Kolmen lapsen äidit!

Raskaampaa oli kun toinen syntyi, esikoisen ja hänen ikäero 1v11kk

Samat rutiinit jatkuu kuin ennenkin.

Kolmannen lapsen kanssa ei hermoile enää ollenkaan ja kaikki sujuu ihan omalla painollaan.

Tietysti pukeiset jne ovat hidastuneet, mutta sekin helpottaa kun kakkonen alkaa enemmän itse pukemaan.



lapset 4v, 2½v, 5kk

Meillä tokan ja kolmannen välillä 1,5v eli johtunee siitä. Sekä myöskin siitä että esikoinen on luonteeltaan hyvin villi, sekin tosin tasaantunut siitä mitä oli vielä vuosi sitten kun kuopus syntyi. Ikä ja aika tekee tehtävänsä. Mutta pidän lapsista ja se, että joskus on myös rankkaa kuuluu elämään. En kuvitellutkaan että elämä lasten kanssa olisi helppoa. Mitä isommaksi he kasvavat sen haastavammaksi he tulevat, tämän olen myös huomannut=)

Kakkosen ja kolmosen ero olikin sitten 1v 5kk. Ensin kauhistuin kun tajusin olevani raskaana, mutta nyt näin jälkikäteen ajatellen, on ollut tosi hyvä juttu. On ollut toisistaan aina seuraa.

Nyt siis vanhin tyttö 12v, poika on eskarissa ja nuorin tyttö täyttää 5v huhtikuussa.

Ja elämä ei ole ollut vaikeampaa. Valmiiksi on ollu jo lapsiperhe-elämää. Vanhemmat lapset ovat touhuileet jo keskenään, kun esim. imetin.

Kolmas lapsi toi kaaoksen meidän perheeseen, kahden kanssa vielä oli suht helppoa. Tosin tämä kolmonen on meidän " villein" ja vaativin, eli lisänä on jatkuva huono omatunto kun vanhemmat lapset jää niin vähälle huomiolle (lapset 8 v, 5½ v ja 3v). Hiljalleen alkaa tunnelin päässä näkyä valoa, mutta rankat 3 vuotta on takana.

Olisiko lisäksi ketään, jolla kakkosen ja kolmosen väli pitkä? Muutkin vastaamaan vielä!

Ja ikäerot 3v molemmissa väleissä.

Kolmannen synnyttyä arki muuttui huomattavasti rasittavammaksi ja oli sitä siihen asti, kunnes nuorin täytti vuoden. Sen jälkeen on hieman helpottanut, kun nuorinkin on viihtynyt muiden kanssa leikkimässä ja ei ole enää niin kiinni minussa. Mutta meillä toisen ja kolmannen ikä ero vain 1v3kk, joka vaikuttaa asiaan jonkin verran. Jos ikäeroa esim. 4-5v varmasti olisi arkikin paljon helpompaa.



Tällä hetkellä tuntuu arki välillä rasittavalta keskimmäisen uhman ja esikoisen pieni/iso vaiheen takia. Hoidan nuorempia kotona ja esikoinen käy esikoulussa, jonne kuskaan häntä nuoremmat mukanani. Mies kun on paljon poissa työnsä takia (on pitkiä aikoja töissä toisella paikkakunnalla, mutta vastaavasti myös pitkiä aikoja pelkästään kotonakin).



En ole silti kokenut arkea kolmen kanssa mitenkään ylitsepääsemättömänä, edes lasten sairastelujen aikana.

Lapset 5v, 3v2kk ja 1v10kk.



Tappelevat, riehuvat ja kiukuttelevat yhdessä. Yhden jälkiä kun siivoo niin toinen samaan aikaan tekee lisää sotkua. Kulkeminen yhdessä hankalaa silloin kun joku keksii kiukutella.



Tänään on huono päivä, myönnän. Kuitenkin tosiasia meillä on, että kolmen kanssa tulee huomattavasti enemmän ääntä ja sotkua, kuin kahden kanssa. Kahta pystyy vahtimaan, toista toisella ja toista toisella silmällä. Kolmas sitten tekee, mitä haluaa.



Kokoajan kyllä helpottaa, kun lapset kasvavat. Oikeasti leikkivät usein todella hienosti yhdessä ja nauttivat toistensa seurasta. Ovat ihania ja suloisia kaikki.

oli ainakin todella piiiiiitkä väli - lähes 15v. :)

Isommat lapset ovat nyt 18 ja 15v. ja pikkuinen on 6kk. Hyvin olen jaksanut ja isommista on ollut apuakin vauvan hoidossa (voin käydä ruokakaupassa, saunassa ym. miehen kanssa kahdestaan).

Pitkissa ikaeroissa hyvat ja huonot puolensa. Toisaalta vanhemmat lapset auttavat pienimman hoidossa, mutta sitten taas monet isompia lapsia kiinnostavat asiat hankalampi toteuttaa, kun on tama pieni.

Esimerkiksi elokuviin meno ei onnistu koko perheen voimin, nuorimmalle joko lastenhoitaja tai toinen vanhemmista jaa kotiin. Laskettelureissut...jne. Eli hankalampi toteuttaa isompia lapsia kiinnostavia asioita ja taasen pikkulasten jutut eivat enaa isompia kiinnosta. Vauva-ajan ' helpoutta' osaa arvostaa, kun tietaa, etta mita edessa...