Lue keskustelun säännöt.
Päteekö seurusteluun sääntö "jaettuna kahdella plus seitsemän"?
26.10.2019 |
Päteekö teidän mielestänne seurusteluun se sääntö, että kun vanhemman osapuolen iän jakaa kahdella ja siihen lisää seitsemän, niin saadaan nuoremman osapuolen minimi-ikä?
Jos vanhempi on 26, siitä tulee nuoremman minimi-iäksi 20 (26/2+7).
Jos vanhempi on 44, siitä tulee nuoremman minimi-iäksi 29.
Jos vanhempi on 62, siitä tulee nuoremman minimi-iäksi 38.
Toimiiko sääntö?
Kommentit (9)
Ei toimi. Nainen ei ikääntyessään huoli miehiä yhtään sen isommalla ikäerolla kuin nuorenakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mä naisena voisin valita 36v miehen vaikka se on nuorempi kuin lapseni. Hyi olkoon.
Mun pitäisi seurustella 82-vuotiaan kanssa jos olen se nuorempi osapuoli. Don't think so.
Eli joka toinen vuosi voi vaihtaa vapaasti vuoden nuorempaan
Tuo sääntö koskee suhteen sosiaalista hyväksyntää, ei suhdetta itseään.
Ammattilaisten mukaan suuri ikäero on suhteessa itsessään harvoin ongelma. Sen sijaan se on ongelma sosiaalisesti, koska ihmiset tuomitsevat suurten ikäerojen suhteet.
Omilla vanhemmillani ikäeroa oli 17 vuotta. He olivat hyvin onnellisia yhdessä. Minä itse olen miestäni 11 vuotta vanhempi. Mekin olemme olleet hyvin onnellisia.
Ikäeroihin liittyy tietenkin käytännön haasteensa. Isäni kuoli, kun äitini oli vielä aktiivi-iässä.
Oma mieheni taas tuli isäksi 23-vuotiaana, koska halusin yrittää lasta ennen kuin hedelmällisyyteni alkaa laskea. Ensimmäisen lapsen jälkeen teimme vielä toisen.
Ihmiset jotenkin kuvittelevat, että ikäerosuhteissa eletään ikäeroa, mutta totuus ei voisi olla kauempana. Ei ikäeroa muista arjessa mitenkään, ei etenkään näin päin, kun nainen on vanhempi. Tilastollisestihan minä kuolen suunnilleen samaan aikaan kuin mieheni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimii hyvin, jos nainen on esim itä-Euroopasta. M42 (jolla N31)
Ai kauheeta. Pitääkin kertoa miehelle että oon aivan liian vanha sille 😪
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo sääntö koskee suhteen sosiaalista hyväksyntää, ei suhdetta itseään.
Ammattilaisten mukaan suuri ikäero on suhteessa itsessään harvoin ongelma. Sen sijaan se on ongelma sosiaalisesti, koska ihmiset tuomitsevat suurten ikäerojen suhteet.
Omilla vanhemmillani ikäeroa oli 17 vuotta. He olivat hyvin onnellisia yhdessä. Minä itse olen miestäni 11 vuotta vanhempi. Mekin olemme olleet hyvin onnellisia.
Ikäeroihin liittyy tietenkin käytännön haasteensa. Isäni kuoli, kun äitini oli vielä aktiivi-iässä.
Oma mieheni taas tuli isäksi 23-vuotiaana, koska halusin yrittää lasta ennen kuin hedelmällisyyteni alkaa laskea. Ensimmäisen lapsen jälkeen teimme vielä toisen.
Ihmiset jotenkin kuvittelevat, että ikäerosuhteissa eletään ikäeroa, mutta totuus ei voisi olla kauempana. Ei ikäeroa muista arjessa mitenkään, ei etenkään näin päin, kun nainen on vanhempi. Tilastollisestihan minä kuolen suunnilleen samaan aikaan kuin mieheni.
Juurikin näin. Meillä ikäeroa melkein 20v, eikä ole koskaan ollut ongelma arjessa millään lailla. Ei olla ihan vielä tuon laskusäännön mukaan hyväksytty pari, mutta pian ollaan. :D Tiedostan, että tulen todennäköisesti jäämään leskeksi nuorena, joten siinä kohtaa tietysti ikäero realisoituu. Tosin leskeksi voi jäädä nuorena vaikka ikäeroa ei olisikaan. Isovanhemmillani oli myös 17v ikäero. Isoäitini on ollut nyt kauan leski, mutta ei ikäerosta muuta haittaa ollut kun tuo nuorena leskeksi jääminen.
Ei toimi, paitsi yksinäisten hopeakettujen ja muiden setämiesten mielestä.