha syyttää petettyä. Jos suhteessa on vikaa se päätetään eikä oteta kolmatta pyörää, millään selityksellä.
Omalla exällä ei tietääkseni ole uutta kumppania, ainakaan sellaista, jonka olisi esitellyt lapsille. Mutta noin muuten sanoisin, että ero nostaa pintaan monenlaisia tunteita. Sinä itse päätät, miten niiden seurauksena käyttäydyt ja toimit.
Viha syö sinua itseäsi ja kuluttaa voimavarojasi. Elämässä on asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa. Ero ja sen seuraukset ovat sellaisia, ainakin jätetyn näkökulmasta. Nämä asiat täytyy vaan hyväksyä ja ottaa elämä sellaisena kuin se on. Tämän olen itse eron myötä käynyt läpi.
Nykyään tunteet enää kohtaan ovat neutraalit. Niitä ei ole. Ex ei halua, että olemme kummemmin tekemisissä, en tiedä hänestä oikeastaan enää mitään eikä hänkään minusta.
Tuollaisessa tilanteessa viha on todellakin hyväksyttävää ja ymmärrettävää. Vihaa vaan, sinulla on oikeus siihen. Vihaa se aika minkä tarvitset. Älä kuitenkaan tee vihan vallassa mitään. Viha kuluttaa itsensä loppuun, ja voit sitten keskittyä muuhun. Sitten et enää jaksa edes ajatella exää ja tuota naista, ja ehkä ymmärrät eri tavalla, mitä on tapahtunut.
Viha pitää hyväksyä, käsitellä ja purkaa. Se on tilanteessasi täysin normaali tunne. Ehkä ammattiapu voisi olla sinulle hyödyksi.
Tuommoinen tilanne elämässä on niin vaikea, että sinun kannattaisi miettiä, mistä saisit ammattiapua. Uusperhe- ym. kuvioissa tulee vastaan niin vaikeita ihmissuhdeasioita, ettei minun mielestäni ihmisillä ole niiden käsittelemiseen, sietämiseen ja hyväksymiseen valmiina lainkaan riittävästi resursseja. Toivottavasti saat asiaan jonkinlaisen sielunrauhan!