Parisuhde tekee passiiviseksi

Mikä ihme meitä vaivaa? Kun toinen on yksin lasten kanssa kotona, jaksetaan kyllä touhuta muksujen kanssa, leipoa, ulkoilla yms touhua ipanoiden kanssa. Kun eletään normiarkea (molemmat kotona illalla), hanskat tippuu molemmilta eikä tehdä yhdessä muuta kuin just pakolliset ruokailut ja läksyjen kanssa jeesaamiset. Nyt toinen on muutaman päivän poissa ja lapset ovat kehuneet miten kiva on olla vaan sun kanssa kun tehtiin pitsaa ja saunottiin etkä ees huuda niinku yleensä. Heitin läpällä että entäs jos asuttaisiinkin ihan vaan kolmestaan, niin isompi lapsi meni mietteliääksi ja sanoi että kyllä toisessakin vanhemmassa on paljon hyviä puolia, ei kannata.

Tuntuu että kun ollaan kaikki yhdessä kotona, jotenkin vanhemmat passivoituu. Toisen vuorotyö kyllä väsyttää eikä aina jaksa. Äiti kyllä tekee kotitöitä ja käy lenkillä, mutta muuten vaan ollaan. Mitään harrasteita ei vanhemmilla ole. Parisuhde on muuten ihan ok, jutellaan, on seksiä ja yhteinen huumorintaju. Miten saataisiin yhteistä, aktiivisempaa aikaa koko perheelle? Onko muilla kokemusta? Jotenkin ärsyttää kun toinen menee päiväunille tai lösähtää sohvalle tai tietokoneelle, tuntuu että en sit minäkään ala mitään ylimääräistä tekemään kun toikin on noin.