Aina täälläkin puhutaan siitä kuinka naiset arvostavat miehessä siisteyttä mutta kun seuraa yökerhossa ihmisten pariutumista niin ne kaikkein epäsiisteimmät hulttiot löytää aina itselleen yöseuraa

Niin?

Nainen ei ole koskaan täysin rehellelinen edes itselleen.

Ei naisilta kannata kysyä millaisen miehen he haluavat. Vastaus on oikeastaan aina jotain muuta kuin ne todelliset valinnat.

Täällä käyvät naiset ovat eri ihmisiä kuin ne, jotka pariutuvat yökerhossa. Siten se selittyy.

Höpö höpö. Perushygienia ja lähestyttävyys hakkaa mennen tullen pukunihkeilijät.

Vierailija kirjoitti:

Täällä käyvät naiset ovat eri ihmisiä kuin ne, jotka pariutuvat yökerhossa. Siten se selittyy.

Ilmeisesti näin.

Sosiaalisesti lahjakkaita.

Tekevät jotain niin "oikein", että saavat puolelleen.

Eivät välttämättä ole silti mitenkään hyviä ihmisiä, vaan voi olla viihdyttävyydestään huolimatta huono valinta.

Itse aikanaan aloin seurustelemaan miehen kanssa joka ei miltään osin ollut ihanteeni mukainen,

mutta tunsin hänen seurassaan itseni suurinpiirtein kuningattereksi, hänen seurassaan oli hauskaa ja luulin, että on hyvä ja luotettava mies.

Olikin manipuloiva sekä valehteleva eikä ollutkaan hyvä ihminen.

En enää seurustele enkä käy treffeillä.

Minulla on selvästikin niin huono arviointikyky miesten suhteen, että en näe järkeväksi ottaa riskiä uudesta sydänsärystä.

Viihdyn kyllä miesten seurassa silloin harvoin kun sitä on, kahvi- tai lounaspöydässä on yleensä kiva jutella niitä näitä miesten kanssa tai vain kuunnella heidän juttujaan.

Yleensä harrastavat ihan eri asioita, kuin mistä minä olen kiinnostunut.

:D

*

Epäsiisti hulttiokin saa seuraa, jos hänen seurassaan on mukavaa edes enimmäkseen.

Kitkerä tai katkera ei saa seuraa, vaikka muuten olisi unelmien prinssi.

Ota rennosti ja nauti ihmisten seurasta, niin joku voi nauttia myös sinun seurastasi. 

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisesti lahjakkaita.

Tekevät jotain niin "oikein", että saavat puolelleen.

Eivät välttämättä ole silti mitenkään hyviä ihmisiä, vaan voi olla viihdyttävyydestään huolimatta huono valinta.

Itse aikanaan aloin seurustelemaan miehen kanssa joka ei miltään osin ollut ihanteeni mukainen,

mutta tunsin hänen seurassaan itseni suurinpiirtein kuningattereksi, hänen seurassaan oli hauskaa ja luulin, että on hyvä ja luotettava mies.

Olikin manipuloiva sekä valehteleva eikä ollutkaan hyvä ihminen.

En enää seurustele enkä käy treffeillä.

Minulla on selvästikin niin huono arviointikyky miesten suhteen, että en näe järkeväksi ottaa riskiä uudesta sydänsärystä.

Viihdyn kyllä miesten seurassa silloin harvoin kun sitä on, kahvi- tai lounaspöydässä on yleensä kiva jutella niitä näitä miesten kanssa tai vain kuunnella heidän juttujaan.

Yleensä harrastavat ihan eri asioita, kuin mistä minä olen kiinnostunut.

:D

*

Epäsiisti hulttiokin saa seuraa, jos hänen seurassaan on mukavaa edes enimmäkseen.

Kitkerä tai katkera ei saa seuraa, vaikka muuten olisi unelmien prinssi.

Ota rennosti ja nauti ihmisten seurasta, niin joku voi nauttia myös sinun seurastasi. 

Tuo lihavoituhan ei sinänsä ole sen prinssin vika, vaan sellaiseksi maailma on hänet muokannut. -ohis

Vierailija kirjoitti:

Täällä käyvät naiset ovat eri ihmisiä kuin ne, jotka pariutuvat yökerhossa.

Siten se selittyy.

Luultavasti aika paljon totta tässä.

T. Viimeisen kymmenen vuoden aikana käynyt bilettämässä baarissa max. 3 kertaa, enkä silloinkaan käynyt pariutumassa.

Vierailija kirjoitti:

Tuo lihavoituhan ei sinänsä ole sen prinssin vika, vaan sellaiseksi maailma on hänet muokannut. -ohis

Haluttais vastata, että prinssin vika, on se, että itsesuojeluvaistoni on niin ylivirittyneessä tilassa,

että en enää halua treffeille ollenkaan, mutta kun ei ollut prinssiä, niin vika ei voinut olla hänen.

Vika on prinssiä larpanneen ja erityisesti minun, joka olin niin sinisilmäinen ja perso liehittelylle,

että tämä prinssiä esittäneen näytelmä meni minuun täydestä.

Maailma muokkaa, halusi sitä tai ei.

Onhan nämä ihmissuhdeasiat opettavaisia kokemuksia, mutta joitakin asioita ei haluaisi oppia,

ei ainakaan kantapään kautta.

Elämä tuntui paremmalta silloin, kun oli vielä illuusio todellisesta syvästä rakkaudesta.

Nyt kun on käsittänyt, että se on omien hormonien ja mielikuvituksen aiheuttamaa harhaa

ja todellisuudessa elämä onkin paljon raadollisempaa, niin se on jotenkin karua.

Olisi varmaan hienoa, jos koetut pettymykset vaihtuisivat nopeasti optimismiin, mutta en ainakaan vielä osaa sitä taitoa.